Oviterapiaa Madeiran Funchalissa sekä nähtävyyksien bongailua

Funchal nimi on tullut portugalinkielisestä sanasta ”funcho”. Funchoa eli fenkolia kasvoi saarella runsaasti saaren löytämisen aikoihin. Enää ei taida kasvaa, ainakaan fenkolin tuoksua ei saarella tullut nenääni.

Asuimme Funchalissa, vartin kävelymatkan päässä keskustasta. Meidän oma kodinvaihtokoti oli toimiva. Näimme satamaan, seurasimme risteilijöiden tuloa satamaan ja lähtöää.

Kotimme oma aurinkoterassi oli ykkönen. Onneksi reissupäivistä yksi oli ihanan aurinkoinen ja flunssaisena nukuin päikkärit omalla terdellä.

Omassa lähileipomossa, kaupassa ja -raflassa kävimme paikallisten tavoin. Tämä oli kivaa. Paikalliset näyttivät myös viihtyvän hyvin pienissä puistoissa, joita oli eripuolilla kaupunkia – Funchalin keuhkot😍

Muutoin en ihastunut lopulta Funchaliin. Oikeasti. En tykkää ollenkaan. Harvoin sanon näin mistään paikasta, tykkään aina kaikista.

Funchal oli rähjäinen:

Kuitenkin pimeään aikaan näkyy Funchalin uniikkisuus. Kaupunkia ympäröi toiselta puolelta meri, toiselta taas korkeat rinteet. Pimeään aikaan rinteet näyttävät niin kauniilta, kun rinteiden asutusten valot tuovat kauniin kehyksen.

Kuvittelepa tämä alla oleva kuva pimeällä kotien valaistuksineen:

Funchal on ihmisenkokoinen kaupunki, kävellen on helppo kulkea tärkeimmät nähtävyydet. Kauppahalli oli sunnuntaina, jolloin kaupungissa kävin, suljettu. 

Funchalissa on mielestäni kolme eri tunnelmaa: 

• Pääkadulta Avenida Arriagalta Funchalin tunnetuimmalle nähtävyydelle, Sén tuomiokirkolle

• Rantapromenadi katukauppiaineen – risteilyalukset

Vanhassa kaupungissa oli päivittäin risteilyalus

• Vanhankaupungin mukulakivikadut ja Rua de Santa Maria -kadun värikkyys

Rua de Santa Maria -katu on ulkoilmataidegalleria

Vanhankaupungin Rua de Santa Maria -kadun rakennusten oviin on tehty värikkäitä maalauksia.

Kadun ovissa oli se kivaa, että osa ovista oli varmuudella tuotoksen perusteella ihan itse maalattuja. Rentoa portgalilaisuutta. 

Rentoa muutenkin on saarielämä. Meidän kodinvaihtajilta (portugalialainen taiteilijapariskunta) vuokrattu auto oli niin rämä, että yksikään suomalainen ei kehtaisi pyytää mitään moisesta. Tai edes uskaltaisi antaa muiden käyttöön.

Sateella takapenkille valui vesi, kuskin puoleinen ikkuna valahti puolitankoon kesken ajon, vaihteita ei meinannut saada paikoilleen. Huvittavaa oli se, että ulkoisesti auto näytti todella hyvältä, ei lommoja missään.

Toisaalta kunto oli sellainen, että eipä tarvinnut pelätä, että mälläisi.

Ovi- ja kirkkoterapiaa sain Funchalissa. Mikä olisi Funchalin Rua De Santamaria kadun oheisista ovista on sinun suosikkisi?

Osa ovista oli joko ravintola-alueella tai johti baariin:

Osa taas oli puhtaasti taiteellisen tyylikkäitä

Osaa joutuu katsomaan tarkemmin nähdäkseen kaikki yksityiskohdat.

Tämä kuvastaa mielestäni jotenkin Funchalia, sen kulahtaneisuutta.

Merenneito-ovi taas on yksi suosikkini. Sekä väritykseltään että esteettisyydeltään – että myös yksityiskohtien moninaisuutena.

Alaston nainen taas on hulvaton. Olisi helppo kertoa kylään ekaa kertaa tuleville, mikä on meidän ovi: ”Kun näette mun omakuvan, niin se on meidän ovi”

Monte Palace on rankattu yhdeksi maailman kolmestatoista kauneimmasta kasvitieteellisesta puutarhasta

Veden solina äänimaisemana ja vihreä vehreys ympäröi. Alueen rakennukset vuodelta 1897. Ihana rauhoittumispaikka suuresta ihmismäärästä huolimatta.  

Penkkejä istuskeluun ympäri puistoa, puutarha on kuin tehty oleiluun. Sisäänpääsy 12,5€ (2023) – ehdottomasti rahan arvoinen visiitti.

Vaikka rakennusten historia ajoittuu vuodelle 1897, niin puutarhaksi se muuttui vasta vuoden 1987 jälkeen, jolloin se vaihtoi omistajaa.

Puutarhassa on myös flamingoyhdyskunta, jotka selkeästi nauttivat poseeraamisesta kameroille.

Monte Palacelta on ehkä parhain näkymä Funchalin kaupunkiin – ainakin ikoninen – näkyy vähän kaikissa Madeira esitteissä.

Montelta ei ollut kuin 45 minuutin matka kotiimme. Koko matka oli niin jyrkkää alamäkeä että. Toki jyrkkä ylämäki olisi ollut pahempi, mutta oli tämäkin kova. Alas olisi päässyt myös metsäreittiä, mutta en mennyt, kun en tiennyt minne päin kaupunkia polku päättyi. 

Montelta olisi päässyt Funchaliin myös vaijerihissillä, mutta en halunnut kävellä kodinvaihtokotiimme varttia ylämäkeen.

Alas olisi päässyt myös kelkkakuljetuksella. Toboggan kelkalla on aikoinaan voinut kulkea ja nyt turistit pääsevät kokemaan vauhdin riemua. Mukavan ja turvallisen näköistä.

Mitä pidät Funchalista? Mitä fiiliksia sinulle tuli tästä artikkelista?