Saariselän alueen upeimman rakennuksen uusi elämä eränäyttelynä

– Kaupallinen yhteistyö Tankavaaran Kultakylän kanssa

Saariselältä 20 minuutin ajomatkan päässä sijaitsee Tankavaara, joka tunnetaan paitsi samannimisestä vaarasta, niin myös Lapin kultaryntäystä kunnioittavasta Tankavaaran kultakylästä. Kultamuseon vieressä oleva upea rakennus paljastuu  Eläin- ja eränäyttelyksi. Näyttelyllä on hulppeat tilat Urho Kekkosen kansallispuiston entisessä luontokeskuksessa (rakennettu 1983), Sompio talossa.

Kultakylän yrittäjä Marko Touru antaa upealle rakennukselle uuden tulevaisuuden

Kun astuu lipunmyynnistä korkeaan näyttelytilaan, voi huokaista ihastuksesta. Tilaa kehystää vuoden 1982 Rovaniemen Mauri-myrskyssä kaatuneista puista tehdyt kattoparrut. Tila henkii paikallisuutta: lattia on liuskekiveä Lokasta ja toisen kerrokseen noustaan rappusia, jotka ovat tehty Savukosken sauvaparketista.

Paikallisuus tuntuu olevan kunnioitettavalla tavalla Eläin- ja eränäyttelyä pyörittävän yrittäjän lähtökohta näyttelyssä. Ja se, miten luonnon kiertokulku on tärkeässä roolissa luonnossa. Näyttely sopii vauvasta vaariin sen visuaalisuuden sekä opastustaulujen annin vuoksi. Pitäisin suden kokoista lasta kuitenkin tiukasti kädestä kiinni, kun tutkisimme lähietäisyydeltä hänen kokoistaan sutta 😉.

Eläin- ja eränäyttely esittelee Koilliskairan luontoa ja sen eläimiä

Eläin- ja eränäyttely sijaitsee Saamenmaalla, Sompion Lapissa. Paremmin alue tunnetaan Koilliskairana ja Saariselkänä. Näyttelyssä kuvataan paitsi kullankaivajien olosuhteita, niin alueen eläimien ja luonnon sopeutumista eri vuodenaikoihin kuten 194 päivää kestävään talveen.

Näyttelyn itseoikeutettu tähti on Suomen kansalliseläin karhu. Näyttelyssä opin syyn siihen, miksi karhusta käytetään muita nimiä kuten kontio, otso tai mesikämmen. Karhua on aina kunnioituksella pelätty ja on uskottu, että se hyökkää metsästäjänsä päälle kuullessaan nimensä. Tästä syystä karhu nimen käyttöä on vältelty.

Näyttelytilan keskellä on kollaasi, jossa poroa ahnaasti katsovat ilmeikkäät sudet. Nämä eläimet ovat eläneet ensimmäisen elämänsä Ranuan eläinpuistossa. Luonnollisen kuoleman kohdattua, he ovat päätyneet Eläin- ja eränäyttelyyn jatkamaan toista elämäänsä muoniolaisen eläintentäyttäjän Marja-Liisa Hakson käsien kautta.

Täytettyjen eläinten lisäksi isossa roolissa näyttelyssä ovat valokuvat Lapin luonnosta. Valokuvien lisäksi näyttelyn rappukäytävässä ja erillisessä näyttelytilassa on myös Timo Hutun ja Heini Leppäsen maalauksia, niin näyttelyvieraiden iloksi kuin myös ostettavaksi.

Tankavaaran Kultakylän perustajiin kuuluu Yrjö ”Karhu” Korhonen

Alakerran yksi nurkkauksista kuvaa Kultakylän perustajan, Yrjö ”Karhu” Korhosen huonetta. Yrjö tuli Tankavaaralle kullan perässä, mutta vuosien myötä hänestä muovautui enemmän luonnonsuojelija. Nimensä hän sai siitä, että metsästi karhuja pysyäkseen hengissä myös silloin kun kultaa ei ollut saatavissa. Korhonen kuvasi luontoa ja eläimiä ja ei koskaan ottanut enempää luonnosta kuin hänellä oli tarvetta. Hän sopii siis esikuvaksi kaikille meille luonnon ystäville ja nykypäivän sanonta samaa tarkoitusta kuvaamaan on ”leave nothing but footprints and take nothing but pictures”.

Yrjön motto oli: ”Rikkauden mitta ei ole löydetty kulta vaan eletty elämä”.

Näyttelyn rappukäytävässä ja erillisessä näyttelytilassa on myös Timo Hutun ja Heini Leppäsen maalauksia, niin näyttelyvieraiden iloksi kuin myös ostettavaksi.

Mikä on Kekkosen tuoli?

Kullanhuuhdonnan vuosittaiset MM-kisat alkoivat vuonna 1977 Tankavaaran Kultakylästä. Tällöin itse presidentti Urho Kekkonen avasi kilpailun ja hänen vierailuaan varteen hänelle valmistettiin tuoli, joka on esillä Eläin- ja eränäyttelyssä. Tankavaarassa on kisattu MM-mitaleista kaikenkaikkiaan kuusi kertaa, viimeisimmän kerran vuonna 2019.

On ekologista hyödyntää eläinten ruhojen kaikki osat

Toisessa kerroksessa esitellään eläinten jäänteistä tehtyjä käyttöesineitä. Luonnon turvin eläneet kansojen elämän selviytymisen on mahdollistanut se, että eläimiä ei ole käytetty vain ravintona vaan teurastuksen sivutuotteena saatu  nahka on hyödynnetty niin vaatteissa, kengissä kuin majoitteiden materiaalina. Ajattelemmeko me kuten ennen on ajateltu, että kuollutta eläintä kohtaa on kunnioittavaa käyttää kaikki sen osat hyödyksi? Jos emme ajattele, niin meidän varmasti pitäisi.

Sompio-talon Eläin- ja eränäyttely on koko perheen kohde

Eläin- ja eränäyttely on hyvä kohde paitsi ryhmämatkalaisille (esim. luokkaretkikohde), niin myös perheiden pysähdyspaikka. Erityishuomioni sai lipunmyyntiä vastapäätä oleva kolonen, johon perheen pienimmät ihastuvat varmasti. Kolo on sopiva seikkailupaikka että myös rauhoittumisnurkkaus. Pääsyliput maksavat 3-5€/henkilö ja perhelippu 12€.

Talviaikaan suosittelen vierailun ohessa vaellusta 1-7 km:n pituisilla merkityillä reiteillä, jotka lähtevät suoraan Sompio-talon pihasta. Esittelen nämä reitit erillisessä postauksessa.  Kesäaikaan varmasti paras lähistön kohde on vähän vaativampi vaellus 30 minuutin ajomatkan päässä olevalle Sompion luonnonpuiston Pyhä-Nattasille.  Pyhä-Nattaset on mielestäni Suomen paras maisema Muonion Särkitunturin ja Kilpisjärven Saanatunturin ohessa. Vaelluksestani Pyhä-Nattasille voit lukea lisää tästä. Pyhä-Nattanen on merkittävä paikallishistoriallinen kohde, se on pyhä paikka, jossa on pidetty palvontamenoja. Parinsadan metrin päässä Eläin- ja eränäyttelystä sijaitsee Ravintola Wanha Vaskoolimies, jossa on valmistetaan paikallisia herkkuja – yhtenä erikoisuutena vuotsolaista kylmäsavustettua haukea.

Tankavaaran Kultakylän palveluja ja kesäistä kullanhuuhdonta kokemusta esittelee Kohteena Maailma:

https://kohteenamaailma.fi/kotimaa/tankavaara-kullankaivajien-jalanjaljilla/

Jos matkustat Sompion (Saariselän) alueelle kesäaikaan, et voi jättää välistä yhtä Suomen top 3 kuuluvaa maisemaa eli Sompion luonnonpuiston Pyhä-Nattasia. Tankavaaralta parkkipaikalle ajaa 30 min. Talviaikana tie ei ole auki.

Ruskaroadtrip Lapissa – Osa III: Pyhä-Nattaset ja Pyhän Isokuru