Kannattaako Lappiin (Pyhälle) mennä kaamoksen aikaan?

Tässä artikkelissa esittelen muutaman lyhyen vaellusreitin, jonka ehtii kulkea myös kaamosajan valoisana aikana (sekä aikana jolloin talvireitit (maastopyörä/lumikenkä) eivät ole vielä auki), kerron suosikkilounaspaikamme ja vinkkaan  mistä voit ostaa poronlihaa mukaan. Lisäksi kerron miten voit tilata ilmaisen revontulihälytyksen.

Minun ja mieheni 30 vuotisjuhlavuoden piti huipentua Etelä-Afrikan reissuun. Vuoden 2020 tapahtumista johtuen korvaava reissu suuntautui Suomen Lappiin Pyhälle. Tälle reissulle ei ollut mitään odotuksia – ja sen kautta ei mitään suunnitelmiakaan. Ajatuksena oli hiihtää, jos on lunta. Lumikenkäillä, jos on riittävästi lunta. Ja ennen kaikkea viettää ensimmäinen viikon loma Suomessa kahdestaan sitten 22 vuotta sitten syntyneen esikoisen syntymän. Chillailla ja rauhoittua.

Millainen loma meillä sitten oli?

Aikataulu oli ainakin aika erilainen kuin matkoillamme yleensä. Todella chillailimme. Herättiin, kun herätytti eli n. klo 7. Vaellus tai hiihto klo 10-12(14), sauna, lounas kahvila Loimussa, päiväunet, kirjanlukua, iltapala ja nukkumaan. Jotenkin tässä kaamoksen pimeydessä oli helppo jumiutua mökkiin takan ääreen ja viltin alle. Valoista aikaa oli lähinnä vain klo 10-14 ja pilvisenä päivänä ei sitäkään väliä valoisaksi voi kutsua.

Pyhätunturin historia ja nykyhetki

Pyhätunturi nimi ei viittaa tunturin uskonnolliseen pyhyyteen vaan metsäsaamelaisten elämään. Aiemmin sana pyhä on tarkoittanut näkyvää maastonkohtaa, joka sijaitsee tunnetun ja tuntemattoman rajoilla. Pyhätunturi sijaitseekin metsäsaamelaisten pyyntikulttuurin ja talonpoikien maatalouskulttuurin rajalla.

Pyhä-Luoston kansallispuisto (silloin Pyhätunturi nimeltään) oli ensimmäinen Suomeen perustettu kansallispuisto vuonna 1938. Silloin se oli Etelä-Suomesta tuleville kulkijoille kaukainen ja haastavasti saavutettavissa. Nythän osa Pyhätunturin suosiota on nimenomaan helpot yhteydet joukkoliikennevälineillä. Ainoan haasteen 10,5 tunnin ajomatkaan tuottivat yllättävän suuri porojen osuus tiellä poronhoitoalueen alettua, arvioin, että n. 50 poroa näimme. Vuodepaikkoja Pyhä-Luostolla on nykyisellään 8000 kpl!!! Tupia, kotia ja laavuja on alueella 24 kpl, kesäreittejä 84 km, latuja 56 km ja maastopyöräilyreittejäkin 40km.

Lunta oli Pyhällä nyt normaalikauden alkua vähemmän. Viikkoa ennen tuloamme ei ollut maassa ollut yhtään lunta, mutta saavuttuamme adventin aikaan, oli juuri saatu ladutettua alueen pidempi päälatu Astelista Pyhän kautta Luppoon, edestakaisin 28km. Reitti on tylsähkö, ei huippumaisemia löydy, mutta se on oiva latu myös minulle, joka en ihan joka vuosi ota suksia esiin. Ei kuin muutama mäen nyppylä ja molemmissa päissä latua kahvila. No kokemusta on, että pienissäkin nyppylöissä voi laskea rähmälleen ihan kunnolla… Erityisen helppo on Pyhältä Luppoon vievä latu. Lupon kahvila oli 1.12 alkaen auki, Astelli ei vielä silloin. Latureitistöjen ajantasaisuuden voi tarkistaa tästä sivustosta.

Pyhällä reitin puolivälissä on Luontokeskus Naava ja sen kahvila Loimua voimme lämpimästi suositella. Siellä melkein päivittäin nautimme lounaan ja hiihtoreissujen välillä lämmin mustikkakeitto ja munkkikahvit pitivät kehoa ja mieltä latukunnossa. Lounaaksi on tarjolla keittolounas salaattipöydällä (11,5€), pääruoka (14,5€, myös vegevaihtoehto löytyy) sekä päivän pihvi (19,9€). Kaikkia kokeiltu ja sopivaksi todettu. Yhtenä päivänä rikoimme kaavaa ja kävimme perherinteiden lähellä Ravintola Huttuhipussa syömässä – jäi kokeiluksi, emme mene uudelleen.

Kultakeron huiputus (1,5 h huipulle ja alastulo 40min)

Tämä Kultakeron huiputus oli kaikkein upein reitti, jonka kävelimme. Reittiä ei esitellä yleisesti sivustoilla johtuen pitkälti siitä, että se ei ole merkitty. Reitti on kuitenkin helppokulkuinen, sillä se menee huoltoreitin pohjaa. Voit siten lähteä huoletta kokeilemaan. Jos ei kovasta tuiskaa lunta, niin pääset aina omia jälkiäsi takaisin. Yleisesti kulkijoita tällä reitillä kuitenkin on. Jätimme auton rinnehotelli Ski-Inn Pyhätunturin parkkipaikalle.

Ohita ylläoleva Carlsberg kahvila ja kulje Tajukangas kyltin suuntaan ylittäen varovasti laskettelurinne. Laskettelurinteen jälkeen kävele noin parisataa metriä ja Maisematupa(makkaranpaistomahdollisuus!!) jää oikealle puolellesi. Tässä kohtaa on myös oiva revontulien pongauspaikka, joten jos asuisin rinnehotellissa, niin tänne suuntaisin revontulia katsemaan.

Kun siitä jatkettiin eteenpäin, niin olin haltioissani maisemista ja lumisista puista.

Mutta vähänpä tiesin, että vielä parempaa oli tulossa. Ne todelliset huippumaisemat alkoivat sen jälkeen, kun tuli viitta Kultakero 1 ja lähdimme kipuamaan ylöspäin.

Menimme edelleen ylöspäin ja kuljimme laskettelurinteen poikki. Siitä alkoi jyrkin kipuaminen, laskettelurinne oli koko ajan vasemmalla puolellamme ja siten tavallaan pilasi maisemia (parhaat maisemat jäivät tämän kohdan alapuolelle). Ylhäällä huipulla vastaamme tuli viittoja, jotka eivät enää olleet tunnistettavissa.

Ylhäällä suuntasimme vasemmalle kohti Tunturivartijantupaa, maisematupaa, jonka oli keväällä 2020 seuraavan vuoden ajaksi lanseerattu Cafe Reykjavikiksi – Paulig sponsoroi taukohetkiä. Sponsorikahvit olivat jo vieraillessamme nautittu ja laatikko oli tyhjä, mutta laitoimme tulet ja paistoimme makkarat. Löydät maisematuvan, kun etsit katseellasi hyttimökkejä, joissa on iso ikkunaseinä. Upea majoitusmahdollisuus muuten!!! Hyttimökkien vieressä on Tunturivartijantupa.  Jos haluat tulla näihin maisemiin hissillä, niin sekin on mahdollista. Voi sitten vain mennä paluumatkan alaspäin (sitä en jättäisi välistä, matkan varrella on paremmat maisemat kuin täällä ylhäällä). Ylhäällä on myös ravintola Tsokka, jos haluaa nauttia herkkuja sisätiloissa lämpimässä.

Alaspäin tulo oli sitten helppoa, pulkalla laskeminen olisi ollut kivaa. Kun ylöspäin mentiin 1,5 tuntia, niin alastulo oli puolet nopeampaa.

Tunturiaavan luontopolku, 7 km rengasreitti + poikkeaminen Isokurulle (Pyhänkasteenputoukselle) n.3 km, 2h 15min – KUUKKELIRETKI

Talvireiteistä vain Tunturiaavan luontopolku oli mahdollista kulkea. Lunta oli liian vähän (n. 25cm) monien talvireittien rakkakivikkoosuuksien ja juurakko-osuuksien turvalliseen ja miellyttävään kulkemiseen. Tai yleensäkään lumikenkäilyyn.

Marraskuun sää ei myöskään tarjonnut meille parasta luontokokemusta. Tunturiaavasuon lintutornista kait pitäisi nähdä upeasti tunturijonot. Kyllä sieltä näki, että ehkä tuolla kaukana joitain tunturijonoja saattaa olla. Onni oli kuitenkin se, että useampaan päivään ei ollut satanut lunta, joten kuljimme muiden vaeltajien jälkiä pitkin. Etenkin pitkospuuosuuksilla se oli tarpeen, pari kertaa astuin sivuun ja humpsahdin syvään lumeen – onneksi ei ollut vetinen kohta. Sinällään reitti on hyvin merkitty sinisin maalimerkein ja samanvärisin kepein, mutta tarkkaa polkua ei näe luonnollisesti.

Tiaislaavulla meitä tervehti kukkeli ja kun muita kulkijoita ei ollut, niin hän innostui muutaman pähkinän meiltä ottaamaan.

Isokuru on parempi syysaikaan kuin lumikuorrutettuna

Syksyllä kävin Isokurussa ja se oli käsittämättömän upea, katso ja lue tästä. Talvella Isokurun reitillä kulkeminen on kiellettyä lumivyöryvaarasta johtuen. Nyt kuitenkaan ei ollut juurikaan lunta, joten menimme. Rehellisesti sanottuna syksyyn verrattuna ei juuri minkään näköistä, et menetä mitään. Joten älä missään nimessä mene, jos hiukankin enemmän lunta. Ehkä muutoinkaan ei kannata? Kuruosuudella rakkakivikot olivat kevyen lumipeitteen alla.

Kävelimme 17 metriselle Pyhäkasteenputoukselle asti. Tämä oli hienompi kuin syksyllä, jolloin putouksella oli vähemmän vettä. Pyhäkasteenputoksen lähellä olevalla lammella on kastettu 1600-luvulla saamelaisia kristinuskoon, tarina kertookin, että lammen ja putouksen nimi tulee tästä. Tämä oli yleisimminkin saamelaisten palvonta- ja uhripaikka.

Poikkeaminen Luostolla – vaelluspolku kaikenikäisille ja täältä voit ostaa poronlihaa

Pyhältä Luostolle on vain 30min ajomatka.

Ahvenlammen ympäri menee parikilometriä pitkä sorastettu, valaistu ja aurattu polku. Toki voi valita myös lammen rantaa pitkin menevän pitkospuureitin, jota me kuljimme osan matkaa. Reitiltä lähtee talvisin huollettu maastopyöräreitti Tikkalaavulle. Kyseiselle laavulle vievä reitti on merkitty sinisin kepein. Tässä vaiheessa vuotta reitti ei ole vielä huollettu ja meidänkin osalta matkanteko jäi kesken. Olisi tarvittu vähintään lumikengät – juuri nyt ne jäi tietenkin mökille. Ensin ritisi suolla olevat jääkohdat vain vähän ja lopulta hetken päästä tipahdin säärtä myöten suonsilmäkkeeseen…😃

Luostopäivänä saimme kokea viikon ainoat tunnit, jolloin pilvet hetkeksi väistyivät ja maisemat olivat heti upeammat. Harmillisesti emme olleet tällöin tunturilla.

Suoraan toiselta puolelta parkkipaikkaa löytyy Cafe Uksakka. Sinne saimme suosituksen, kun kyselimme mistä saisi poronlihaa. Omistajat pitävät Jaakkolan porotilaa ja poronkäristys on heidän omatuotantoa. Ilolla ostimme muutaman kilon hintaan 32€/kg ja saamme joulun aikaan nauttia poronkäristystä – erityisesti tämä oli perheemme 14-vuotiaan tuliaistoive.

Nämä kuvat vähän korkeammalta Ukko-Luoston kesäteatterialueelta :

Tilaa revontulihälytys, sen avulla voit jopa nähdä revontulia!!!