Saarihyppelyä Helsingin saaristossa

Miten en ole ymmärtänyt Helsingin saariston upeutta? Juhannuspäivä FRS Finlandin kera merellä uudella Läntisellä saaristoreitillä. Neljä tuntia maissa (Lonna, Vallisaari, Haukilahti) ja neljä merellä🫶. Saarihyppelyn mahdollistaa 25€:n päivälippu. Voit yhdistellä eri reittejä.

Kauppatori – Vallisaari – Läntinen saaristoreitti – Haukilahti – Lonna – Kauppatori

Ehkä siksikin Helsingin saaristo on vieraampi, että vuoteen 2016 asti tämänpäiväiset saaret (Vallisaari ja Lonna) olivat vain Puolustusvoimien käytössä. Saaret sijaitsevat Suomenlinnan ja Santahaminan lähistöllä.

Meri ja saaret ovat osa Suomea ja Helsinkiä. Helsingin saariston luonto ei ole minun silmään niin eksoottista kuin Ahvenanmaan ja Turun saaristo, enemmän villiä maalaisluontoa.

Läntinen saaristoreitti ja päivälippu (25€/ hlö) laivayhtiö FRS:n reiteille ovat kesän 2024 uutuuksia. Kait kesällä 2022 pilotoitiin, mutta kesällä 2023 ei liikennöity. Käytäpä reittiä, niin säilyy.

Aamulla hyppäsimme ensimmäiseen klo 9 Kauppatorilta lähtevään Vallisaaren lauttaan. Vallisaaresta klo 12.30 Espoon saaristoa kiertävälle läntiselle saaristoreitille ja kolme tuntia myöhemmin jäimme pois Lonnassa. Lonnasta menimme taas Kauppatorille menevään lauttaan. Päivän voi räätälöidä haluamallaan tavalla.

Vallisaaressa villi luonto ja historia kohtaavat

Vallisaaresta on kaksi kävelyreittiä: Aleksanterin kierros (3 km) ja Kuninkaansaaren kierros (2,5 km). Saarella olimme 3 tuntia. Vallisaaren kävelyyn meni tunti ja puolisen tuntia Kuninkaansaaressa. Muu aika syötiin ja chillailtiin Torpedonlahden lauttalaiturin bistrossa.

Reitit ovat leveää, helppokulkuista hiekkatietä. Käsittämätöntä, että vain reilu vartti Kauppatorilta ja olet keskellä hiljaisuutta. No ehkä juhannuspäivänä klo 9 tämä korostuu. 

Saarelle ominaista ovat lehdot ja perhoset. Eri perhoslajeja on saarelta tunnistettu noin tuhat. Jopa satakunta harvinaista/uhanalaista.

Erikoinenpiirre Vallisaaren luonnossa on se, että sinne on kotiutunut Venäjältä aikoinaan eläinten rehujen muodossa tulleita kasvikunnan salamatkustajia (idänukonpalko, harmio ja ketoampiaisyrtti). Vähänpä päheä nimi tuo idänukonpalko🤭😂

Jotenkin Vallisaaresta tuli minulle Tampereen Viikinsaaren fiilis. Toki puolustushistoria on uniikkia. Aleksanterinpatteri on rakennettu vuonna 1876. Vielä 2000-luvullakin saaressa varastoitiin ammuksia.

Aleksanterin patterin näköalatasanteelta aukeavat upeat maisemat merelle. Näimme tästä miten Vallisaaren ohitse meni Siljalinen iso laiva, huh hurjaa miten kapeasta Kustaanmiekan kolosta meni. Harmillista, että emme juuri silloin olleet reitillä Kustaanmiekan näköalapaikan kohdalla. 

Tämän päivän aikana näimme kaikkien varustamoiden isot laivat: Silja Line, Viking Line, Eckerö Line ja Tallink. Monella tapaa uniikki päivä. 

Vallisaari on muuta pääkaupunkialuetta korkeammalla. Se on erinomainen tähtäyspaikka pääkaupungin suojeluun.

Nykypäivän turisti saa tähtäillä kirkontorneja, Suomenlinnan kirkontornia lähietäisyydellä ja kauempana Agricolan, Johanneksen ja Kallion kirkot sekä Tuomiokirkko ja Uspenskin katedraali.

Reitillä oli mukavia sarjakuvapätkiä saaren elämästä sekä infoplakaateja.

1950-luvulla saaressa asui noin 200 asukasta. Pitkälti rannikkotykistön, pääesikunnan ja merivoimien henkilöstöä perheineen. He elivät omassa kuplassaan, kulkuyhteyksiä ei ollut mantereelle. Kauppa, koulu, nuorisoseurantalo harrastuksineen (partio, kuoro, näytelmäkerho). Villi ja vapaa lapsuus oli luultavasti tärkein harrastus.

Kuninkaansaaren kierros on pitkälti sama kuin mitä 1870-luvulla teki Venäjän keisari saaressa. Kuninkaansaaresta löytyy myös Helsingin (tai jopa koko Suomen?) lyhyin luontopolku, 70 metriä.

70% Vallisaaresta on luonnonsuojelualuetta. Metsähallituksen luontopalvelut hallinnoi aluetta. Minulle oli yllätys, että jopa kolmasosa Suomesta (huomioitu luvussa vesialueet) on Metsähallituksen omistamaa.

Vallisaari kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön ja Suomenlinnan Unescon maailmanperintökohteen suojavyöhykkeeseen. Sen uniikkisuuteen kuuluvat vanhat patterialueet sekä ruuti-ja varastoalueet. 

Matkalla sivuutettiin Särkänlinna, Suomenlinna, Pitkäsaari, Harakansaari. Katajaluoto ja Kuivasaari ovat edelleen armeijan harjoitusalueita ja yleisöltä kiellettyjä. 

Kolmen tunnin merimatkan aikana seilasimme Pihljasaaren ja Melkin ohitse. Melkki edelleen vain Puolustusvoimien käytössä. Pihlajasaareen menee erillisiä laivayhteyksiä edullisesti. Pihlajasaaren hiekkaranta ja silokalliot näyttivät houkuttevilta – ja kuulemma nudistiranta löytyisi. 

Ihailimme Lauttasaaren rantaan pilareiden päälle kohonneita moderneja rantarivitaloja. Stora Adholmen, Miessaari, Pukkisaari ja Vasikkasaari olivat myös lähellä.

Vanhempi herrasmies, joka oli aikoinaan veneillyt paljon, kertoi, että läntinen saaristoreitti on paljon itäistä vehreämpi. Omaan silmää ei tämä ollut erityisen vehreää. Varsasaaresta herrasmiehen mukaan Helsingin kaupunki vuokraa pikkumökkejä (voi olla entisaikojen elämää, sen verran vanha hän oli).

Westend jäi kauemmaksi, vene jätti matkustajia Haukilahteen. Ex temporee päätettiin, että ei mennäkään Nokkalaan vaan fiilistellään Haukilahtea se puolisen tuntia, kun laiva käy Nokkalassa. Espoon Haukilahdesta lähti myös Vasikkasaareen laiva. Monia ihania reittejä täällä olisi. 

Merellä oli kylmä viima, rannalla Haukilahdessa huomasi millainen beachkeli olikaan.

Lonna oli seuraava kohde

Lonnassa on ihana yleissauna.  Ravintola löytyy myös. Ja silokallioalue eväsretkeilijöille. Iltapäivästä ei aurinko paistanut enää saunan seinustalle. Meille alkoi painamaan päälle halu päästä kotiin, joten ehkä seuraavalla kerralla saunaan. 

Viimeinen ja ensimmäinen näky laiturilla on kiskot. Niitä myöten on saareen ja saaresta pois kuljetettu mm. painavia ammuksia. Toivottavasti koskaan ei näitä tarvita siihen tarkoitukseen..

Mitä vinkkejä sinulla olisi antaa Helsingin saariston valloitukseen? Minne seuraavalla kerralla?