Pirkanmaata ristiin rastiin pyörillä: Pyhä-Näsillä 6 päivää, 438 km

1. Pyhä-Näsireitit ovat Pirkanmaalla olevat pyöräilyreitistöt, jotka koostuvat kahdeksasta runkoreitistä (5 Pyhäjärvellä ja 3 Näsijärvellä),jotka sinun on mahdollista ajaa pyörällä ja halutessasi yhdistää niihin juna- tai laivaosuuksia. Tässä artikkelissa esittelen 238 km pyöräilyn Näsijärven maisemissa sekä 200 km pyöräreitin Pyhäjärvellä. Jos pidemmät pyöräreitit eivät innosta, niin 30km Pyhäjärven maisemareitin esittelen tässä linkissä.

Näsijärvipyöräily, kolme päivää ja 238 km (78km, 90 km, 70 km) :

Lempäälä-Velaatta-Ruovesi-Virrat-Mänttä ja Vilppulasta Lempäälään junalla

Sääennusteet eivät suosineet.. Mutta lopulta sää suosi riittävästi. Olisi ollut tukahduttavaa pyöräillä myöhemmin heinäkuussa olleilla helteillä. Tämän oppi oli se mikä yleensäkin: tee suunnitelma ja lähde liikkeelle, mukaudut sitten matkustamaan sään (ja säänmukaisten varusteiden) mukaan.

Kun Tampereella ollaan, niin lounas on sopevasti mustamakkaralounas. Reitin varrelle ei osunut Laukontori, jossa on Tapolan grilliluukku, mutta on hyvä muistaa, että isoista marketeista löytää aina mustaa ja erityisesti Citymarketeista usein saa maanantaista keskiviikkoon mustamakkaraa tarjouksella. Pysähdyimme siis lounaalle matkalla olevaan Linnainmaan citymarketille – tai siis lounas picnic tyyliin nurmikkoalueella. Matkalla ajoimme tuttujemme mökkipihaan ja moikkasimme heitä, harvemmin tulee tehtyä ex temporee piipahduksia, mutta pyörämatkailuun se sopii (varsinkin jos osuu reitin varrelle). Teiskon viinistä löytyy ”lähiruokaa” – spontaani, viitan inspiroima pysähdys kannatti ja nautimme jälkiruuaksi viinit. Kaikki viinit on tehty kotimaisista raaka-aineista. Yllätys oli, että yritys valmistaa myös kirkkoviinejä. Makuannoksia nautimme myös näistä.

Sade, sade ropisee sanonta on turhan romanttista, oikeasti kuvaavampaa on ”sataa kuin Esterin perseestä”. Tuulentien tila löytyy Kaanaan kylästä, Velaattasta, Teiskosta. Aittoja on kolme ja yhteensä 15 asukasta mahtuu sinne yöpymään.  Yövyimme Asterixin alakerrassa. Aittamajoituksen tunnelma on ainutlaatuista. Saunan jälkeen aitan edessä rentoutumisessa oli entisaikojen tunnelmaa. Onneksi ei vain tarvinnut ryhtyä talon töihin, saimme vain naatiskella. Aamulla aamupala tarjoiltiin aittojen yhteydessä olevassa tunnelmallisessa yhteistilassa.

Toisen pyöräilypäivän aikana pyörästä puhkesi kumi, oikein kunnon paukahdus, ei voinut erehtyä mistä oli kyse. Sekin toi vain ihanan elementin reissuun. 80 metrin päässä oli nuorisoseurantalo, jossa sattui olemaan tamperelainen nuori tummaihoinen dippainssiopiskelija kauppaamassa pölynimureita. Mielestämme tuokin oli kuin toisesta maailmasta, oikeasti pölyimureita kaupataan ovelta ovelle.  Olisi tarjoutunut kuskaamaan meidät  vaikka Tampereelle asti. Halusimme jatkaa matkaa ja hän heitti meidät 8 km päähän Ruovedelle, jossa oli persoonallinen (lue: kälyinen) korjaamo. Sattui olemaan seppä paikalla ja lopulta jopa maksoimme enemmän kuin korjaaja pyysi, kun oli niin mieletöntä palvelua ja hintakin oli Ruoveden hinta (32€->40€). Ihan vaan lounasajan oli pyörä pajalla ja matka jatkui. Ruovesi -city oli kiva ja törmäsimme vanhaan tuttuumme – tosin emme silloin emmekä edelleenkään muista tyypin nimeä.

Virrat oli kaunis myös, yövyimme ihan keskustassa, Tarjanteen talossa. Avaimet sai viereisestä kirjakaupasta. Saatiimpa sieltä miehelleni ostettua vettä kestävät pyöräilyvarusteetkin paikallisesta urheiluliikkeestä. Pirkanmaalla on kauniita venerantoja, miksei Lempäälässä ei ole laivarantaa. Jopa Vilppulankoskella oli rantaravintola (ja koskella näytti olevan upea kalastuspaikka, seurasimme hetken perhokalastajien arjen taitoja, kaunista!), kuitenkin Virtojen oli ehdottomasti paras. Visuvedellä purjeveneellä saapuneet nuoret aikuiset pysäyttivät noin 50 auton matkan hetkeksi, kun tehtiin tietä heille ja avattiin silta purjehtijapojille – mielenkiintoinen näky, kun tie katkaistaan. Liikenne tällä reitillä oli vilkasta, aina ei ihan kunnioitettu pyöräilijöitä. Ala-asteikäisten lasten kanssa en kyllä tälle reitille lähtisi. Ruovesi-Virrat väli oli muutoinkin tylsin väli…  

Näsijärvireitti kulkee Mäntässä kauniissa maaseutumaisemassa ja spontaani pysähdys matkan varrella olevassa kesäkahvilassa kuuluu ilman muuta asiaan, taas kylttien avulla löytyi tämä. Olen sitä mieltä, että liian tarkkaan ei kannata suunnitella, parhaat kokemukset tulevat kohdalle yllättäen. Vilppulassa oli hyvä lounaspaikka ja juna tuli ajallaan.

Pyhäjärven puolta Pirkanmaalla:

Lempäälä-Valkeakoski-Sääksmäki-Akaa-Urjanlankylä-Punkalaidun-Tyrväänkylä-Vesilahti-Lempäälä,

3 pyöräilypäivää ,200km (70+65+65)

Perinteinen pyöräretki – siis perinne alkoi vuosi sitten. Emme onnistuneet löytämään Pyhäreitin varrelta majapaikkoja, kun kaikki majapaikat olivat varattuja suositun hääpäivän sekä lähistöllä olevan konsertin vuoksi, joten päätettiin mennä tätä reittiä.

Alun perin piti Punkalaitumelta mennä Huittisiin ja Kiikkaan, Äetsän kautta Tyrväänkylään. Suunnitelma muuttui ensimmäisen päivän iltapäivänä, kun kaaduin viimeisessä risteyksessä (mieheni viime tipassa korjasi, että ei siitä vielä käännytäkään vaan seuraavasta risteyksestä ja korjasin suuntaa ja petti alta irtihiekan johdosta pyörä). Siinä sitten tein pesäpalloilijan pesällesyöksyn ja ranne ja keskisormi saivat kolhuja.

Riitti siltä päivää pyöräily ja mahdollisti ihanan päivän vieton Punkalaitumella Yli-Kirrassa Kaikkien aikojen Maatalousnäyttelyssä. Oli kyllä täysi anti 12€ pääsylipulle. Henkilökuntaan kuuluvat olivat pukeutuneet vanhanaikaisesti ja oli huolella valmisteltuja näytöksiä kuten tervanpolttoa, kyntöä hevosella ja rievää vastapaistettuna ulkouunissa tehtynä. Minä söin ohrapuuroa ja kiisseliä ja mieheni aitoa perinteistä lihakeittoa. Sillä pärjättiin kun jätskikioskilta vielä saatiin jättiläistötteröt.

Google Maps pyöräversio toimi oivasti ja kyllä välillä mentiin sellaisia kinttupolkuja, että miettittiin mihin oikeasti päädytään ja aina päädyttiin isommalle tielle. Nämä pätkät syvällä maaseudulla metsäautoteillä toivat ovat lisän reissuun, sielä kuuli aidon linnunlaulun ja haistoi metsäntuoksun.

Jokaisen päivän päätteeksi oli ihana mennä saunan lämpöön pesemään hien iholtaan: Urjalankylässä pulahdimme lämpimään järviveteen ja Tyrväänkylässä taas kävimme uima-altaassa.

Rahaa kului 145€ yöpymisiin ja n. 140€ kaikkeen muuhun. Eli yllättävän paljon kuluu kolmessa päivässä vaikka koin, että elimme hyvin vaatimattomasti. Taas luonnollisesti taas pieni summa meni pyöränkorjaajalle – 20€, kun pyöräni jarrupalat piti vaihtaa. Ne oli ollut ihan puhki muutoinkin, mutta vasta onnettomuuden jälkeen oli pakko korjata, kun mun puristusvoima vahingoittuneessa kädessä oli niin heikko. No pyöräkorjaaja Punkalaitumella oli juuri lopettanut, mutta puhelin onneksi toimi ja ajoimme hänen kotiin ja tuli korjatuksi!!! Taas upeaa maaseudulle tyypillistä toimintaa!

Millaisia kokemuksia sinulla on Pirkanmaan pienistä kylistä? Kivoja kohtaamisia vai tylyä maalaisuutta? Mitä mielikuvia sana Pirkanmaa tuo sinulle, siis jos unohdetaan Tampere?