Oma kokki ja autonkuljettaja Senegalissa -luxusta vai välttämättömyys?

Suurperheellämme on ollut matkustettaessa tapana jakaa ruuanlaittovuorot. Täten kukaan ei joudu raatamaan lomalla ja jokainen saa ainakin joskus haluamaansa ruokaa – yleensä myös ruuanlaitosta vastaava kokee ja myös ilmaisee, että hänen laittamansa ruoka oli hyvää ja maistuvaa. Tällä lomalla tälle, toimivaksi todetulle järjestelylle ei ollut tarvetta. Toisaalta Senegalissa myös ruokatarvikkeiden hankkiminen on ongelmallisempaa: haetaan monesta paikasta, osa kaupasta, osa torilta ja osa leipomosta – kauppa, josta olisi saanut kaiken tarvittavan yhdestä paikasta, olisi ollut reilun puolen tunnin ajomatkan päässä. Eli stressiä olisi tullut, jos tämä meille tavanomainen toimintamalli olisi ollut käytössä.

Kokkimme laittoi meille aamupalan, lounaan ja päivällisen – ja jopa pesi ja silitti pyykit – ja luonnollisesti siivosi huoneet. Saimme toivoa, mitä halusimme syödä tai meidän jopa piti kertoa, ei riittänyt, että ”tee mitä haluat”. Tyypillisesti ruualla oli kala/kana/liha vaihtoehto ja sen rinnalla riisi/papu/peruna/vihannes lisäke. Jälkiruokana oli esim. hedelmäsalaattia, munkkeja, suklaamoussea ja kakkuja. Kokkimme Nabou toi töihin tullessaan leipomosta tuoreet patongit ja croisantit ja myöhemmin päivällä kävi hakemassa autonkuljettajan kanssa ainekset lounaaseen ja päivälliseen. Aurinkoa ottaessamme sivupöydälle tuotiin juomia ja pähkinöitä. Todelliseksi all inclusiiviksi kutsuisin.

Kirjasin ylös ruokailuun käyttämämme rahat ja siitä selvisi, että all inclusiivin hinta oli 10€/hlö/päivä. Kokille annoimme yleensä 20000 CFA/pv (30€) kuuden ihmisen ruokatarvikkeisiin. Sen lisäksi käytimme itse keskimäärin samanverran päivää kohden kauppaostoksiin. Lähinnä ostimme juomia. Herkkubudjettimme oli muutoin hyvin minimaalinen, sillä vain kaksi kertaa loman aikana pääsimme kauppaan, jossa oli jäätelöä ja kunnon karkkeja. Ja luonnollisesti ne olivat hyvin hinnakkaita, kalliimpia kuin Suomessa. Myös alkuun nuukailimme cokiksen ostamisen suhteen, sillä ensimmäinen ostamamme kylmäkaapissa sijainnut Coca-Cola maksoi melkein viisi euroa (1,5l), myöhemmin löysimme kaupoista reilun litran pullon, joka maksoi enää n. 1,2€.
Huvittavasti kokki oli varovainen laittamaan meidän ostamistamme tuotteista mitään ennen kuin erikseen pyysimme. Esim. sen jälkeen, kun ostamamme pekonipaketti

Senegalilaista perinneruokaa, tämä oli hieman liian voimakkaan makuista ja ”näköistä” meille, muut ruuat maistuivat paremminoli tuotu aamupalapöytään avaamattomassa paketissa kolmena aamuna, pyysin häntä erikseen paistamaan sen ja silloin hän kysyi, että haluatteko lisäksi kananmunia. Eli hän aavisti, mutta pelasi varman päälle. Samalla tavoin ostamamme muropaketti tuotiin pöytään, mutta ei syvempiä lautasia/murokulhoa tai lusikoita 😉.

Uskon, että omasta kokista johtuen pitkälti vältimme vatsapöpöt. Tai melkein, kahdeksan päivää meni ilman ongelmia ja viimeisenä päivänä lentokentällä/-koneessa kaksi meistä sairastui… Myös retkillä meillä oli kokin tekemät lounaseväät mukana. Toisaalta ravintolavalikoima kylällämme oli melko suppea ja lähimmälle pääkadulle meiltä käveli vartin verran, joten syömään meneminen olisi ollut operaatio sinänsä vajaa neljänkymmenen asteen kuumuudessa.

Eli omaa kokkia suosittelen ehdottomasti, jos ei asu turistialueen ytimessä. Lisäksi oma kokki on myös säästöä, sillä maksoimme kokille yhdeksän päivän kokkauksista 100€ (Villan omistaja ehdotti 50€, mutta se tuntui kohtuuttoman pieneltä korvaukselta). Yhdeksän päivän ruuat kuudelle hengelle ja niiden valmistus maksoi kaikenkaikkiaan 640€. Kaupan päälle hintaan tuli siis siivous ja pyykkäys. Vertailuhintaa ravintolassa syömiseen meillä ei ole, sillä emme käyneet missään ravintolassa matkalla.

Saimme todella monipuolisen kattauksen erilaisia makumuistoja yhdeksän päivän ajalta. Tavallaan alkoi huvittamaan, kuinka kriittiseksi aloimme tulemaan, kun päivät kuluivat. Ruoka oli oikeasti aivan mahtavaa – jos ei huomioi yhden kerran ollutta senegalilaista perinneruokaa. Kaikki kyseisessä ruuassa oli värjätty ilmeisesti kalakastikkeen/soijan sekoituksella ruskeaksi – ja kaikki maistui myös samalta. Perheenjäseniltämme alkoi tulla kommentteja ”Saisi edes pinaattikeittoa tai mitä tahansa keittoa.. jauhelihaa on ikävä.. tän loman jälkeen mä en enää syö koskaan kalaa”. Kalaa söimme oikeasti joka päivä. Kala oli nimenomaa valkoista kalaa. Sitä syötiin senkin tähden runsaasti, että kaksi perheestämme ei syö lihaa. Lopulta, kun kalan vastustus alkoi tulla suureksi, niin pyysimme kokkia tekemään lounaaksi suuremman kala-annoksen ja päivälliseksi tätä samaa kalaa kahdelle ja lopuille lihasta jotakin. Toisaalta lihansyöjät kokivat lihan monesti olevan vähän sitkeää, joten ehkä kokkimme oli taitavampi kalaruokien valmistaja tai sitten paikallisten härkien liha on vähän sitkeää.

Asuimme Senegalissa Somonon kylässä. Ajaessamme Villallemme lentokentältä keskellä yötä, mieheni totesi, että etenkin kotitiemme oli niin järkyttävä, että vuokra-autonssa pitäisi olla superhypervakuutus. Plus vähän epäilen, että yöllä automme pysäyttänyt poliisi olisi edellyttänyt meiltä muutakin kuin vain heijastanut taskulampun kirkaat valot silmiimme. Myös toisen kerran poliisi pysäytti meidät ja tällöin kuskimme otettiin poliisiautoon hetkeksi ja hän oli mielettömän vihainen tullessaan takaisin – katsoin paremmaksi olla kysymättä häneltä mitä oli tapahtunut. No aivan varmasti, jos olisimme olleet ilman paikallista kuskia, meille olisi tullut ties mistä syystä jokin sakkomaksu.

Senegalissa on melko hyvä keltaisten/mustien taksien reservi ja niillä on hyvä, turvallinen maine. Kulkeminen myös edullista, parinkymmenen kilometrin matka tyyppillisesti n. viitisen euroa. Myös pikkubusseja kulkee paikasta toiseen hyvin, niissä ihmiset näyttivät maksavan kolikoilla (pienin kolikko oli 100 =n. 20 senttiä) – tosin ne ovat järkyttävän täynnä. Jos olisimme olleet pienempi kuin kuuden hengen seurue olisi aivan varmasti ollut hyvä arvioida oman kuskin/auton tarve tarkemmin. Aina toki pitää neuvotella hinnat etukäteen.

Tieverkosto Dakarin ympäristössä on surkeassa kunnossa, joko hiekkateitä tai sitten huonoa asvalttitietä, jossa parin sadan metrin välein hidastetöyssy. Vain Dakariin mennessä on noin tunnin mittainen hyväkuntoinen moottoritien pätkä, jossa tietulleille kertyy n. 7000 CFA eli kymmenen euron maksu. Polttoaine maksaa noin euron litra. Autokuljettajamme taksa oli 35€/päivä (max 8h päivä) ja 25€/max 4h päivä – hintoihin lisätään polttoainakulut pidemmillä matkoilla.

Lentokenttäkuljetukset olivat yöaikaan ja niistä sovittiin maksuksi 50€/suunta. Ei siis mitenkään erityisen halpaa, mutta äärimmäisesti arkea helpottavaa. Ehkä tässä oli ripaus luxusta, mutta vain ripaus. Katumaasturimme oli ruosteinen ja joskus ikkunaa ei edes meinannut saada auki ja ikkunat oli pakko pitää auki koko ajan, sillä se oli automme ”ilmastointi”. Jos liikut Senegalissa, niin huomioithan, että tieverkoston surkeudesta johtuen (ja ajoittaisista ruuhkista, jos joudut ohittamaan suuremman kaupungin) matkan teko kestää – yleinen kokemuksemme on, että matkaan menee puolet enemmän aikaa kuin mikä on google mapsin arvio. Kärsivällisyyttä, aikaa ja paljon vettä matkaan ja roadtripille Senegaliin!

Kaikenkaikkiaan Senegalin lomamme ”all-inclusivina” maksoi perheellemme aika tarkkaan 500€/hlö yhdeksän päivän lomasta. Tästä summasta lentojen osuus oli 395€/hlö. Asuminen oli ilmaista, mutta jos jaan kodinvaihtojärjestön vuosimaksun kyseisen vuoden reissujen mukaan, niin hinta 17€/loma. Kokillemme maksoimme 100€  ja tosiaan kaikki ruokaostokset olivat 10€/hlö/pv.

Oletko ajanut manner-Afrikassa, koitko sen turvalliseksi? Vai oletko ollut turvallisesti kokin ja autonkuljettajan ”suojeluksessa”? Vai kenties ”oikeassa” all-inclusive majoituksessa – millaista ruokaa saitte? Odotan mielenkiinnolla kokemuksiasi, jaa mieluusti alla kommenttikentässä.