Oho: Turkoosi lähde Etelä-Suomessa – Kiikunlähde ja Järvien kierros

Olemme tottuneet maailmalla upean sinisiin, vihreisiin ja turkooseihin vesiin – veden väri kertoo meille usein, että ollaan lämpimässä ilmanalassa palmujen maassa. Voiko oikeasti Suomessakin olla kohde, jossa on turkoosia vettä?

Voi. Lahden lähellä Hollolassa on lähde, jonka veden väri syntyy kasviplanktonin vähäisyydestä, liuenneista mineraaleista ja taivaan heijastuksista. Jälkimmäisen totesimme olevan totta, sillä olimme ensin klo 9 lähteellä ja lähde oli kuin mikä tahansa lähde. Palasimme järvikierroksen jälkeen klo 12 takaisin ja oheiset kuvat otettu silloin . Paikalla olevat paikalliset kertoivat, että usein vasta illemmalla lähde on parhaimmillaan. Lähteen naapurissa asuu muutama paikallinen/kesämökkiläinen – mahtaa olla virkistävää pulahtaa ainaisen viileään veteen. Lähteen silmässä nimittäin vesi on aina viisiasteita, ei siis koskaan lämpene, mutta toisaalta pysyy auki myös talvipakkasilla.

Vartin ajomatkan päässä Kiikunlähteeltä on Järvien kierros, tarkemmin 7,5km lenkki menee Vähä-, Keski- ja Iso-Tiilijärven rantoja. Tai osassa matkaa upeasti harjun päällä ja näkymät ovat lahdelle upeat. Jätimme auton Tiilijärventien varrella olevan uimarannan parkkipaikalle. Parkkipaikalle myös päädyimme parin tunnin reippaan kävelylenkin päätteeksi.

Alkumatkasta vastaamme tuli ”Ohikulkijan kivi”. Kysyimme vastaantulevilta seniorinaisilta kiven historiaa. He eivät tienneet, kertoivat, että nyt ”Korona” – aikaan se oli ilmestynyt. Meitä huvitti jälkikäteen, sillä nainen näytti ilmassa heittomerkkejä sanoessaan korona – ehkä hän koki, että korona on ”korona”, kun monikaan ei ollut Suomessa siihen vielä sairastunut. Kehuin naisille paikallisia, että jokainen vastaantulija on iloisesti tervehtinyt, että kotonapäin Lempäälässä/Tampereella moinen käytös on harvinaista. He kainosti sanoivat, että kyllä se täälläkin on vasta nyt korona-aikaan lisääntynyt.

Reitti on merkitty todella hyvin sinisillä merkeillä puihin ja osassa matkaa sinisillä kepeillä. Käytännössä polut ovat niin hyviä, että melkein voisi lastenrattaidenkin kanssa pärjätä – osassa kohtaa hieman enemmän juuria, mutta jos rattaat omaavat hyvät jouset ja työntäjä hyväkuntoinen, niin varmasti onnistuu.  Koko perheelle kelpo reitti siis. Pitkospuuosuuksissa pitäisi vähän enemmän taiteilla ;-). Osassa on kohtaa on jyrkkiä mäkiä, mutta kevyempääkin osuutta reitissä on. Maasto on monipuolista: pähkinäpensaslehdosta suoalueeseen. Nimi kertoo, että järviäkin on. Oravia ja sorsia nähtiin ja lintubongareita isojen kameraputkiensa kanssa – eli lintuja tuntevat varmasti nauttivat reitistä. Me nautimme lintujen konsertista.

Totesin matkalla, että tuo masto kyllä pilaa näkymät. Toisaalta, kun asian historiaan perehdyin, niin ehkä se ei pilannutkaan näkymää. Kyseessä oli siis Tiirismaan radio- ja televisiomasto. Sen historiaan liittyy Arvi Hauvonen, alun perin tamperelainen radioharrastaja. Hän aloitti marraskuussa 1923 yleisradiolähetykset Tampereen Puhelinosuuskunnan ullakolta ja Tampereen radio perustettiin toukokuussa 1924. Arvi muutti sitten Lahteen töihin 1926 ja Lahden suuraseman valmistuttua 1928 Suomen Yleisradion lähetykset alkoivat kuulua melkein koko Suomeen. Tampereen pojalle kiitokset. Sinänsä nykyinen masto on kapea tikkumainen rumilus, mutta siihen liittyy huvittavakin piirre. Se Etelä-Suomen korkeimmalla mäellä, 223m (siis ko.mäki ei vaikuta mitenkään korkealta, olen monia rankempia mäkiä mennyt) ja on jaetulla kultamitalisijalla Suomen korkeimman rakennelman tittelistä kisattaessa – masto 327m.

Soisalmensuota kuvataan Etelä-Suomen keidassuoksi, se koostuu korvesta, rämeestä ja nevasta. Ihania sanoja, mielestäni yksiä Suomen kielen kauneimpia. En kyllä ihan tarkalleen tiedä mitä ne ovat, mutta monimuotoinen on tämä suo ja varmasti alueen biologian opettajien suosikkikohde. Ei kasvanut suolla toukokuun puolivälissä kauniita tupasvilloja, alkukesään ne kuuluvat, niitä nähdäkseen täytyy mennä myöhemmin. Että ei muuta kuin menoksi, tämä reitti on upea varmasti jokaiseen vuodenaikaan!