Ahvenanmaa ja Saaristomeri,  Pyöräily,  Roadtrip,  Saaristo,  Suomi

Saariston pieni rengastie pyörällä päivässä, 115 km

24 elokuun, 2023 /

Saaristomeren saaristo on maailman suurin saaristo 40 000 saarellaan. Ei muuta kuin saarihyppelylle – kätevintä tämä on pyörillä – aina mahtuu lautoille kyytiin.

Idyllisiä saaristokyliä, ihan eri maailma on vain muutaman polkaisun/lauttamatkan päässä. 

Tsekkaa kuitenkin lauttojen aikataulut, osa kulkee vain muutaman kerran päivässä. Esim. Saariston pienellä rengastiellä Hanka-Nauvo (Seilin saaren kautta) meni vain kolmesti päivässä. Tarkista Hanka-Nauvo:  www.ostern.fi . 

Jos myöhästyy lautalta ja joutuu odottamaan neljä tuntia, niin satamasta löytyy pieni mökki ja mökistä löytyi mainoslappu pizzatilaukseen kotiinkuljetuksella (siis kuljetuksella lauttarantaan). Muutoin lauttarantaa lähellä ei ole yhtikäs mitään.. Nauvossa lauttaranta on keskellä kaikkea.

Reittimme oli siis: Turku-Naantali-Rymättylässä Hämmärösalmen lossi-Rymättylän Hankasta lautalla Seilin kautta (olisi ollut mahdollisuus poiketa neljäksi tunniksi) Nauvoon-Nauvon lossi-Parainen-Turku

Reitti on tietojen mukaan 120 km, josta pyöräilymatka on 100 km. Oman matkamittarin mukaan teimme sen verran mutkia matkaan, että mittariin kertyi 115 km. 

Tämä 115 km matka oli sähköpyörällä mahdollista, kun tunnin lauttamatkalla Ms. Östernin kyydissä Hankasta Nauvoon latasimme akkuja (myös pyörän😉). Alkumatka  ja loppumatka oli tasaista, mutta mäkiäkin löytyi – en osaa kyllä sanoa kummin päin (Nauvosta Hankaan vai toisinpäin)reitti olisi helpompi.

Meillä oli alkumatkasta vähän kiire Hangan lautalle, joten ensimmäiset kolme tuntia pyöräiltiin pitkälti putkeen yhdistäen kuvaustauot juomataukoihin. Raision kirkko ja Naantali ansaitsivat pysähdyksen.


Saariston pieni rengastie on avoinna toukokuun puolivälistä syyskuun alkuun. lauttoja reitillä kolme. Hämmärösalmen ja Nauvon lossit ilmaisia, Hanka-Nauvo väli maksoi 2023 pyörien kera 10€ per henkilö.

Nauvoa kutsutaan Suomen St. Tropeziksi

Nauvo oli 1800-luvulla alueen suurin merenkulkupaikkakunta. Paitsi kaupankäyntiin ja kalastukseen, niin  Nauvon vesillä on 1800-luvun loppupuolelta on kulkenut höyrylaivaliikenne. Tavallaan pyöräilijän näkökulmasta edelleen Nauvo on saariston ykkösiä, sillä suosittujen yhteysalusten reitti kulkee sieltä. 


Nauvon kirkosta löytyy Suomen vanhin raamattu. Jossain siellä se on, me ei kyllä nähty. Nauvon kirkon alkuperäiset urut vuodelta 1595 olivat maamme ensimmäiset maalaisseurakuntaurut. Nämä urut ovat nykyisellään Kansallismuseossa Helsingissä. Nykyiset urut ovat vuodelta 1791.

Olin hämmentynyt näistä kirkoista (Nauvossa ja Paraisissa). ”Saaristolaisuutta” oli vain purjevene katossa – muutoin oli niin ”ylväitä”, tyylisuunnaltaan goottilaisia. Näiden kirkkojen rakennusvaiheessa olimme roomalaiskatolisia. Kauniita yksityiskohtia eri puolilla kirkkoa.


Nauvon kirkko on keskiaikainen kivikirkko. Kivikirkko rakennettiin noin vuosina 1430–1450. Kirkon takana  on museo Merenkulkutalo, emme siellä vierailleet.


Parainen on aliarvostettu kaupunki reitillä – kotiseutumuseo on helmi

Suomen suurin luomuomenaviljelmä sijaitsee Paraisilla. Meidän tavoite kaupungissa oli kuitenkin kotiseutumuseo. Suuntasimme keskustan kävelykadun lähellä olevaan kotiseutumuseoon.


Kymmenkunta museorakennusta esittelee entisajan elämää Paraisilla. Yksi kävijä oli ennen meitä ollut elokuun lopun lauantaina – saavuimme viimeisenä aukiolotuntina. Museokortilla sisään pääsi ilmsiseksi, muutoin hinta kesäkaudella oli 4€/aikuinen. Tämä sisälsi opastuksen, ainakin nyt, kun ei kiirettä ollut.

Museon ainut alkuperäinen rakennus on 1700 -luvulta oleva päärakennus. Se on aikoinaan toiminut myös koulurakennuksena. Vuonna 1928 museo perustettiin ja muita rakennuksia siirrettiin alueelle. 


1600 -luvulta on fiinimpi laivanvarustajan talo, Kirjala. Viime vuosituhannen alussa tapetoidut seinät olivat statussymboli. 

1907 Lenin pakeni  Venäjältä  Paraisille, yöpyi pari yötä laivanvarustajan talossa. Yksi rakennuksen huoneista sisustettu tästä muistuttamaan. Nauvosta Lenin meni Ruotsiin ja sieltä Sveitsiin.



1800 -luvulta on Lundia tupa. 1800-luvun alussa tuli öljylamppuvalaistus Paraisille. Sähkö alueelle saatiin vasta 1950-luvulla. Puheli ja radio olivat olleet jo aiemmin. Kalkkikaivostoiminta oli 1950-60 luvulla vahvimmillaan – tällöin tupa oli asutettu kaivostyöläisillä.

Merisotilastuvalla on mielenkiintoinen tausta. Jokaisesta kylästä valittiin yksi merisotilas. Tästä kiitokseksi hän sai oman peltotilkun ja talon. Hän asutti tätä ja viljeli rauhan aikana, mutta sodan aikana piti mennä.



Lielaxstupa oli kotikauppa sekä käsityöläisen työtila. Siellä oli 1800-luvun lopulta ompelukone. Kotikauppa oli ehdottomasti minun suosikki, voin vain kuvitella sen, kuinka kyläläiset asioivat kaupassa.


Brattnäsin tupa on vuodelta 1729 ylähirteen viestetyn luvun perusteella. Toinen osa talosta , se osa, jossa on liesi on naisten puoli ja toinen, se jossa on ruokapöytä on miesten. 

Uskomus oli, että jos nukkuu pitkää pituuttaan, niin ei ole terveydelle hyväksi. En tiennytkään, että tästä syystä entisaikojen sängyt ovat lyhyitä – ei vain siitä syystä, että ihmiset olivat lyhyempiä.



Metalli ja rauta oli hvarvinaista, puusta oli jopa lapiot.

Kirkon vieressä on Vanhan Malmin alue, pieni puutalomiljöö.


Paraisilla on moderni keskusta, jota halkoo veneilyyn tarkoitettu ”jokiuoma” ja sitten on tämä pieni puutalomiljöö.


Missä vielä voisi käydä: näköalapaikkaa, kuntoportaita, raunioita ja luontopolkua

Lopuksi suuntasimme vielä kalkkilouhoksen näköalapaikalle – Koirabaanan kuntoportaat jätettiin välistä ja ajeltiin Turkua kohden.


Alkuperäinen suunnitelma oli matkalla pysähtyä Kaarinassa Kuusiston Piispanlinnan raunioilla ja kävellä raunioilta lähtevä kolmen kilometrin luontopolku… Olin lukenut, että Luontopolku nousee Kappelinmäelle, josta on upea merinäköala. Ei vaan energiat enää riittänyt lisälenkkiin.

Kaikenkaikkiaan pyöräilypäivä oli monipuolinen. Reitillä on ehkä 3/4 osaa pyörätietä ja Nauvo-Turku väli on niin liikennöity, että se onkin tarpeen. 

Ehkä kuitenkin fanitan ulkosaaristoa niin paljon, että tämän päivän reitti kulki makuuni osin ”tavallisissa maalaismaisemissa” ja oli osin liian turistinen. Mikä saaristomme kohde on suosikkisi?

Saatat myös pitää

Parhaat pyöräilyreitit Suomessa – ei hampaat irvessä vaan nautiskellen

15 syyskuun, 2021

Häämatkalta kotiin eri aikaan ja muita seikkailuja 30 vuoden ajalta

1 joulukuun, 2020

Maailma kotina matkoilla vuonna 2023

24 joulukuun, 2023

23 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    24 elokuun, 2023 at 3:49 pm Vastaa

    Saariston rengasie ja pieni rangastie on itseltäni molemmat kiertämättä, vaikka monet reitin paikoista sinällään entiselle turkulaiselle ovatkin tuttuja. Saapa nähdä tuleeko noista joskus lähdettyä kiertämään. Ja kyllähän ulkosaaristo ja Ahvenanmaan saaristo ova erityisesti omaan mieleen.

  • Cilla Maria Travel

    27 elokuun, 2023 at 10:46 am Vastaa

    Ai että miten kaunista tuolla on! Etenkin nuo kaikki muistot menneeltä ajalta, vanhat tavarat yms. jaksaa aina ihastuttaa!
    Me ollaan joskus mun lapsuudessa kierretty autolla tuo rengastie, mutta en usko, että jaksaisin lähteä pyöräilemään sitä 😀

  • Mari

    27 elokuun, 2023 at 5:59 pm Vastaa

    Saariston rengasreittejä emme ole ajelleet, toisaalta asumme meren rannalla ja niin Naantali, Parainen kun Kustavikin ovat hyvin tuttuja. Jotenkin ei ole vaan ollut valmis aikatauluttamaan omia ajeluita lauttojen mukaan. Mutta hienoja maisemia ja pikkukyliä sieltä tietenkin löytyisi. Olen samaa mieltä, että Parainen on ehkä vähän aliarvostettu.

  • Anne | Elämää Nomadina

    28 elokuun, 2023 at 5:31 pm Vastaa

    Hieno yhdistelmä kesäisiä maalaismaisemia, komeita rakennuksia ja historian havinaa! Melkoinen matkahan tuo on taitettavaksi päivässä, mutta toki sähköpyörä siivittää vauhdikkaampaan menoon, peruspyörällä tekisi varmasti tiukkaa 😀

  • Raija / Kohti avaraa maailmaa

    28 elokuun, 2023 at 5:33 pm Vastaa

    Tuolla en ole kyllä ajellut millään välineellä. Et varmaan usko, mutta vuoden sinua nuorempana poljin tavallisella kolmivaihteisella Hyrylästä Tammisaareen. Ei päästy yhdessä päivässä, koska jostain syystä muistaakseni pyöräiltiin Helsingin kautta, ja sieltä suunnistaminen ristiin rastiin meneviä pyöräteitä pitkin vaati jatkuvaa pysähtymistä ja kartanlukua. Seuraavana päivänä loppumatka sujui todella nopeasti.
    Nuo noin vanhat rakennukset ovat kyllä Suomessa harvinaisia. Maailmalla matkatessa sen aina huomaa konkreettisesti.

  • Eveliina / Reissukuume

    30 elokuun, 2023 at 5:15 pm Vastaa

    Tutut maisemat ja reitit! Noissa paikoissa on tullut seikkailtua sekä rengasreitillä että ihan muuten vaan 😀

    Me on tykätty mennä reitti toiseen suuntaan, kun ei (muka) olisi niin ruuhkainen. Saattaa kyllä johtua myös siitä, että asuin monta vuotta Kaarinassa 😉

  • Marja / Kultainto

    19 syyskuun, 2024 at 2:58 pm Vastaa

    Kauniita kuvia ja mielenkiintoinen postaus! Itse olen hidas pyöräilijä ja nähtävyyksien katsoja, mutta hyvä tietää, että teoriassa retki onnistuu yhdessä päivässä – eikä vain teoriassa vaan ihan testatusti.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *