Päivävaellukset Barbadoksella

Barbados ei ole varsinainen vaelluskohde, itse asiassa Facebookin ”Barbados hiking association” ryhmän sunnuntaivaelluksien kuvia seurasin puolisen vuotta ennen matkaa ja totesin, että kylläpä on mälsiä maisemia.

Vai johtuiko vaikutelma tylsistä vaelluksista siitä, että paikalliset ovat todella sosiaalisia ja kuvissa oli lähinnä takapuolen kuvia edelläkävelevästä tai muuten heilahtaneita otoksia vaeltajista. Menin ja otin selvää.

Tässä artikkelissa esiteltynä neljä vaellusta. Chalky vuorella olevalle kallionkololle vaellus, vaellus itärannikon yhdeltä rantakalliolta toiselle, vaellus Coco hill forestissa sekä vaellusjärjestön sunnuntaivaellus (tai miten siinä kävikään🤷‍♀️)…

Vaellus kuvaukselliselle kalliokaarelle

”Kaikki maanosat” blogin matkabloggaajat olivat juuri muutamaa viikkoa ennen meitä Barbadoksella (lue heidän juttu tästä) ja sain heiltä reitin lähtöpisteen (tsekkaa tämä maps.me sovelluksesta:
http://ge0.me/0kxnmHkchv/ ). Vaelluksen lähtöpiste on bussin päätepysäkki, joten myös bussilla pääsee. Pete ja Anu ohjeistivat minua menemään rinteessä näkyvän sinisen talon pihan lävitse ja valitsemaan aina reitillä vasemman puolisen polun.

Yhdessä vaiheessa näkikin jo ristin ja pystyi suuntaamaan sitä kohden. Reitti ei ole mitenkään merkitty. Ristikukkulalle kävelee noin 20 minuuttia ja reitti on suht koht helppo. Upeaa vehreyttä ja reitin varrelta näkee myös rannalle, josta google mapsin mukaan pääsee myös. Älä kuitenkaan käytä sitä reittiä, kerron kohta miksi…

Anu ja Pete lähettivät minulle myös kalliokaaten koordinaatit. Jostain syystä olin jättänyt tämän huomiotta ja ristikukkulalla pohdimme minne tästä. Lähdimme kulkemaan haastavaa reittiä suoraan eteenpäin, kunnes parikymmentä minuuttia myöhemmin ja kädet piikkipuista verillä (otin kiinni yhdessä alamäessä puun oksista ja jalat pettivät alta ja lopulta oli kivusta huutaen pakko irrottaa ote ja valuin kohtisuoraa mäkeä pari metriä), totesimme, että tämä menee toiselle parkkipaikalle. Palasimme takaisin todetaksemme, että ristiltä suoraan vasemmalle lähti todella hyvä ja helppo polku ja viisi minuuttia myöhemmin olimme kalliokololla.

Vaellus on mukava ja helppo vaikka kouluikäisten lastenkin kanssa (jos menee reitin oikein). Toki juuri ennen ristiä on jyrkkä kiipeäminen, kohdassa on köysi, jonka avulla viisikymppinenkin kiipeää helposti ja kokee olonsa turvalliseksi.

Katso kuvat ja mieti, että vaellusreitillä ei ollut ketään muita kuin me!!! Missä kaikki turistit ovat???

Toki kodinvaihtoemäntäni totesi, että hänkään ei ole tällä vaelluksella käynyt, joten paikallisetkaan eivät kovin aktiivisesti polkua tallaa.

Vaellus itärannikon jylhissä maisemissa

Barbadoksen itä- ja pohjoisrannikon maisemat ovat jylhät ja karut. Meri pauhaa ja tyrskyää, vain harvassa kohdassa mereen on mitään asiaa uimaan ja niissäkin kohdissa osin merilevät on valitettavasti vallannut.

Ajoimme River Bayn parkkipaikalle (google maps löysi hyvin) ja tavoitteena oli kävellä Little Baylle. Jos haluaa tehdä vielä pidemmän lenkin, niin käsitykseni mukaan Cove Baylle asti pääsee vaeltamaan.

River Bayllä jännitimme alkuun, että onko nousuvesi niin korkealla, että pääseekö vesiosuuden ylittämään, hyvin pääsi. Siten ehkä suosittelisin kävelemään Little Bayn patkkipaikalta Riverin suuntaan. Kummassakaan päässä ei ole mitään palveluita ja tälläkään reitillä ei ollut ketään muita kuin me. Kalliojyrkänteiden päälle oli kuitenkin muokkautunut uraa eli kyllä muutkin reittiä kävelevät.

Reitin varrella ei ole mitään ihmeellistä – ei siis edes puskan puskaa, joten muista hattu. Aurinkorasva myös tarpeen, sillä kuumuutta ei tunne, kun Atlantin tuulet ovat niin voimakkaita.

Reitillä ehdottomasti ihaninta on kävellä ja kuunnella merta. Ja katsella kauas. Reitti on melko monotoninen, se tekee siitä juuri upean.

Lasten kanssa en tulisi, koko ajan on mahdollisuus tippua jyrkänteeltä mereen kuolemaan.

Reitillä on pari pientä beachiä, joten uikkarit voivat olla tarpeen. Toki nakuilukaan ei ongelmallista olisi, kun muita ei ole. Kävelimme reitin yhteensuuntaan puolessa tunnissa. Lisäaikaa meni Little Bayssä ylimääräisestä vartista, kun paikallisen ohjeistamana etsimme baarin (supermarketin yhteydessä) ja joimme oluset/limpparit.

Reitillä oli pakko myös pettyä ihmisyyteen, kahdessa eri kohdassa oli ihmisten omia kaatopaikkoja – lähinnä jääkaappeja sun muuta oli raahattu tänne…

Yksityinen Coco Hill metsä Barbadoksen sisämaassa

Barbadoksella on monen monta kasvitieteellistä puutarhaa, taitavat kaikki olla yksityisessä omistuksessa. Googlettelun mukaan päädyimme tänne, sillä vaikutti enemmän ”vaelluskohteelta”.

Upea trooppinen metsä, muutama hieno näköalakohde, picnic pöytiä (huom kahvilasta sai vain juomia, ei muuta). Tämä alue on ollut alunperin sokeriruokoplantaasi ja sittemmin kookospalmujen viljelyyn omistettu. 2015 omistaja päätti kuitenkin laajentaa toimintaa maanviljelystä turismiin, sillä totesi apinoiden syövän kaiken ja kookoksista elanto oli haastavaa saada. Alueelle on monimuotoisesti istutettu yhteensä 70 eri lajiketta (hedelmäpuita, maustekasveja, lääkekasveja sekä eri puulajeja).

Alueella on kolme eri reittiä, käveltävissä 1,5 tunnissa. Yhdessä kohdassa on kyltti ”101 porrasta”, oikeasti portaita on kaikkialla, ihan hyvän treenin saa.

Itse pidin eniten metsäosuudesta, joka oli luonnontilaisempi ja myös mutainen. Alueen keskellä oli ”katedraali” eli polun kohta, jossa kävelit korkeiden palmurivistöjen lävitse. Pidin myös bambumetsiköstä.

Sisäänpääsy alueelle maksoi 12,5€, ehdottomasti rahan arvoinen. Koin kävelyn hyvin meditatiivisena, etenkin kun näimme vain kaksi muuta vaeltajaa. Parkkipaikallekin mahtuu vain neljä autoa ja tänne ei turistibussit mahdu!!!!

Vaellus paikallis(t)en vaeltaj(ie)an kanssa

Barbados hiking association järjestää sunnuntaisin kolmen tunnin vaelluksia (klo 6-9 tai 15-18). Facebook sivuilta aikataulut ja lähtöpaikat. Vaellukset tehdään kolmessa eri tasoryhmässä ja ne ovat ilmaisia. Mieheni polvi oli kipeytynyt, mutta onneksi kodinvaihtoemäntäni lupautui tulemaan.

Kaikki oli valmista ja olimme ajoissa. Lopulta 15 minuutin oletettu matka kesti 45 minuuttia. google maps petti: ajoimme sokeriruokopeltojen lävitse ja öljyjalostamoalueen (ihme ja kumma, säälistä porttivahti antoi meidän ajaa läpi alueen toiselle portille!!!!) lävitse ja lopulta paikallinen ohjeisti meitä… Olimme puoli tuntia myöhässä – vaikka juoksimme, niin emme löytäneet ryhmää..

Päädyimme kävelemään lähialueella ensin tunnin ja sitten ajoimme Bath beachille (upea ranta rauhallinen ranta, jossa loma-asuntoja kymmenkunta (omakotitaloja), mutta valitettavasti merilevän valtaama). Bathistä voi halutessaan kävellä viiden kilometrin rengasreitin rantaviivaa ja metsäpolkua pitkin kolmelle ristille (google mapsissä three crosses) ja siitä tietä pitkin Bathiin. Hetken kävelimme.

Ajoimme vielä St. Johnin upean hyvällä näköalalla olevan kirkon kautta kotiin.

Kolmen tunnin aikana ehdimme jakaa elämänhistoriaamme ja naisen elämästä eri puolilla maapalloa. Onneksi missasimme vaellusryhmän!!!

Milloin itse olit tyytyväinen, että alkuperäinen suunnitelma ei toteutunut?