Pyörällä Porvooseen

Perjantaiaamuna klo 6.48 talutin pyöräni Lempäälästä Helsinkiin menevään junaan. Aamuna, jolloin astui voimaan hallituksen suositus kasvomaskien pitämisestä julkisessa liikenteessä. Ja olin ainut kasvomaskin käyttäjä vajaan tunnin – sitten Turengista tuli kyytiin nuori pyöräilijäpoika, jolla oli maski. Itse asiassa yllätyin, tähänkö loppui suomalaisten kuuliaisuus, ollaanko koronaan jo kyllästytty? Vaati kyllä luonteenlujuutta pitää maski 2h. Rillit huurtuivat (sain etäohjeita tiivistää suojaa nenän kohdalta), tuntui ettei henki kulje ja nenä alkoi valua – AIVASTUTTI.

Olin saanut porvoolaiselta sukulaiselta suosituksia ja niiden mukaisesti navigaattoriin laitoin ensimmäisen stopin Leipomokahvila Navettaan  – siis virallisesti N’Avetta. Tämä täysin Porvoon ja Helsingin puolivälissä Sipoon Västerskogissa sijaitseva kahvila on I H A S T U T T A V A. Taulu kahvilassa kertoo sen kaiken: ”Remember stressed spelled backwards is desserts!”. Suolaisten lisäksi makeita oli jos jonkinlaisia ja kaikki omassa leipomossa paikan takahuoneessa tehtyjä. Valintani karhunvatukkajuustokakku oli ehkä paras elämässäni.

Rehellisesti sanottuna pyörämatka Porvooseen oli tylsä. Mene autolla! No alkumatka Helsingin rannoilla oli upea, Puotila asuinalueena oli suosikkini. Ja kasvimaapalstoja oli useampia, kukat kukkivat – tätä ihmettelin, helsinkiläiset istuttavat kukkia, ei vain hyötykasviksia. Helsingin jälkeen tie nro 170 tuli tutuksi. Ja näin syysaikaan kaurapuuro- ja vehnäsämpyläainekset odottivat puintia. Kaunista tasaista maalaismaisemaa riitti. Turvallinen reitti oli kyllä, viidestäkympistä ehkä kymppi ei mennyt pyörätietä.

Porvoossa nautin lounaan myös paikallissuositukseen luottaen, Kahvila Anis tämä paikka. Vanhan kaupungin ytimessä, ympärillä koko miljöö. Kasvisruokailijan paratiisi, vaihtoehdot tänään oli mungpapukeitto, härkisbolognese pastalla tai monipuolinen salaattilounas. Hinnat 9-14.50€ – tai jos haluaa kaiken, niin 17€, mutta se vähän liioittelua.

Lounaspaikan seinällä on teemaan kuuluvasti  Leena Kouhian teos ”Our daily hunger”. Nettisivuilla taiteilija avaa upeasti nälän käsitettä: ”Joillekin nälkä on konkreettista ruuan puutetta, pula leivästä, juomasta. Fyysinen kipu. Kurjuus. Nälkänä voi kokea myös turvan ja rakkauden puutteen, läheisyyden, huomion ja hellyyden kaipuun. Yksinäisyys. Kyltymätön nälkä voi olla loputonta halua ostaa ja omistaa, haalia tavaroita, joita ilmankin tulisi toimeen. Ahneus. Nälkää on myös tarve olla äänessä, aina oikeassa, joukon keskellä. Pätemisen tarve. Itsekkyys. Tunne tarkoituksettomuudesta on myös nälkää. Tyhjyys.” Itse lisäisin litanjaan vielä elämän ja elämysten nälän. Ahneutta sekin eräänlaista. Ehkä siksi itsekin olen täällä Porvoossa ja tällä matkalla?! Ehkä sinäkin luet tätä blogia ja tyydytät siten elämysten nälkääsi? Tai saat vinkkejä omille reissuille tai muistelet samalla omia matkojasi? Mutta miksi ei, se on sallittua ja hyväksi.

Näin korona-aikaan oli ihanaa kuulla vieraita kieliä puhuttavan, Porvoossa kuuli – minä elämänjanoinen kaipaan monimuotoisuutta mitä matkustus tuo. Porvoon vanhakaupunki on laaja ja hyvinhoidettu. En nähnyt ainuttakaan huonossa maalissa olevaa taloa. Mukulakiviä oli haastavaa mennä pyörällä, mutta tulipahan laajemmin hahmotettua. Kiertelin myös kauniin vanhan rautatieaseman alueella, Jokirannan toisella puolella uudella puutaloalueella (kaunista puistoaluetta ja puukerrostaloja). Porvoon keskusta, torin seutu on tyypillisen suomalaisen pikkukaupungin keskusta, inan nuhjuinen. Mutta punaiset aitat on ne Porvoon juttu! Ja Tuomiokirkko kuuluu myös top kolmoseen.

Reissun lopuksi mietin menisinkö Porvoon oman pojan Runebergin museoon vai treenaamaan paikallisten kanssa Kokonniemen kuntoportaille? Päädyin ihastelemaan Runebergia vain patsaan muodossa ja pitihän nämä 336 askelmaa käydä juoksemassa. Paikalliset nuoret naiset kertoivat, että heidän tuttu oli juuri juossut portaat 18 kertaa!!! Portaat on sinällään helpot, mutta 200 m pitkät ja korkeuseroa 55m – joten 18 kertaa jo tuntuu. No minulle riitti kerta ja lähdin polkemaan Helsinkiin takaisin.

Mikä on sinun suosikkisi Porvoossa?