Suuri sininen Saimaansaaristo – 195 km pyöräreitti

Saimaalla on enemmän rantaa kuin Ranskalla. Häh, vaikea uskoa, mutta näin luin. Kun artikkelin pääkuvaa katsoo, niin ymmärtää. Saimaalla todella on saaria ja vettä: 15000 saarta ja 120 järveä. Saimaa on Suomen suurin järvi: 4400 neliökilometria, rantaviivaa 14850 km.

Alkukesästä pyörälautat kulkivat vain kerran päivässä ja eivät kaikki edes joka päivä, joten ison rengasreitin pyöräily ei ollut mahdollista meidän reissupäivinä. Mukavan reitin saimme kuitenkin suunniteltua: Lappeenrannasta Sarviniemeen, josta pyörälautta Rastilla Kyläniemeen. Puumalassa yö ja Puumalasta Hurissalo-Lintusalo-Sarviniemi lautalle ja takaisin Lappeenrantaan. Matkahuollon sivuilta voi tarkistaa ajat ja ostaa liput. Lopuksi vielä Imatralla 12km:n Vuoksen ympäri menevä reitti.

Reissun tunnelmaa lisäsivät muut matkalaiset. Tutustuimme ikäisiimme ”kolmosiin”, naisiin, joilla oli jo kuudes leppoisalla otteella tehty pyöräreissu, kotkalaiseen entiseen merimieheen,  ”kilpapyöräilijät” nimen meiltä saaneeseen pariskuntaan ja viimeminuuteilla lauttaan ehtineisiin nuoriin ystävyksiin. Matkasimme rinta rinnan, aina nähtiin jossakin ja jutusteltiin hetki.

Must see pysähdyspaikat

– Röytyn kotiseutumuseo ja -kahvila

– Huuhan ranta, ”Saimaan rivieera”

– Vähintään yksi pyörälauttamatka

– Lietveden  scenic route

– Kyläkauppapysähdys: Utula tai Hurissalo tai Suuri-Jänkäsalon omatoimikauppa

– Puumalan Silta ja Puumalan satama

-Imatran Valtionhotelli ja kosken kuohujen kokeminen

1. Pyöräilypäivä: Lappeenranta-Puumala, 100 km.

Taipalsaaren keskusta on päivän ainut palvelukeskittymä: kauppa, jäätelokiska, kirkko ja kotiseutumuseo. Röytyn kotiseutumuseon talolla on historiaa varmuudella ainakin vuoteen 1680. Se on must see pysähdyspaikka.  Kotiseututalo on toiminut tässä tarkoituksessa jo 25 vuotta, sitä ennen mm. sotilasvirkatalona ja kievarina .

Talossa saat autenttisessa tunnelmassa nauttia 10 paikallisen yhdistyksen yhdessä pyörittämän kahvilan tarjoamisia. Meille tarjoilivat  Taipalsaaren Torppien (Tampereen Mummon kammaria vastaava yhdistys) kahdeksankymppinen ihana pariskunta. Isossa salissa on jykevä pitsiliinoin koristeltu pirtinpöytä ja salin reunoilla kulkevat penkit myös. Isompikin väki mahtuu ja on mahtunut aikoinaan tupaan. Tunnelma on säilynyt upeasti.

Savumuikut ostettiin Taipalsaaren K-kaupan edustalla myyvältä lupsakalta karjalaiselta torimyyjältä ja ajeltiin nauttimaan niitä Etelä-Karjalan Virkistysaluesäätiön laavukatosalueella Sarviniemeen. Upea esteetön alue, jossa lapsille sopiva ranta (pitkään matalaa). Kylläkin kivipohjainen. Jos olet autoretkellä Sarviniemessä, niin sieltä tehdään myös päiväretkiä Ilkonsaareen, 14€/menopaluu.

Sarviniemen tien päästä lähtee pyörälautta Rasti Kyläniemen kalasatamaan, 30min, 14€/hlö. Kalasatamasta saa kuulemma usein ostaa savukalaa. Pyörälautalta poljetaan pieni pätkä ja sitten hypätään Kyläniemen keltaiseen lossiin. Lossi lähtee Taipalsaarelta ja toisella puolella on Ruokolahti. Jos olisi aikaa, niin kuulimme, että olisi ollut mukava tehdä pikkupyöräily Rastiniemen virkistysalueelle.

Ehdoton hienkarkoituspaikka on Huuhanranta. Tätä 1,5km mittaista upeahiekkaista rantaa kutsutaan Saimaan Rivieraksi. Saimaan vesi on kirkasta, pohjaan asti näkyi upea hiekka, mutta vaikka pintavesi on lämmintä, niin nopeasti pohjaan kohden kylmenee.

Toinen ehdoton pysähdyspaikka on Utulan kyläkauppa, joka josta tuli lapsuuden sekatavarakauppojen fiilis. Sen yhteydessä on myös ”saluuna”, jossa sai nauttia kaupanpitäjän sanoin virvokkeita ja pikkupurtavaa. Vähän kauhistutti katsoa, että kaikki olivat tulleet saluunaan omilla autoilla.

Utulan jälkeen alkoi pitkät suorat. Alkoi matkanteko puuduttamaan, kilometrejä oli alla reilusti. Ja kieltämättä reitin maisemat eivät olleet odotusten mukaisia. Vettä lähinnä pilkotti puiden takaa. Toki upeita harjumetsäkohtia oli matkan varrella useita. Ja alkumatka Lappeenrannan päässä oli hieno.

Kun jäljellä oli 16km satasesta pidettiin tauko kohdassa, jossa siirryimme Etelä-Karjalasta Etelä-Savoon. Siitä alkoi upeat maisemat ja samaan pakettiin valitettavasti kuului myös ylä- ja alamäet.

Puumalan käsittämättömän korkea ja pitkä silta näkyi kauas ja sen kuriositeetti on hissi, johon pääsee jopa pyörällä. Hissi laskeutuu Puumalan satama-alueelle, sykkivään elämään.

Jos ei olisi vasta alkukesä, niin saapuessamme klo 22 olisi satamassa varmasti ollut kuhinaa. Nyt kuhinan muodostimme me, kun innostuimme vallan, kun meitä opasti majapaikkaamme itse Ville Haapasalo, joka oli Hatsapuri ravintolaansa sulkemassa.

Hyvin Mr. Hatsapuri  (joka muuten asustaa täällä lähistöllä) opasti ja entiseen päiväkotiin, nykyiseen hostelli Rantapappilaan saavuimme. Ihana, käsittämättömän siisti. Huoneemme oli avara ja iso.

Varustetaso huoneessa kiitettävä: löytyy jopa  korvatulpat, puhumattakaan laadukkaista Luin kylpypyyhkeistä. Yhteiskylppäristä löytyy kreikkalaiseen Olive tuoteperheeseen kuuluvat shampoot ja yhteiskeittiöstä mm. viinilasit ja ea-nurkkaus. Vaikea edes kuvata, kun joka nurkassa kaikkea pientä kivaa, tämä pitää nähdä ja kokea!!!

Samaan hintaan olisi saanut lämmittää saunan (puu tai sähkö), mutta saavuimme klo 22 ja lähdimme klo 10, niin valitettavasti aikataulu ei antanut myöden. Omatoimiaamupala oli ravitseva ja hyvällä mielin, mutta vähän jalat jäykkinä jatkoimme matkaa. Puumalassa olisi ollut lyhyitä palkittuja ulkoilureittejä useampia, Puumala olisi ansainnut pidemmän visiitin!!!

2. Pyöräilypäivä: Puumala-Lappeenranta

Vaikka kartalla joka puolella näkyy vesi, niin hämmennyimme taas alkumatkasta siitä, miten vähän vettä näkyi. Tämän puustoisen seudun historiaan kuuluu sahateollisuutta, mutta eipä näytä sen jälkeen metsiä paljon alueella kaupatun.

Viimeinen saha Sahanlahdesta on purettu 1936. Nykyisellään tämä työväen asuntojen mökkikylä toimii sympaattisena vapaa-ajankeskuksena. Johtajan asunto ravintolana. Yksi alkuperäinen työväenasunto toimii sahamuseona.

Pistohiekan ja Lietveden kahvilan välille osuu upeimmat maisemat – sanoisin, että kahden päivän pyöräilyn upeimmat maisemat. Erityisesti Pistohiekan jälkeen on upeita kallioita, joilla olisi upeaa hyvällä säällä viipyillä.

Hurissalossa on n. 2km ennen lauttarantaa Sale. Hurissalo-Lintusalo lautta, Norppa 2, 40min, 15€ ja heti perään Lintusalo-Sarviniemi lautta, Rasti, 1h 50 min, 23€. Lintusalosta olisi ollut mahdollista pyöräillä myös Imatralle, mutta päivämatkamme olisi ollut 116km, harmillisesti tämä kaunis väli jäi välistä. Lintusalossa on kahvila Nestorinranta, jossa on lettukahvila.

Paluumatkalla Sarviniemesta Lappeenrantaan poljimme eri reittiä, ns. maisematietä Saikkolan ja Vehkataipaleen kautta. Maisema on käytännössä maalaismaisemaa pelto- ja metsänäkymineen. Poikkesimme myös lossimatkan päässä olevassa Suuri-Jänkäsalossa, jossa on omatoimikioski ja -kirjasto.

Valion mainoslause ”Jäätelö vie mielen minilomalle sopi tähän päivään, kun jo toinen jäätelö nautittiin”.

Puumalan ja Saimaan saaristoreitin bonukseksi vielä Vuoksen reitti Imatralla ja yö jugendlinnassa (Imatran Valtiohotelli)

””Ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran” Kalevalassa sanotaan, lähde mukaamme tutustumaan jatkuvana virtaavaan Vuokseen sekä sen varrelta löytyviin nähtävyyksiin.” Näin kutsuu 12 km pyöräreitille sivusto, jolta löydät myös muita seudun pyöräreittejä.

Reitin varrella on mukavia kohteita: omenapuupuisto, Kulttuuritalo Virta, kaksi kirkkoa (toisen ohitse ajat kyllä ja näet vasta vastarannalta, jos et karttaa tiiruile), museoita. Reitin varrella on Tainionkosken voimalaitos, josta Imatran teollistuminen alkoi ja sitten Imatrankosken silta ylitetään Imatran voimalaitoksen kohdalta. Imatran Voimalaitos on Suomen suurin voimalaitos. Kaupungin vauraus ja vauras historia näkyy reitin varrella myös upeita taloina: niin vanhoina kuin uusina. Tässä mielessä reitistä tulee mieleen Pyhäjärven maisemareitti, joka menee mm. Tampereen ja Pirkkalan asuinalueiden lävitse.

Imatran Valtionhotelli on käsittämätön näky Imatrankosken laidalla, meidän ikioma Disneylinna. Se on äänestetty Suomen kauneimmaksi hotelliksi ja olen samaa mieltä. Siellä on kestitty kautta aikojen arvovieraita ja nyt me saimme prinsessahuoneessa prinsessaunet kokea. Jugendlinna rakennettiin palaneiden puuhotellien tilalle vuonna 1903. Alakerran porealtaat hieroivat pyöräilystä kipeytyneet lihaksemme hyvin.

Kiitos Saimaa ja pyöräilykaverini!!! Ensi vuoden pyöräilyreitiksi suunniteltu 170 km:n Itäinen Kuninkaantie Helsingistä Kotkaan! Mitä muita pyöräreittejä suosittelisit meille?