Saksan korkeimman vuoren huiputus ja vaellus vehreämmässä maastossa
Top of Germany tarjosi tänään parastaan. Pilvikuorrutteisia vuorinäkymiä Saksaan, Itävaltaan, Sveitsiin ja Italiaan. Parhaimmillaan 250 km päähän. Lounastimme 2962 metrin korkeudessa. Päädyimme Zugspitzelle ”vahingossa”.
All trails apistä löytyi kaunis ja helpohko vaellusreitti Garmisch-Partenkirchenistä
Menimme junalla Garmisch-Partenkircheniin, matka Munichistä kesti pari tuntia. Sieltä kävellen junaradan alitse Zugspitzen asemalle. Ostimme ensin (2023 hinnat) reilun kolmenkympin liput, jotka saimme kesken päivän vaihdettua erotuksen hinnalla yhteensä 81€ maksaneisiin kahden huipun huiputukseen. Nämä kaksi huiputusta voi tehdä eri päivinä myös.
Ensin menimme pikkujunalla Kreuzeck/Alpspitzbahn asemalle.
Siitä kaapelihissillä Alpspixiin ja sieltä vaellus vehreissä maisemissa Kreuzeckiin.
Tämä väli olisi ollut mahdollista mennä myös toisella kaapelihissillä tai vaeltaa leveämpiä ”huoltotiemäisiä” polkuja pitkin. Alueella oli myös via ferrata reittejä ja monilla vaeltajilla oli kypärät matkassa. Nämä meidän reitit ei siis niitä olleet🤦♀️
Kun aamuviideltä herää, niin paljon ehtii. Totesimme, että ehdimme huiputtaa myös sen virallisen Saksan huipun, Zugspitzen. Jatkoimme päivitetyn lipun turvin junalla Eibsee järven rannalle. Täällä olisi ollut tarjolla ihana järven kiertävä parin tunnin vaellus (7 km). Meidän aika ei riittänyt, eikä myöhemmin huiputuksen jälkeen jaksaminen.
Zugspitze on Saksan korkein vuori
Zugspitze kuuluu Wettersteinin vuoristoon. Sen huippu on 2 962 metrissä
Ylös Eibseen asemalta menimme vuodesta 1930 asti kulkeneella junaradalla, hammasratasjunalla. Zugspitzebahn on tämä nimeltään. Juna meni jopa viisi kilometriä vuorenrinnettä ylös tunnelissa!
Eibsee on 1000 metrin korkeudella. Junamatka kestää melko kauan, vajaan tunnin ja se nousee 2600 metrin korkeuteen Schneeferner-jäätikölle. Schneeferner-jäätikkö on suosittu laskettelupaikka lokakuun alusta alkaen. Vuonna 2023 lokakuun alussa käytössä oli kuitenkin vain pieni pulkkamäki. Enteillään, että tulevaisuudessa täällä ei ole enää jäätiköitä. Jäätikön yhteydessä myös pieni kappeli ja ravintola.
Jäätiköllä olevalta junan yläasemalta pääsee huipulle gondolihissillä. Ylättävän moni nousi tämän välin. Ehkä se on joku saksalaisten riitti. Kyseessä on kuitenkin heidän huippu. Kuvassa olevat pienet pisteet on ihmisiä.. Maisemat ei ainakaan ole matkan varrella kummoisia🫣🤷♀️
Gw. Deutschl, Maier ja J. Naus nousivat ensimmäisinä koskaan huipulle 27. lokakuuta vuonna 1820. 203 vuotta sitten nämä urhokkaat kiipeilijät kipusivat tänne. Nyt minä junalla ja hissillä!!
Huipulla oli ravintoloita, monia näköalatasanteita. Vasta perillä ymmärsin, että huipulla oli myös kahden maan raja. Osa oli Saksaa, osa Itävaltaa. Oli huimaa ajatella, että korona-aikana oli kiellettyä kulkea tätä käytävää rakennuksesta toiseen. Minä en nyt edes tiennyt asiaa ennen kuin meinasin hypätä väärään hissiin.
Huipulta kulkee kaksi gondolihissiä alas, toinen Saksan ja toinen Itävallan puolelle. Melkein vahingossa otimme kaapelihissin Itävallan puolelle, onneksi Saksasta ostettu lippu ei kelvannut.
Mikä on mielenkiintoisin maiden raja, jonka olet ylittänyt?
19 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Saitte ihan mahtavan sään, aurinkohan paistoi aivan pilvettömältä taivaalta! Ja hienoja kuvia olet onnistunut myöskin saamaan. Me emme ole Zugspitzellä käyneet, mutta olemme ihailleet sitä Garmisch-Partenkirchenissä maanpinnalta ja rajan toisella puolella Alpeilla Seefeldistä.
Jaa a, mikähän olisi mielenkiintoisin maaraja. Enpä osaa äkkiseltään nyt yksilöidä, mutta varmasti joku Afrikassa tai Etelä-Amerikassa oleva.
Mari
Onneksi eivät kelpuuttaneet meitä alas Itävallan puolelle hissillä. No eiköhän sieltäkin Muncheniin olisi päässyt.
Tellu
Huikea postaus! Itsekin olen haaveillut kyseisistä maisemista ja matkaa useaan otteeseen suunnitellut. Ehkä joku vuosi se vielä toteutuu!
Mari
Unelmoiti tuo kohti tavoitteita. Itsekin unelmoin jatkuvasti
Elina / elinanmatkalaukussa
Voi herranjumala kuinka upeet maisemat tuolta avautuu! Ja huippua, että huipulle pääsee noinkin helposti vaikka junamatkassa kestääkin tovi… 😀
Terhi
On kyllä sellaiset maisemat, että rupesin kaipaamaan lumihuippuisia vuoria. Tuo heittämäsi kysymys oli vaikea, mutta niistä vuorista tuli mieleen Venäjän ja Georgian välinen raja mikä oli kyllä kuumottava. Lähinnä olemattomien liikennejärjestelyjen takia.
Mari
Georgia kiinnostaisi, upeita luontokuvia olen sieltäkin nähnyt.
Mari
Oli kyllä kieltämättä erikoista mennä junalla tunnelin sisässä vuorta ylös – ja avot, upeat näkymät!
Stacy Sofia Siivonen
Yllättävää tietoa Zugspitzestä. L0r0nan aikana tapahtui kaikenlaista sekopäisyyttä, eikä sitä pyykkiä olla edes aloitettu pyykätä vielä. Rajaseuduista rakkain minulle on aina Suomen ja Venäjän raja. Aikana, kun siellä oli vielä Neuvostoliitto, kuljin rajan pinnassa niin lähellä, että olen myöhemmin kartasta katsomalla päätellyt olleeni välillä naapurin puolella. Olen siis rajaloikkari. Norjan rajan yli menin Haltin reissulla ilman mitään lupia ja Torniossa olen mennyt Haaparantaan reittiä, mikä on auki vain paikallisille.
Mari
Aikaslainen loikkari olet, monia lähirajoja olet koetellut.
Heidi / Maailman äärellä
Wau, upeat maisemat huipulta. Minä olen Saksassa käynyt patikoimassa vain Berchtesgadenin kansallispuistossa. Näköjään siellä ois paljon muutakin ihanaa. Ja Saksan voisi selvästi hyvin yhdistää Itävallan-patikointilomaan.
Mari
Kuinka usein me suomalaiset vain ajetaan Saksan läpi. Ehkä oli joka kerralla pysähtyä parissa paikassa.
Krista / Kristallinhohtoa
Vau miten uskomattoman hienoja maisemia. Tuli ihan matkakuume tuonne.
Mari
Ihan tuli fiilis, että olisi ollut lentokoneessa.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Upeat maisemat ja noin hienolla säällä vieläpä. Itselläni ei juuri nyt muistu mieleen mitään todella erikoista rajanylitystä. Vahingossa en ainakaan ole käsittääkseni rajoja ylitellyt. Ainakaan valitoiden.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Edit: valtioiden 🙂
Mari
Itsekään en ole ennen jalkapatikalla rajaa ylittänyt.
Paluuviite:
Mari
Kiitos juttuni tägäyksestä. Ja näiden sinun kuvien kautta pääsin käymään itse kaupungissa, joka jäi itsellä välistä. Onpa upea kylä.