Safarikokemus Mikumin kansallispuistossa Tansaniassa oli rauhoittava
Safari on swahilia ja tarkoittaa matkaa (journey). Tämä matka alkakoot Mikumin kansallispuistossa. Mikumi jää arvosteluissa selvästi Serengetin jalkoihin, syystä vai syyttä? Lue artikkeli ja pohdi.
Oppaamme antaa turvallisuusohjeita. Ei siis oikeasti, mutta tsekkaa tietotasomme.
Jokainen suomalainen tietää, että karhun kohdatessaan pitää leikkiä kuollutta. Unohda tämä oppi Afrikassa!!! Jos kohtaat leijonan, katso sitä silmiin. Jos käännyt pois tai menet maahan, se hyökkää.
Missä Mikumin kansallispuisto on ja muuta faktaa
Mikumin ja kansallispuiston läpäisevä tie kulkee halki koko Afrikan. Tie siksi hyväkuntoinen ja rekkoja kulkee paljon. Tulimme kansallipuistoon lauantaina ja liikennettä oli selvästi vähemmän. Paluumatkalla 250 km:n matka kesti seitsemän tuntia!!! Kesti se menomatkakin varmaan kuusi tuntia, mutta pysähtelimme sen verran paljon, että ei tuntunut siltä.
Leijonaa lukuunottamatta pongasimme kaikki eläimet ihan vain päätietä pitkin ajaessa!!!
Apinoita teiden varrella paljon, sillä niitä kielloista huolimatta ruokitaan. Tämä ongelma on ihan paikallistenkin kanssa, esim. Sansibarilla lapset olivat oppineet pyytämään rahaa.
Sakkoa kiellon rikkomisesta saa 20€, mutta ei taida montaakaan olla itse teossa kiinni saatu?!!!
Kansallispuisto perustettu 1964. Kooltaan se on 3200 hehtaaria. Kansallispuisto vanhin baobab on yli 300 vuotias. Kansallispuistossa eläimiä on paljon, oppaamme ei edes veikannut paljonko. Hän kertoi. Buffalon olevan yleisin. Hippo taas on eläimistä vaarallisin (voi kävellä iltaisin jopa 10 km)sitten buffalo.
Impalat kisailivat naisista
Impaloista vain pojilla sarvet. Niillä tapellaan puolisosta. Nyt oli tähän hyvä aika, sillä ruokaa paljon maastossa. Saimme todistaa nuorten herrojen kisailua.
Impalat rakastelevat vain saadakseen jälkeläisiä toisin kuin apinat (ja me).
Sarvet ovat livenä niin ihanat, kuin mustaa metallilankaa olisi kierretty sarvien ympärille. Heiluttivat myös korviaan koska kärpäsiä – näin tekivät myös lähes kaikki muutkin eläimet. Okspekka linnut nokkivat heidän turkkia ja hierovat siten impaloita. Hellyytttävää ja järkevää.
Kirahvit ja seeprat ovat ystäviä
Kirahvi syö lehtiä 35 kg päivässä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että he ruokailevat 16h päivässä. Akaasiapuun lehdet ovat heidän mieliruojaansa.
Puistossa oli 3 eri kirahvilajia. Kysyessämme kirahvien nukkumisesta, opas kertoi, että ne nukkuvat istuen, mutta kaula ylös. Nukkuvat aina neljä tuntia kerralla.
Kirahvit ja seeprat tekevät tiivistä yhteistyötä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kirahvit varoittavat lähistöllä oleville seeproille mahdollisista vaaroista (näkevät kauaksi)ojentamalla kaulaansa ja heiluttamalla korviaan.
Kirahvit kommunikoivat aina hiljaisesti, moni muu eläin voi tällä kaulan ojennuksella ja tietynlaisella ääntelyllä ilmaista ahdistusta.
Tansaniassa syödään kirahvinlihaa. Metsästys toimii samantyyppisesti lupaperusteisesti kuin meillä hirvenmetsästys. Valitettavasti salametsästys on ongelma, myös kansallispuiston alueella.
Eri heimoista esimerkiksi wasabit syövät kirahvinlihaa – ja puskamiehet.
Yksi puiston eläin jäi bongaamatta, leopardi
Kysyin oppaaltamme mikä on hänen suosikkieläimensä. Hän nimesi leopardin, jonka kertoi olevan itsekkäin. Se piiloutuu. Valitettavasti safaripäivänämme emme onnistuneet näkemään leopardeja.
Jäin pohtimaan olisimmeko ehkä nähneet leopardeja, jos olisimme ottaneet kokopäiväsafarin, joka olisi maksanut vain kympin enemmän per henkilö kolmen hengen ryhmällemme. Klo 7-13 oli puolipäiväsafari, joka maksoi 86€/hlö vuonna 2023 hotelliltamme ostettuna. Päivä oli kuitenkin niin intensiivinen, että en ole varma olisinko jaksanut auringonlaskuun asti. Oli ihana päästä hotellin altaalle loikoilemaan.
Niin ja hyeenat jäi näkemättä, niitä voi puistossa bongata vain yösafareilla.
Banaanit eväänä eivät olleet fiksu veto – arvaat varmasti ketä ne kiinnostivat🤭😂😍
Olin äitimoodissa tehnyt eväät porukallemme: torilta ostettuja banaaneja ja maapähkinävoileipiä. Tämä olikin fiksua, sillä emme nähneet missään ravintolaa/kahvilaa. Vessapysähdyksellä oli vain picnicpöydät babao puun juurella. Puuhun sai myös kiivetä, ottamaan kuvia – liian haastava tehtävä itselle korkeanpaikan kammosta sekä akuutista selkäkivusta johtuen.
Mutta banaanit matkassa olivat myös pienoinen ongelma. Yhtäkkiä safariautomme katolla oli joukko apinoita. Opas hiffasi heti kysyä, että onko teillä banaaneja. Olisi ollut järkyttävä kokemus, jos yhtäkkiä olisi ollut apina vieressä kassejemme kimpussa. No kuski sai ravisteltua katolta apinat kauemmaksi.
Eräällä apinalla oli sylissään vastasyntynyt apina. Hellyyttävä kohtaaminen. Vauva-apina oli niin tiukasti emossaan kiinni, että näimme vain pienet silmät ja pikkuriikkiset sormet -zoomaa kuvaa tarkemmin. Emo on kuvassa toinen apina oikealta.
Kansallispuiston lintumaailma oli monipuolinen
Näimme paljon värikkäitä pikkulintuja – älä kysy mitä, en tiedä lintujen nimiä suomeksikaan saati sitten englanniksi. No haikarat sentään tunnistin. Ne tulevat kolmen kuukauden ajaksi Mikumiin ja sitten taas palaavat Eurooppaan.
Haaskalintuja oli odottelemassa hetkeään useammankin puun latvassa. Vaikka tuntuikin, että katsoimme elävää luontoelokuvaa, niin saalistusta emme sentään todistaneet.
Kansallispuiston vesieläimet: krokot ja hipot
Maaliskuu ainut todellinen sadekuukausi Mikumissa. Hippoja puistossa on n. 60 kpl. Opas kertoi hippojen olevan hitaita vedessä ja maalla nopeita. Yöllä ne nousevat maalle etsimään ruokaa ja nukkuvat päivät vedessä. Päinvastainen rytmi on krokotiileillä. Hipot kakkivat maalla ja merkkaavat alueensa. Siten he osaavat palata takaisin omalle altaalleen. Synnyttävät myös vedessä.
Onko turvallista olla niin lähellä – lähes kädenmitan päässä leijonista?
Leijonan iän tunnistaa väristä. Yöt ne metsästävät ja liikkuvat. Nyt kun autolla ajoimme heidön vierelleen, niin havainnoin heidän hengittävän raskaasti ja nopeasti. Opas kertoi tämän johtuvsn siitä, että yöllinen metsästys vie niin paljon voimia. Leijona syö 40kg päivässä, joten se ei kuulemma viitsi syödä pieniä eläimiä kuten impaloita.
Opas kertoi, että leijonat ovat niin tottuneita safariautoihin, kokevat niiden olevan toisia eläimiä. Tilanne muuttuisi, jos nousisimme autosta pois. Jäin pohtimaan kansallispuistossa järjestettäviä puistokävelyitä – näkeeköhän tällä puistokävelyllä leijonia?
Rauhallisessa Mikumin kansallispuistossa ei safariautot aja letkassa
Elefantteja puistossa oli paljon – kuten kaikkia muitakin eläinryhmiä. Tuntui, että aina elefantit olivat kaukaisuudessa, mutta lopuksi onnisti. Kuskimme löysi elefantit ja saimme pienen elefanttiperheen kanssa ihan priva-aikaa ilman muita autoja.
Kokonaisuudessaan Mikumin kansallispuisto oli melko hiljainen vaikka oli sunnuntai.
Ruuhkaa ei ollut ja koinkin safarin kuuden tunnin läsnäoloharjoituksena.
Hämmentävästi myös kaupallisuus loisti poissaolollaan: meitä ei viety edes matkamuistomyymälään!! Kai siellä sellainen sentään oli!???!!!
Oppaame oli todella hyvä, mutta oma-aloitteisesti hän ei tuntunut juuri mitään kertovan, kysyä piti🤷♀️😂
Millaisia safarikokemuksia sinulla on? Oletko osallistunut safarikävelykierrokselle, kokemukset siitä??? Oletko käynyt sekä Mikumissa että Serengetissä, miten vertaisit kokemuksiasi?
22 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Joo, olen käynyt safareilla varsin paljon, muun muassa molemmissa mainitsemissasi. Mikumi on kiva paikka, mutta kyllä se eläinten määrässä häviää selvästi Serengetille (ja samaa yhtenäistä puistoa olevalle Kenian Masai Maralle. Mutta kaikki kaikessa, itse tykkään safareista ihan valtavasti ja käytännössä kaikki meidän Afrikkaan suuntautuneet on matkat ovat pääasiassa vain safareita.
kodinvaihtaja
Itse näköjään etenen asteittain: Senegalin safarilla oli vähemmän eläimiä kuin täällä ja mihinkähän seuraavaksi. Siis sinun mielestä missään ei ole ollut liikaa turisteja? Oletko asunut safarialueilla? Onko mielestäsi lisähinnan arvoista?
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Serengeti on niin valtavan suuri, että sinne aika hyvin ”hukkuu” isompikin määrä autoja. Lisäksi, koska tuo alue on niin valtava, siellä pystyy itse valitsemaan alueen myös tätä näkökulmaa silmällä pitäen. Läheinen Ngorongoron kuuluisa kraatteri sen sijaan on huomattavasti ruuhkaisempi (ja huomattavan kallis), mutta kyllä sielläkin yhden päivän käyttäisin.
Yhä edelleen tulee joskus yövyttyä puistojen sisällä, joskus ulkopuolella aivan portin vieressä. Sellainen etu ainakin puistossa yöpymistä on, että aamulla pääsee safarille aikaisemmin, kun portilla tuhraantuu aina aikaa, ja nuo aamutunnit ovat yleensä varsin hyviä. Jos yöpyy ulkopuolella, niin kannattaa varmistaa tuo, että on ihan lähellä porttia.
Reissu-Jani
Olen ollut Namibiassa Kalaharissa opastetulla safarilla pari kertaa ja hyvä että oli asiantunteva ja aktiivinen opas joka kertoi eläimistä paljon ja teki paljon työtä muiden tiimien kanssa että nähdään niitä eläimiä mitä kiinnostaa. Myöhemmin olin itse Etoshassa omatoimisesta safarilla ja siellä oli ehdoton vaatimus että autosta ei saa poistua kuin aidatuilla alueilla. Näimme tuhansia eläimiä erityisesti Etoshassa, ehkäpä vähän liikaakin kun aina ei jaksanut pysähtyä kuvaamaan kirahvia tai seeproja.. Toki myös Etelä-Afrikassa käydessäni olen tien varrelta bongattunut mm. elefantteja tai antilooppeja.
kodinvaihtaja
Olipa teillä hyvä opas. Meidän opas Senegalissa oli myös huippu, mutta en ymmärtänyt hänen englantia… Eli tällainen pikku mutta..
Elina / elinanmatkalaukussa
Oon ollu vaan kerran ja sijoittui Sri Lankaan. Tällainen aito Afrikkalainen safari kiinnostaisi ja joskus haluaisin sellaisen toteuttaa, lähivuosina ei näillä näkymin oo vielä näköpiirissä mut bucket listin jonon jatkeena on! 😀 On se vaan sellainen once in a lifetime elämys! Onpa teillä kyllä ollu pitkä päivä, mut kyllä kaiken sen arvoinen!
kodinvaihtaja
Oli kyllä. Sanoin safarin jälkeen, että ei ehkä tarvetta mennä kolmannelle, mutta nyt jo eri mieltä😂
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Safari on meillä haavelistalla, mutta ei ihan vielä suunnitteluasteella. En varmasti minäkään jaksaisi kokopaiväsafaria, vaikka eläinten näkeminen se juttu siellä onkin. Mieluummin useampi puolipäiväinen retki.
kodinvaihtaja
Meillä olisi ollut mahkut tulla välissä hotellille ja jatkaa illalla. Ei jaksanut niinkään, niin kokonaisvaltainen kokemus oli
Paula - sateenmuruja
Minusta on ihanaa nähdä villieläimiä luonossa, olivat ne missä tahansa! 🙂 Tuollaisella opastetulla safarilla en ole koskaan käynyt, mutta onnekseni sain kutsun viikoksi ystäväni ”bush campille” (oikeasti ihana rustiikkinen talo) Krugerin kansallispuiston alueelle Etelä-Afrikassa. Ystävä ajelutti siellä eläimiä katsomaan ja näinkin leijonat, giraffit, elefantit sun muut. Haluaisin vielä päästä uusille safareille, tämä oli innostava juttu!
kodinvaihtaja
Siis tuohan on niin uniikki kokemus, että rankkaisin selkeästi paremmaksi kuin järjestetyn!!!
Pirkko / Meriharakka
Serengetissä, Ngorongorossa ja Kenian puolella Masai Marassa on tullut kierrettyä. Serengetissä minua viehätti sen suuruus, taisimme viettää puiston alueella 3-4 päivää, yöpyen aina eri lodgeissa, eikä kyllä monessakaan kohtaa ollut autoja jonossa tai kasassa, sillä alue on vaan niin suuri. Tosin kokemus on jo yli 10 vuoden takaa. Seuraava safarikohteemme näiltä näkymin on Naivashassa, jossa Crescent Islandilla pitäisi onnistua kävelysafarikin, saarella kun ei ole petoja.
kodinvaihtaja
Vähän hieno tuollainen useamman päivän safari, niin maadoitti jo kuusituntinenkin.
EVELIINA / REISSUKUUME
Olen kieltänyt itseltäni kaikki safaripostaukset, etteivät ne nostattaisi matkakuumetta enää enempää. Mutta täällä sitä ollaan 😀 Kiitos sohvamatkasta (ja matkakuumeen pahentamisesta)!
kodinvaihtaja
Sain juuri Instassa kommentin, että kommentoijan ei tarvitse matkata, kun matkaa mun kuvien kautta. Totesin, että mulle käy päinvastoin🤷♀️😅
Anne | Elämää Nomadina
Hienoja kohtaamisia upeiden eläinten kanssa! Näitä safarikokemuksia tuntuu nyt tulevan blogivirrassa vastaan koko ajan, ja tosi kiva on lukea eri vaihtoehdoista eri maissa. Itselläni on safarit vielä kokonaan kokematta, mutta pidempi reissu Afrikan maihin on suunnittelupöydällä, ja siihen tulee sitten ihan ehdottamasti kuulumaan myös safarireissuja!
Sini matkakuumeessa
Olen ollut Ruandassa päiväsafarilla Akageran kansallispuistossa. Nähtiin kaikkia eläimiä paitsi kissapetoja ja sarvikuonoa, jotka taisivat olla nukkumassa. Sielläkin salametsästys on ongelma. Puisto on Tansanian rajalla ja metsästäjät tulevat kuulema sieltä. Alueella partio niiden takia parkrangersit helikopterilla.
Laura Seikkailijatar
Safari-reissut ovat upeita kokemuksia ja on lumoavaa päästä niin lähelle villiä luontoa. Itse olin myös juurikin Tansaniassa lokakuussa ja myös meiltä jäi leopardi bongaamatta – hyviä ovat piileskelemään. Uskon, että pienemmissä kansallispuistoissa/luonnonpuistoissa on oma viehätyksensä ja jollain tavalla oma aitoutensa.
Jenni | Boarding Time
Ihania kuvia ja hetkiä eläinten kanssa!
Olen ollut useamman päivän safareilla Keniassa, Tansaniassa, Botswanassa, Namibiassa, Zimbabwessa, Etelä-Afrikassa ja Sambiassa. Hienoimmat kokemukset ehdottomasti Serengeti ja Masai Mara, myös Zimbabwen Matusadona ja Lake Kariba olivat hienoja kokemuksia. Ensi viikonloppuna lähdetään pariksi päiväksi Tsavoon safarille.
Taidan olla vähän ”hurahtanut” safareihin. 🙈
kodinvaihtaja
Wow, sinulla on mihin verrata. Suht hyvä referenssi tämä sitten Serengetille ja Masai Maralle!
Aino
Olen käynyt Serengetissä kahden päivän safarilla ja Ngorongorossa. Unohtumattomia kokemuksia molemmat! Serengetissä myös yövyimme puistossa. Huimaa oli nähdä hyeenan kiiluvat silmät pusikossa keskellä puistoa ja aamulla seeprat käyskentelemässä lähistöllä. Olin puoli vuotta vaihdossa Tansaniassa. Jäi kuitenkin myös mietityttämään turismin huima määrä ja sen kielteiset vaikutukset paikallisesti. Kiinnostaisi nähdä enemmän esimerkkejä ekoturismista ja siitä miten turismilla tuotetut tulot myös hyödyttäisivät paikallisten ekosysteemien ylläpitoa sekä paikallista yhteisöä. Tästä yksi esimerkki on vaihtoaikaisen ystäväni perustama firma, jonka tuotoista osa kohdennetaan paikallisesti luonnonsuojeluun ja yhteisön hyväksi. https://www.tripadvisor.co.uk/Attraction_Review-g297913-d14939313-Reviews-Emelika_Safaris-Arusha_Arusha_Region.html
kodinvaihtaja
Kiitos, kun jaoit kokemuksesi. Varmasti varmin tapa siihen, että paikalliset ei saa turistien rahoja on yöpyä monikansallisissa isoissa ketjuissa (no palkkatyöntekijät saavst palkkansa, mutta muuta ei jää).