Saimaannorppien kotivesillä:Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistot

Lokakuisena viikkona teimme äiti-tytär-koira kokoonpanolla roadtripin Itä-Suomen kansallispuistoihin. Neljän vaelluspäivän aikana tutuksi tuli seitsemän kansallispuistoa: Linnansaari,  Kolovesi, Petkeljärvi, Patvinsuo, Koli, Tiilikkajärvi sekä Hiidenportti. Koko reissun pääkohdat voit lukea tästä yhteenvedosta.

Seuraavaksi esittelen ensimmäisen päivän vaelluskohteet tarkemmin.

1. päivä:

Linnansaaren kansallispuisto

Linnansaaren lähtöpisteeseen Oraviin saapuminen on jo elämys pelkästään, sillä Tampereen suunasta ajaessa vähän ennen Oravia on Tappuvirrantie, jonka ylitys tapahtuu lossilla. Vähän hämmästyin, kun google mapsistä huomasin, että osa matkaa on tosiaan vesistön kautta. Nyt lokakuussakin liikennöinti on säännöllistä lukuunottamatta neljää 20 minuutin ruokataukoa, jolloin kuski pitää paussia. Siis lossi kulkee kesät talvet yötä päivää!!!

Ahvenaisen lossimatka on 300m pätkä tietä nro 468. Lossilla ylitetään Etelä- ja Pohjois-Savon raja, mennään paikallisten kielellä Savosta Savvoon.

Linnansaaren kansallispuistoon pääsee vain veneellä. Kesäkauden ajan sinne kulkee reittiliikennettä ja venetaksi kuljettaa asiakkaita tilauksesta aina lokakuun loppuun asti. Vartin matka Oravista Linnansaareen maksaa venetaksilla 15€/suunta/henkilö – minimiveloitus on 45€/suunta. Lähtöpaikka on satamasta Ravintola Ruukinrannan takaa.

Kahdestaan kun matkasimme, niin 5km eli vartin venematka maksoi edestakaisin 90€. Ei paha, kuski vei ja haki meidät ihan silloin kuin halusimme ja koko saari oli yksin meidän. Todella koronaturvallista, näin koronavuonna.

Linnansaari sijaitsee Saimaalla, norpan kotivesillä. Venekuskimme kertoi, että toukokuun norppasafarireissuilla on käytännössä norppatakuu, vain kerran norppia ei näkynyt rantakivillä paistattelemassa. Nyt syksyllä norpat kalastavat ja kerryttävät rasvavarastoa ja heitä näkee enemmän uimassa. Kansallispuiston aluevesissä elää tällä hetkellä 108 norppaa, koko Suomen norppakanta on reilut 400.

Saaressa on 7 km rengasreitti, jonka ohjeellinen kulkuaika on 3-4h. Reitin toisessa päässä on Linnavuoren näköalapaikka. Linnavuorella viihtyy mm. uhanalainen perhoslaji, kalliosinisiipi. Tästä syystä kalliolla on köydet, älä mene tallaamaan perhosen elinoloja. Näköalapaikalta on myös harvennettu puustoa, jotta perhosen elinolosuhteet pysyvät hyvinä. Kalliosinisiipi viihtyy kallioilla, jotka kuumina päivinä ovat saunan lämpöiset.

Toisessa päässä saarta sijaitsee Linnansaaren torppa. Torpan ympäristö oli sympaattinen. Tuvassa tuli tunne kuin Oskari ja Hilda olisivat päivän töissään ja tulisivat tuota pikaa tupaan. He olivat saaren viimeisiä torppareita ja lunastivat tilan 1938. Sitä ennen Oskari toimi palkattuna metsänvartijana ja vaatimattoman palkan lisäksi saivat asua tilalla vuokrattua.

Reitti on merkitty oranssilla ympyrällä ja vaikka reitti on saaressa, niin reitti on melko vaativa (ei paha ollenkaan). Mäkien kiipeilyyn tarvitset jalkaan hyvät kengät. Saaren keskellä on Linnansaarenlampi, joka ylitetään pitkossiltaa pitkin. Vau, tämä on niin monimuotoinen paikka.

Saaressa haavat humisivat. Oli niin outoa olla ympäristössä, jossa oli hiljaista. Alkureitissä kuuli, kun laineet löivät rantakallioon, mutta syvemmällä saaressa sai kuunnella vain omia ajatuksiaan.

Ohjeellinen kulkuaika piti todella hyvin paikkansa, lyhyellä tauolla vaellus kesti 3,5h. Jos olisimme tehneet nuotion Perpulanluhdassa (noin puolivälissä), niin olisi mennyt 4h reittiin. Perpulanluhta on aivan ihana telttailupaikka. Olisi ihana pystyttää teltta hiekkarannalle ja nauttia iltanuotiosta ylemmillä kallioilla. Toki veneilijöitä taitaa olla kesäisin niin paljon, että rauhaa ei olisi?!

Ehkä haluankin sen sijaan kauniina talvipäivänä retkiluistella alueelle tehtyä valmista baanaa pitkin.

Lokakuu antoi parastaan. Puissa oli vielä lehtiä eli ruskan värit näkyivät, mutta myös maassa oli puna-kelta-oranssi-ruskea lehtipeitto.

Oravista on 48km Kolovedelle, matka kestää n. 1,5h. Lähtöpisteen reitille löydät suuntaamalla Koloveden kansallispuisto, Nahkiaissalo viitalta kolme kilometriä parkkipaikalle.

Koloveden kansallispuisto

Kolovedellä on vain yksi mantereella oleva luontopolku (ja toinen vesistöreitti). Nahkiaissalon luontopolku on 3,3km pitkä ja vaativaksi sitä kuvataan, joten ohjeaika kulkemiseen on 2-3 h. Melko vaativa se on, jos vaativaksi lasketaan alkumatkan kivet ja juurakot poluilla ja nousut. Mutta reitti kesti meiltä vain 1h 20min ja lyhyemmänkin siitä saa, jos menee vain toisen ”lenkin”. Oransseilla ympyröillä merkatulla reitillä on näköalapaikat sekä ennen että jälkeen Lohilahden telttailualueen. Sekä tämä, että Linnansaaren reitti ovat huippuhyvin merkattuja, eksyä ei voi.

Reitillä oli niin hiljaista, vain palokärjen tai käpytikan ahkera koputus kuului. Ja yhdessä kohtaa muuttolintuparvi ylitti meidät iloisesti mekastaen.

Puisto on metsäinen, voisi kuvata luonnontilaiseksi. Paljon kaatuneita puunrunkoja, jotka sammaloituneet ja nyt toimivat uudessa tehtävässään. Talvella Koloveden kansallispuistoon ei pääse.

Illalla ajoimme vielä Petkeljärven kansallispuistoon, poiketen hakemaan matkalta Joensuun Prismasta herkkuja. Prisman nähtävyys on se, että kaikilla hyllyväleillä lukee myös venäjäksi. Seuraavan päivän vaelluskohteet olivat Petkeljärvi ja Patvinsuo, niistä lisää seuraavassa postauksessa.