Repovesi on Etelä-Suomen Koli, kahden yön vaellus

1. Vaelluspäivä, 7 km, Saarijärvi – Olhava

Ensimmäisen päivän vaellus alkoi Repovedeltä vasta n. 15.30.  Auto jätettiin Saarijärven parkkipaikalle. Totesimme jo heti asian, mikä piti paikkansa koko matkan. Vessa haisi järkyttävältä. Varmasti osittain selittyi ihmismäärällä. Myöhemmin totesimme Repoveden reitin olevan toistaiseksi kaunein reitti, jonka olemme vaeltaneet yhdessä. Mutta tosiaan moni muukin on sitä mieltä/löytänyt paikan. Yllätys oli erityisesti venäläisten vaeltajien määrä. Erityisesti noin kolmekymppiset venäläiset parit/yhden lapsen perheet olivat vaeltamassa. Suurin osa näytti tulleen teltoilta melko lähelle jotakin parkkipaikkaa ja he mahdollisesti leiriytyvät useamman yön samalla paikalla. Yksi seurue oli tuonut jopa samovaarin mukanaan ja saimme hetken seurata teen valmistusta, kunnes uhkaava sadekuuro kannusti meidät jatkamaan matkaa.

Ensimmäisen yön nukuimme Olhavan laavulla. Sinne saavuimme ensimmäisenä laavuvieraana ja jätimme rinkat siihen, kun vielä kiersimme Olhavan vuoren lenkin ilman kantamuksia. Tämä oli mahdollisesti hyvin järkevää, sillä seuraavana päivänä rinkan nostaminen selkään ei tuottanut mitään kipua. Paikat vetresivät, kun illalla vaelsi hetken ilman kantamuksia. Olhavanvuori oli niin kaunis. Reitillä on muutoinkin useita paikkoja, jotka näyttivät kuin Kolilta  – jylhät maisevat korkealta silokalliolta metsäiseen ja järviseen maisemaan.

2. Vaelluspäivä, 20 km, Olhava- Kirnukangas

Toisena päivänä meitä huvitti, kun pidimme aamupäivän tauon Kuutinkanavalla heti vessa-alueen jälkeen. Katsoimme, että varsinaisella taukopaikalla oli niin paljon porukkaa, että emme menneet sinne. Kun sitten ohitimme taukopaikan se oli upea, monia eri katoksia, laituri ja pöytäryhmiä. Samalla tavoin myös Lapinsalmen taukopaikka oli monipuolinen. Jotenkin näissä taukopaikoissa tuli jotenkin ”ulkomaalainen barbecue tunnelma”. Lapinsalmen riippusillan ylityksen jälkeen olevalla parkkipaikalla oli varmaan sata autoa ja lisäksi linja-autoja. Huh, huh mikä turistipaikka. Toisaalta saimme nauttia parkkipaikan kioskilta jätskit ja aivan järkyttävät lisäaineelta maistuvia irtokarkkeja. Toisen päivän vaellusosuudella totesin, että olin useampi vuosi sitten olin kulkenut juuri tämän Kuutinkanava, Lapinsalmi, Määkijä osuuden. Mutta se oli niin kaunis, että ei haitannut mennä toista kertaa. Ja vaikka kuinka monetta kertaa. Toisen päivän vaellusosuus oli niin rankka, että mietimme melko tosissamme, että mitä jos menemmekin viimeisen laavun sijasta Kouvolan Cumulukseen. Sade ja haastavat korkeuserot veivät mehut.

Onneksi päätimme antaa itsellemme mahdollisuuden. Kirnukankaan laavun läheinen Kirnuhuoko oli käsittämättämän kaunis. Se oli todellinen eko- ja ympäristöpsykologinen pyhiinvaelluskohde. Jyrkkiä portaita pitkin laskeuduimme alas ”luolaan”, jossa isot kalliot ympäröivät meitä ja molemmin puolin pitkospuita meni eri puroja erilaisin äänimaisemin. Palasimme illalla ruokailtuamme ja pedit laitettuamme uudelleen nauttimaan luonnon meditatiivisesta vaikutuksesta. Tämän yön vietimme ensimmäistä kertaa koskaan jakaen laavun nuoren pariskunnan kanssa (heidän ystävä nukkui riippumatossa – oli muuten ehkä parhaat paikat koskaan riippumattonukkumiseen, sinne olisi mahtunut vaikka kymmenkunta riippumattoa). Ei haitannut niin yhtään, itse asiassa heidän kanssaan oli kivoja keskusteluja. Yöllä oli tullut vielä yksi seurue alueelle ja yöllä oli läheisessä kylässä räjäytelty ilotulitteita, nukuimme kuin pienet lapset tästä tietämättä mitään. Molemmat yöt olivat ehkä lämpimimpiä kuin koskaan vaelluksillamme, ensimmäisenä yönä meillä oli jopa liikaa vaatteita. Makuupussissa ei saanut olla sukkia. Jälkimmäisenä yönä nukuin jopa ilman pipoa, tosin keskellä yötä hän heräsi laittamaan sen. Illan kohokohta on aina meillä minttuviinakaakaot. Tiedämme vaeltajia, jotka kantavat mukanaan aina erikseen shottilasia, mutta me minimalisteina tyydymme juomaan ihan kuksista! Tällä kertaa yritimme hieman hifistellä tekemällä täytetyt appelsiinit, mutta syystä tai toisesta mutakakkuseos ei kunnolla kypsynyt ja kokemus oli yritys, ei varsinainen hitti.

3. vaelluspäivä, 3 km, Kirnukangas- Saarijärvi

Viimeiselle aamulle oli enää aamutoimet ja pieni vaellus autolle. Pohdimme kävellessämme, että vaelluksella on kasvoihin kävellessä valuva sadekin nautinto. Se vahvistaa rauhaa ja läsnäolon tunnetta. Tällä vaelluksella nautimme sateesta ja pimeävästä illasta nuotiolla. Tutkitusti luontokokemukset vahvistavat ihmisen onnellisuutta, terveyttä ja energisyyttä. Vaellus loppui Lahden uimahalliin. Oli ihana antaa poreiden ja suihkujen hoitaa ihan konkreettisesti kipeytyneitä pohkeita ja sääriä. Mieli oli jo valmiiksi kevyt!

Tässä lopuksi vielä listaa varusteistamme ja ruokailuista tämän mittaiselle vaellukselle. Ja ideoimiamme asioita kehittääksemme edelleen vaelluksen nautintoa pienillä asioilla.

Varusteet:Rinkka
Vaelluskengät
Vettä 3 litraa  + molemmilla termaripullot, joissa lämminta mehua
Ruokailuvälineet Makuupussit
Makuualustat, rinkan sadesuoja, fleesepaita, pitkähihaiset tekniset alusasut x2 (näistä riittäisi kaksi aluspaitaa, mutta vain yhdet pitkät alushousut) 2kpl teknisiä t-paitoja/hlö
shortsit (ei ollut tänä vuonna käyttöä),
sukkia (kolmet vaellussukat)
sadetta kestävät housut ja takki ja ulkoiluhuosut
alusvaatteet, pyyhe, otsalamput
murukahvi/teepussit
Trangia + polttonestettä, tulitikut, sytytyspalat ja patapatasieni trangian pesuun
hyttysmyrkyt, laastarit, puukko
kului 1,5 rullaa wc paperia  yhteensä
hammaspesuvälineet + muut hygieniatuotteet

Ruoka (tässä ne mitä syötiin):
makkarapaketti(400gr/hlö) molemmille vaeltajille + sinappia – jatkoon idea, että ne makkarat, joita ei ensimmäisenä päivänä syödä, niin laitetaan toisen päivän eväsleipiin väliin leikattuna
snickersit ja alpenpatukat
leipäpakkaus (12 ruispuikulaleipää) sekä 24 sulatejuustosiivua. Lämmin kuppi pussikeitto (2 annosta)
rusinoita ja pähkinöitä
minttuviinaa pieni pullo ja neljä Nestlen Creamy Cocoa kaakaojauhepussia
Retkiruuat x4 eli toisen päivän ateriana oli lisää vain kuuma vesi retkiruuat
Ensimmäisen illan iltanuotiota varten oli esivalmisteltu 2 appelsiinin väliin laitettava mutakakkuseos. Appelsiinit eivät olleen tarpeeksi syvällä tuhkassa, joten ne eivät täysin valmistuneet.

Ideoita seuraavaan vuoteen:

• Pitäydytään edelleen retkiruuissa. Toisaalta esim. kuskus + vihannekset ateriaa voisi kokeilla. Yhtä helpolta vaikutti.
• lisää vain vesi lettujauhe – letut olisi ihana iltapala mahdollisesti toiseen iltaan
• Jos menemme suosittuun kohteeseen, olisi hyvä harkita vuokratupaa yms, jos emme jaksa telttaa kantaa. Teltta antaa paremmat mahdollisuudet valita lähtöpaikka ja nukkua juuri siinä kohdassa jossa väsymys iskee – reitillä on niin rankkoja osuuksia ja hyvin helppoja osuuksia, niin on vaikea arvioida päivävaelluksen tarkka pituus.
• Vaelluksen aloitus noutopöydässä ja lopetus uimahalliin on traditio, mistä kannattaa pitää kiinni.
• Ystäväni totesi uuden makuualustansa olevan liian kapea
• Matkan aikana maailmalla ollut tapahtuma ja sen viemät energiat meiltä, sai meidät miettimään voisiko/saisiko jopa pitää ihan täysin netittömän vaelluksen, jolloin ulkomaailma ei pääsisi liiaksi vaikuttamaan vaellukseen? Nyt se toi pelkoa/huolta ja epävarmuutta, mutta ehkä muutoinkin se voi tuoda turhanpäiväisiä asioita, jotka vähentävät luonnon hoitavaa meditatiivista vaikutusta. Tuli ajatus, että josko netin sijaan ensi vuoden vaelluksella meillä olisi kynä ja vihko ja pitäisimme esim. terapeuttisia kirjoitushetkiä ja iltaisin kirjoittaisimme näitä vaellustunnelmia ja saisimme niiden pohjalta kirjoitettua vaelluspäiväkirjan, jossa todella tuntuu autenttinen tunnelma (näin vaelluksen päätyttyä sitä tunnelmaa ei enää saa kirjoittaessa)