Madeira vaellukset: levadalle vai vuoren huiputus?

Madeira on luontokohde: Vesiputouksia, vuoristomaisemia, kalliojyrkänteitä, merenrantaa sekä Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvat Laurisilva-metsät.

Madeira on tunnettu levadoista, kastelukanavien varrelle syntyneistä vaellusreiteistä. Näitä reittejä on saarella jopa 2000 km (!!). Ennen tie- ja tunneliverkostoa paikalliset käyttivät polkuja myös arjessaan.  

Olin tietämätön saaren kauniista vuorivaelluksista. Mielestäni upeampia kuin levadat. Tässä artikkelissa esitellään kaksi huiputusta ja kaksi levadaa. 

Kulkeminen saarella kätevintä omalla autolla. Tavallaan ajaminen helppoa, siellä tiet olivat hyväkuntoisia ja selkeästi ohjeistettuja ja saarella ajetaan paljon kyläkeskukset kiertäen tunneleita pitkin. Mutta sitten kun pääteiltä menet kyliin ja hakeudut vaelluspolkujen lähtöpaikoille, niin varaudu kipuamaan ylemmäs ja ylemmäs. 

Tiet eivät mene juurikaan vuorien reunoilla, joten ajaminen sopii korkeanpaikankammoisillekin.  Paikallisten ajokulttuuri reipasta – ohittavat sinut kyllä🫣🙃

Caldeirão Verde on Vehreä levada🌿🍃💚

Caldeirão Verde on nimensä mukaisesti vihreä. 

Reitti on juuri sopivan mittainen (n. 8 km, rauhallisesti kulkien 2,5h), kun osa reitistä oli poikki.

Pari päivää aikaisemmin olleet myrskyt (7000 matkustajaa ei päässyt lennoille aikataulun mukaisesti) olivat tehneet tuhoaan. Kunnostajia oli jo töissä reitin varrella.

Reitille osuu muutama vesiputous:

Reitillä on myös tunneli. Muutoinkin monilla Madeiran levadoilla on tunneleita, joten on hyvä olla otsalamput mukana.

Reitti on määritelty vaativaksi. Se on todella helppo kulkea kuten korkeuskäyrien suuntaiset levadat yleisestikin (ei nousuja, parit lyhyet portaat), mutta vaativan siitä tekee se, että reitiltä on monasta kohtaa jyrkkä pudotus ”kanjoniin”.

Reitti on kuitenkin niin hyvin reunustettu vaijeriaidalla, että vaatisi taitoa aikuiselta tippua. Vain isommille lapsille tämä reitti.

Reiteillä pitää/ kannattaa olla auringonnoustessa. Janareitillä paluumatkalla oli tuskastuttavan paljon porukkaa ohiteltavana. 

Paitsi, että reitillä on vehreää, niin muutamasta kohdasta on upeita vehreitä näkymiä kauemmaksi.

Parkkipaikka on maksullinen, mutta kohtuuhintainen, maksimihinta päivän pysäköinnille on 4,2€/pv. Parkkipaikalla on wc:t ja kahvila. Ei suosituksia kahvilalle🫣🤦‍♀️. Puskapissapaikkoja ei kunnollisia reitillä ole.

Lähtöpisteen koordinaatit:

32.783550, -16.905890

Funchalista parkkipaikalle 45 min.

Levada dos Cedros on todella hiljainen levada

Jos näyttää ennusteen mukaan, että vain aamulla on sateetonta, niin  päivälle pitää valikoida lyhyt ja helppo levada. Tällainen oli Levada dos Cedros. 

Tälläkin reitillä näet vehreyttä:

1200 askelta alaspäin, vesiputous ja kuutisen kilometriä levadan viertä. Vajaan kolmen tunnin vaellus.

Kuski valitsi levadaosuuden sijasta porrastreenit ja haki meidät reitin lopulta.

Jos sinulla ei ole tätä mahdollisuutta, niin sinun pitää kävellä lisäksi pitkä useamman kilometrin pituinen tylsä maantieosuus tai vaihtoehtoisesti tien toisella puolella olevaa metsäreitti. Silloin kokonaiskesto varmasti reilu viisi tuntia. 

Me kun emme kävelleet metsän läpi, niin kävimme nopeasti Faunal Forestissa, sumumetsässä. Alkoi sataa kaatamalla, joten visiitti jäi lyhyeksi ja kokemus latteaksi.

Kun pääsimme lähtö/lopetuspisteeseen, niin reitti oli nauhoilla suljettu. Itse asiassa oletimme tietävämme miksi. 

Osassa matkaa tuuli todella hurjasti ja noin sadan metrin päässä edestämme tippui rinnettä alas kaksi halkasijaltaan reilun puolen metrin suuruista kallionlohkaretta 🥵. Odotettiin hetki aikaa tuleeko vielä lisää ja sitten juostiin kyseinen polun kohta niin paljon kuin jaloista lähti..

Lopulta selvisi, että kyseisenä päivänä tuulesta johtuen kaikki levadat oli suljettu. Me vain ehdimme polulle ennen tietoa asiasta. 

Kyseisenä päivänä 7000 ihmistä ei päässyt lennolle, kun yhteensä 44 kansainvälistä lentoa ei lähtenyt/saapunut Madeiralle. Tuulenpuuskat olivat pahimmillaan 91 m/s!

Tämän vaelluksen lähtöpisteet koordinaatit ovat: 32.806210, -17.140850. Funchalista tunnin matka, 51 km.

Matka lähtöpisteelle oli todella rauhallinen, keskellä maaseutua reitti.

Madeiralla ei varoiteta hirvistä, poroista tai lampaista vaan lehmistä. Niitä olikin maantiellä.

Vaellus Picolta Picolle

Aamun auringosta sumun ja sateen harmauden kautta pilvettömälle taivaalle. Tällainen oli vaelluspäivämme sää.

Valitettavasti pilviverho peitti näkymät alun jälkeen.

Pico Areiro – Pico Ruivo- Achada Do Teixeira vaellus on kokonaismitaltaan 9,4 km, 17383 askelta. Jätimme auton Pico Areiron parkkipaikalle. 

Tämä vaellus on yksi Madeiran suosituimpia, järkyttävän ruuhkainen, jopa lokakuun puolivälissä aamulla. En ihmettele, upeita näkymiä

Olimme parkkipaikalla klo 8.20 (aurinko nousi 8.15) ja siitä huolimatta reitillä saa kävellä jonossa. Oli kyllä upea. Parkkipaikalle tuli ajaessamme jo poliisi – oletan, että klo 9 jälkeen ihmisiä käännytetään pois, kun ei enää parkkikselle mahdu. 

Yläparkkipaikalle mekään emme enää mahtuneet, sinne kävelee alaparkkikselta kilometrin polkua pitkin. Suosittelen puskapissareissua, jos kahvilan vessa ei ole vielä auki. Reitillä on vasta paria tuntia myöhemmin muutamia pikku metsikköjä (ehkä 3-4) ja pissapapereita näki luolakohdissakin.

Ensimmäisen tunnin ajan reitti kulki portaita ylös ja alas huikaisevissa maisemissa.

Tämä kuva antaa käsityksen siitä, miten turvallinen reitti on. Toki haastaa korkeanpaikankammoisia:

Sitten matkan varrella oli monen monta tunnelia (otsalamppu suositus).

Välillä kallion seinämään oli koverrettu polku.

Ja välillä mentiin jyrkkiä (näyttää kuvassa vähemmän jyrkältä) metalliportaita ylös. Hyväkuntoisille tämä reitti, mutta ei edellytä kiipeilyä. 

Oma kuskini palasi lähtöpisteelle ja ajoi tunnin Achada Do Teixeiran parkkipaikalle. Minun ei siis tarvinnut vaeltaa samaa reittiä takaisin vain kävelin Pico Ruivon kahvilalta 2,4 kilometriä parkkipaikalle. Tämä reitti oli todella helppo, käy hyvin perheen pienimpienkin kanssa.

Pico Ruivon kahvilalta löytyy maksullinen wc. Pico Ruivon huipullinen vielä 500m polkua ylöspäin, noin vartti. Mitään ei näkynyt.

Tulipa huiputettua. 

Nautin todella paljon reitistä Achada Do Teixeiran parkkipaikalle. Osan jopa juoksahtelin, kun kivetys oli hyvää ja oli lievää alamäkeä pitkälti. Vanhoja kivestä tehtyjä taukomajoja oli useampia matkalla.

Ei edes haitannut, että ei nähnyt mitään maisemia sumusta johtuen, oli niin tunnelmallista.

Ponta De São Lourençon vaellus    ”nummimaisemissa”

Kiviportaita, avaria näkymiä, merituulta iholla. Aamusta 7 kilometrin (2,5 tuntia) vaellus Ponta De São Lourençon luonnonsuojelualueella.

Parkkipaikka täyttyy helposti, joten suosittelen aamua. Parkkipaikalle pääsee myös bussilla. Polun alussa maksetaan qr-koodin kautta 1€/hlö vaellusmaksu (2023). Ei mahdollisuutta lähimaksuun tai käteiseen. 

Alkumatkassa on myös Madeiran toisessa päässä olevien Ribeira da Janelan kivipaasien kaltainen näkymä:

Tässä kuva samalta kohdalta menomatkalla, jolloin aurinko paistoi eri suunnasta.

Vaikka itse olen ennemmän järvi kuin meri-ihminen, niin näitä merinäkymiä ei kyllä mikään voita:

Kalliojyrkänteet ovat vaikuttavia. Huomaa kevyt sateenkaari alla olevassa kuvassa. Tuntui, että Madeiralla oli sateenkaaria kaikkialla. No, vähän väliä tuli myös muutama tippa.

Kolmen kilometrin päässä on kahvila. Tarjolla juomia, maistuvia kakkuja ja lämpimiä paninileipiä. Suositukset.

Kahvilalta voisi myös ostaa venekuljetuksen parkkipaikalle, suora kuljetus 13€/hlö ja luolien kautta menevä 17,5€. Ei paha nämäkään. Halusin kuitenkin kuntoilla, joten käveltiin takaisinkin. Plus nämä maisemat ovat🫶

Huiputin kuitenkin ensin huipun. Kahvilalta ylöspäin vartin verran. Siis aika turha, näkymät eivät olleet juuri minkäänlaiset – ja nyt oli täysin pilvetön taivas. Jos voimat ovat vähissä, niin jätä ihmeessä välistä. Vai mitä sanot tästä huipun maisemasta:

Melkein tämä alastulon maisema se parempi:

Madeiralla moni osallistuu ohjattuihin vaelluksiin. Tämä luonnollisesta helpottaa silloin, kun ei ole autoa käytössä. Sanoisin kuitenkin, että vaellukset niin hyvin merkittyjä, että mitään eksymisen vaaraa ei ole, opasta ei todellakaan tarvitse.

Jos osallistut ryhmävaellukseen, niin menet luultavasti ruuhkaisimpaan aikaan – kaikki nämä meidän vaellukset tehty aamulla klo 8 alkaen ja siltikin Levada dos Cedrosia lukuunottamatta porukkaa oli liikaa lokakuun puolivälissä. Millaista onkaan elokuussa?!😮

Millaisia kokemuksia sinulla on vaelluksista Madeiralla?