Viisi vinkkiä ruskettumiseen – rusketu turvallisesti
Pigmenttimme säätelee vahvasti sen palaako iho vai ruskettuuko se pähkinänruskeaksi vai eikö tapahdu mitään. Tämä ei ole oikeudenmukaista ja reilua, mutta näin vain on. Isäni paahtui joka kesä sysimustaksi, minulle periytyi osa näistä geeneistä ja lapsilleni hieman minua vähemmän. Olemme testanneet omien aikuisten lasteni kanssa tilannetta niin, että olemme ottaneet täysin saman verran aurinkoa samassa paikassa, lopputulos on eri, minä olen ruskein.
Toisaalta minä olen myös innokkain eli kestän aurinkoa todella hyvin, minulle mikään lämpötila ei ole liian kuuma. Saan oikeasti nautintoa itse auringon ottamisesta, en vain lopputuloksesta. Jos näin ei ole kohdallasi, en suosittele auringon ottamista. Muista, että UV säteet ovat myös vaarallisia ja ihosyöpäriski kohoaa. Melanooma on vaarallisin ihosyöpä, sillä se lähettää etäpesäkkeitä. Sen riskiä lisää erityisesti palaminen nuorella iällä, suojaa lapset hyvin. Mieti, kannattaako riskiä ottaa, jos auringon otosta ei nauti, sillä lopputuloskin eli rusketus katoaa todella nopeasti. Vaarallisinta aurinko on yleisesti klo 11-15 välillä.
Tässä artikkelissa olevat vinkit ovat minun, auringonottamisen puoliammattilaisen kokemusvinkkejä. Kuitenkin on hyvä huomioida, että en ole ihoterveyden/-turvallisuuden ammattilainen vaan vain tavallinen auringonrakastaja. Auringonottamiseen rakastuin jo pienen pienenä tyttönä. Mummuni perässä marssin pelkät pikkuhousut päällä suulin taakse. Sinne ei osunut tuuli, joten jo melko aikaisin keväällä siellä oli upean lämmin auringonottokeli. Lisäksi suulin peltikatosta heijastuvat auringonsäteet vahvistivat ruskettumisen todennäköisyyttä (huom ei varmasti turvallista!).
Vinkki 1: SÄÄNNÖSTELE AURINGONOTTOA
Voit suunnitella auringonottoa ja reissupäiviä vuorotellen. Tee joku reissu joka toinen päivä ja ota joka toinen päivä aurinkoa. Täten kehosi saa palautua joka toinen päivä, ruskettuminen syvenee ja auringon tuhot jäävät pienemmäksi. Etenkin lievä punertuminen rauhoittuu rusketukseksi. Älä siis ahnehdi aurinkoa alkuun liiaksi. Muista, että myös varjossa/pilvisellä säällä voi palaa/ruskettua.
Vinkki 2: TUNNE KEHOSI JA KUNNIOITA SITÄ
Jollakulla palaa korvat, jollakulla kaulan alue, jollakulla niska tai selkä jne. Kunnioita kehoasi ja käytä eri voimakkuutta olevaa aurinkosuojaa eri kohtiin kehoa. Joskus on todella tarpeen peittää joku osa kehosta vaatetuksella. Älä siis ole ylioptimistinen, jos paloit viimeksikin sääristä, palat luultavasti tälläkin kerralla. Yleisesti myös alkulomasta kannattaa ottaa varman päälle ja käyttää mieluummin liikaa aurinkosuojaa kuin liian vähän. Käytän aina alkulomasta vähintään suojakerrointa UV30, käytä sinäkin! Voide kannattaa levittää sisätiloissa ja antaa kuivua hyvin, niin sitten se ei hinkkaudu pois pyyhkeeseen. Pohjarusketus suojaa palamiselta, mutta ei estä, asiantuntijoiden mukaan sen suojaamiskerroin on UV 2-4 tasoa.
Vinkki 3: MUISTA RASVAUS
Auringonotto kuivattaa ihoa ja iho kesii helposti. Tästä syystä yhtä tärkeää kuin uv valolta suojaaminen on myös jokapäiväinen rasvaus illalla suihkun jälkeen. Siis jos haluat ruskettua. Aloita rasvaus heti ensimmäisenä päivänä tai jopa ennen reissua. Mitä rasvaisempaa rasvaa, sitä parempi. Ihosi kyllä kiittää!
Vinkki 4: JOS VÄSYTTÄÄ, ASENNA HÄLYTYS ITSELLESI
Auringon lämpö rentouttaa ja vaarana on nukahtaminen aurinkoon. Tämä on suurin palamisriski. Se on helposti estettävissä puhelimen herätystoiminnolla. Myös muutenkin hyvä käyttää, niin saat rauhassa keskittyä äänikirjaan, lukemiseen, ympäristön tarkkailuun tai päiväunelmiin ja unohtaa kellon. Asennon vaihtaminen säännöllisesti takaa tasaisemman rusketuksen, joten kääntyily on tarpeen.
Vinkki 5: ÄLÄ SYYLLISTÄ ITSEÄSI AURINGONOTOSTA!
Toivon sinulle nautinnollisia auringonottohetkiä! Me, jotka nautimme auringosta, tarvitsemme sitä. Älä syyllistä itseäsi auringonotosta, syyllistymisen sijaan opi tuntemaan sinulle turvallinen tapa auringonottoon. Iphonessa on lämpötilojen yhteydessä kerrottu myös UV:n määrä ilmakehässä – tämä antaa sinulle lisätietoa siitä, miten tarve suojautua.
Mitkä ovat sinun parhaat vinkkisi, jaa ne muille lukijoille kommenttikentässä?
14 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Itse en oikeastaan auringossa tykkää makoilla koskaan. Mutta pitää näitä asioita siitä huolimatta miettiä, sillä esimerkiksi snorklaillessa sitä usein törmää henkilöihin, joiden selkä saattaa olla kirkkaan punainen. Itse en onneksi oikeastaan ole laisinkaan palavaa sorttia ja rusketun todella nopeasti. En minäkään pitkän pimeän talven jälkeen päiväntasaajalle matkustaessa koko ensimmäistä päivää lillu vedessä tai jos lillun, niin suojaan kyllä ihoa vaatetuksella vaikken aurinkorasvaa käytäkään. Todella nopeasti oma iho onneksi tottuu, jonka jälkeen palamisesta ei tarvitse huolehtia.
kodinvaihtaja
Tuttavaperheen isä oli kalvakka suomalainen, joka aina paloi. Asuivat sittemmin lämpimimmillä seuduilla vuosia ja hänenkin iho tottui.
Anna | TÄMÄ MATKA
Mä olen tällainen varjossa kulkija. En tykkää yhtään maata auringossa tunteja, vaan rannallakin kävelen lähinnä vesirajassa tai olen palmun varjossa. Siinäkin ruskettuu. Mutta kyllä aurinko on ihanaa. Ja maksaisin aika paljon jos voisin nyt lähteä johonkin lämpöön.
kodinvaihtaja
Mä koen auringossa makoilun yhtä rentouttavana kuin joku hieronnan tms. Vitsit on ikävä.
Anne / Elämää Nomadina
Hyviä vinkkejä ja varoituksen sanoja – suomalaisten iho todellakin yleisimmin on varsin herkästi palava, mutta se tahtoo unohtua silloin kun on mahdollisuus ottaa aurinkoa ja tavoittelee rusketusta. Ja joo, tyypin II edustajana palaminen kyllä onnistuu helposti ilman varsinaista auringonottamistakin, tarpeeksi etelässä (tai korkealla vuoristossa) joskus jopa pilvisellä säällä. Itse en oikein osaa varsinaisesti makoilla auringossa, mutta sen sijaan liikun paljon, joten omat rusketusrajat on yleensä mallia urheilutoppi ja shortsit 😀
kodinvaihtaja
Hassusti koen itselleni haastavammaksi toukokuun auringon Suomessa, silloin saatan palaa vaikka olisikin hyvä pohjarusketus talvilomalla. Esim helmikuussa Senegalissa en alkanut punertaa, mutta toukokuussa kyllä kotona. Ja rasvaa en käyttänyt kummassakaan. Sanotaan otsonikerroksen olevan Suomessa alkukesästä ohuen ja näin kokemukseni mukaan on..
Pirkko / Meriharakka
Paras vinkki, älä ota aurinkoa! Itse sairastuin melanoomaan runsas kymmenen vuotta sitten – selvisin säikähdyksellä, sillä nilkan luomesta se ei ollut edennyt edes ns. vartijaimusolmukkeisiin nivusissa, mutta ei se silti helppoa ollut. Lisäpoistosta ja imusolmukkeiden, vain muutamankin, poistosta jäi pysyvä muisto kireän nilkan ja helposti turpoavan jalan muodossa. Myös henkinen tuska ensimmäisten vuosien aikana oli ihan merkittävä – eikä paljon olisi tarvittu, pieni viivästys luomen poistossa, ja melanooma olisi levinnyt ja ollut suurella todennäköisyydellä tappava. Enkä edes ole koskaan ollut kovin aurinkoa ottava tyyppi! En ole auringon suhteen edelleenkään mitenkään hysteerinen, liikun kyllä ulkona auringossa, mutta varsinaisesti en ottaisi aurinkoa lainkaan. Maksimi on oleilla hetki altaan reunalla uinnin jälkeen kuivattelemassa.
kodinvaihtaja
Näinhän se on. Mutta samanaikaisesti samantyylinen vinkki kuin matkustamista rakastavalle olisi ”Älä matkusta”.
Anna K. - Kaukaa haettua
Mulla on aurinkoon viha-rakkaussuhde. Rakastan aurinkoa ja sen lämpöä, mutta vihaan rasvaamista ja alituista palamisesta huolehtimista. Siksi auringonotto on tavallaan kohdallani historiaa. En siis makoile auringossa yrittäen saada ihoani ruskettumaan (ei onnistu kuitenkaan) mutta lomalla kävelen kyllä mielelläni pikkumekoissa, käyn uimassa, snorklaan ja tietysti näissäkin toimissa iho altistuu auringolle. Käytän siis joko todella vahvoja rasvoja (SPF 50), peitän ihon vaatteilla tai menen rannalle vasta iltapäivällä. Näillä olen toistaiseksi pärjännyt.
Vinkkinä heitän vielä jutun todella tehokkaasta aurinkorasvasta!
https://www.rantapallo.fi/kaukaahaettua/2015/07/10/ihan-hemmetin-hyva-aurinkovoide/
kodinvaihtaja
Kiitos aurinkorasvavinkistä, en ollut kuullutkaan tästä merkistä
Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning
Mikähän mä olen, kun mulla on vaalea iho, kesällä pisamia, sit on myös tummat hiukset ja ruskeat silmät, mutta en rusketu kovin hyvin ja palankin aika helposti. En oo koskaan oikein ees tykännyt auringonottamisesta. Oon palanu pari kertaa aika pahasti niskasta ja olkapäistä, mutta nekin tapahtui ihan vaan ulkona oleskelemalla. Oli tuulinen ilma, niin en tajunnu miten kuuma oli oikeesti. Nykyään käytän SPF50-vahvuista aurinkorasvaa etenkin niskaan ja hartioihin.
kodinvaihtaja
Niin yksilöitä me kaikki olemme, onneksi sinäkin olet oppinut ihotyyppisi tuntemaan ja sen mukaan toimimaan!
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
Hyvä muistuttaa näin tärkeästä asiasta. Omassa nuoruudessani rusketus oli jotenkin muotia. Aurinkomatkoilla paahdettiin pintaa oikein urakalla ja usein liian vähäisellä suojauksella, mikä oli kerrassaan typerää. Hyvä, että nykyisin ollaan viisaampia. Iseäni auringonotto ei juurikaan enää kiinnosta. Palan ylipäätään helposti ja siksi mieluusti suojaan ihon niin hyvin kuin mahdollista. Sitä paitsi aurinko vanhentaa 🙂
kodinvaihtaja
Mielestäni on monella tapaa hyvä, että auringonotto ei ole enää muoti-ilmiö/pakollinen juttu. On hienoa, että jokainen voi enemmän kuunnella itseään ja miten itse kokee asian. Monet eivät tykkää liiallisesta kuumuudesta.