Eurooppa,  Islanti,  Saaristo,  Vaellus

Vaellus Fimmvörðuhálsissa on vesiputousten ilotulitusta

Islanti on saari keskellä Atlanttia, omassa yksinäisyydessään. Se on kaukana kaikkialta: Reykjavikista lentäen Grönlantiin on 1200 km,   Osloon 1788 km ja Dubliniin 1 072 kilometriä. Islanti on tavallaan pieni maa, mutta ei kuitenkaan. Islannilla on pituutta noin 500 km ja leveyttä 300 km. Saaren kiertävän rengastien pituus on 1300km. Kuitenkin rantaviivaa on jopa 5000 km.

Suomi ja Islanti ovat samoilla leveysasteilla, Islanti osuu Vaasan ja napapiirin väliin. Elokuun alussa päivän valo alkoi kajastaa aamulla neljän maissa (auringonnousu 4.40) ja aurinko laski 22.26 (en tiedä milloin pimeni, kun nukuin jo ysiltä). Suomen ja Islannin aikaero on kolme tuntia. 

Islannissa ei ole juuri puita. Siksi se on altis säiden vaikutuksille. Kun tuulee, tuulenpuuskat voivat olla 180 km/h (50 m/s). Sillä säällä ei halua olla ulkona. Vertailun vuoksi Suomessa myrsky yleensä tarkoittaa n. 20 metriä sekunnissa. 

Heinäkuu on vuoden lämpimin kuukausi sekä Suomessa että Islannissa, meillä 16C ja Islannissa 11C. Siksi Islantiin matkatessa, pipo ja käsineet heinäkuussakin reppuun myös aikuisille.

Islannin korkein vuori, Hvannadalshnjukur on 2110 metriä korkea. Eli vaikka kuinka Islanti on tasainen maa, niin ei yhtä tasainen kuin Suomi, Suomen korkein tunturi on Halti, 1324 m.

Emme lähteneet huiputtamaan isoimpia tuntureita, mutta mukavan päiväretken vaelluksineen sinulle esittelen tässä. Vesiputousten ilotulitusta Etelä-Islannissa on luvassa tässä🥰

Päivän pääkohde oli vaellus Fimmvörðuhálsissa. Sinne ajaa Reykjavista kaksi tuntia. 

Matkalle osuu pieni, mutta sitäkin ihanempi Selfossin kaupunki

Vaikka kylän nimi on (Sel)foss eli vesiputous, niin siellä ei ole yhtään vesiputousta🤣.

Skyriä sen sijaan valmistetaan Selfossissa ja aamupalaksi luonnollisesti ostimme eri laatuja. Muistan, että aikoinaan teinimme halusivat aina kotona skyriä, mutta itse olen perusrahkan ystävä. 


Päivän kymmen(e/i)stä vesiputouksista ehdoton suosikkkini oli Seljalandsfoss

Toinen pysähdys oli Seljalandsfossissa. Seljalandsfoss on ihan parkkipaikan vieressä. Voit kävellä tämän 65 metriä korkean vesiputoksen taaksekin. Lähistöllä on toinenkin vesiputous, emme kävelleet sinne. Myös vesiputouksen ”päälle” voisi patikoida.

15 kilometrin vaellus (32 000 askelta), Fimmvörðuháls

Oikeasti Fimmvörðuhálsin vaellus on 25 km, mutta meille riitti kuuden tunnin haikki (plus neljä tuntia ajoa ja extra pysähdykset).

Tunnetuin reitin vesiputoksista on Skogafoss, joka suoraan parkkipaikan vieressä. Alue oli yleinen leirintäalue – hämmennykseksemme parkkeeraus ei maksanut (toisin kuin Seljalandsfossissa – emme kyllä maksaneet, kun oli niin aikainen aamu, ennen kasia).

Tämä kuva aamulta:


Skogafossilta sai parhaat kuvat iltapäivällä palatessamme, kun aurinko paistoi juuri oikeasta suunnasta.


Skogajoen vartta kulkien ohitimme parikymmentä vesiputousta.

Tässä vesiputousten ilotulitusta:


Ensimmäiset kuusi vesiputousta oli nimetty, sen jälkeen alkoi vaellus vehreämmissä maastoissa, mutta ei se sitä tarkoittanut, että vesiputoukset olisivat loppuneet, päinvastoin.


Ehkä jopa hienoin oli tämä kaksitasoinen putous, jonka alemmalla putouskohdalla oli meneillään kajakkilaskukuvaukset. Upeita videoita saivat, mutta taitoa vaatii..


Osittain reitti nousee korkealle ja pääsee ihailemaan upeita kanjoneita. 

Tavoitteemme oli silta. Väsyneenä matkasta kuvittelin/haaveilin sen olevan ihana riippusilta. Ja paskat, ruostunut metallirumilus se sitten oli..


Vastaantulijat sanoivat, että sillan jälkeen alkaa pitkä tylsä osuus, joten tämä vahvisti päätöksemme kääntyä takaisin. Reitti siis ei muutenkaan ole ympyräreitti. Reitti on hyvin merkitty ja eksyä ei voi kun melkein koko matkan näkee Skogajoen. Alkumatkasta noustaan pitkät rappuset, sen jälkeen on aluksi leveämpää polkua, joka vähitellen kapenee mitä kauemmaksi päädyt.

Usein janareiteillä paluu on raskas. Onko sinulla tätä kokemusta? Ei tässä. Se luonnollisesti vaikutti, että loppu oli portaita alas, mutta myös se, että maisemat oli upeat. Meillä oli myös lämmintä ruokaa mukana – tämä mielestäni edellytys kaikilla yli neljän tunnin vaelluksilla


18 kommenttia

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *