Lontoo – miten löytää ilmaiset/edulliset kohteet suurkaupungissa?

On sanonta: ”Joka on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään”.

Lontoossa on kaikkea kaikille: kaupunkiluontoihmiselle/juoksijalle kahdeksan upeaa monimuotoista kuninkaallista puistoa, kulttuurinnälkäiselle 26 ilmaista maailmanluokan museota ja teatteri/konserttinautintoja yllin kyllin, shoppailijalle varmasti jokaiseen brändiin keskittyvä liike, kaupunkihengailijalle ihan vaan iloa siitä, että kävellen tutustuu niihin Lontoon ikoneihin, joista kerrottu jo kolmannen luokan enkunkirjassa (esim. Big Ben) – no ehkä kulinaristin pitää perehtyä tarkemmin kaupungin antiin, mutta hänellekin varmasti löytyy kohteet.

Kuten miljoonakaupungit, niin Lontookin elää läpi vuorokauden. Siltikin Lontoossa näkee olevansa Englannissa, Briteissä.  Mustat taksit ja punaiset kaksikerrosbussit kuuluvat kuvaan. Valitettavasti se on pakko sanoa, että myös yrmeät ihmiset kuuluvat Lontooseen. Englanninkielisissä maissa (esim. Usa ja Australia) on tottunut siihen, että sinua tervehditään ja ollaan reippaita ja rentoja – tämä jää Lontoossa uupumaan.

Jumalanpalvelus oli teinien reissun kohokohta

Reissun jälkeen kolme 15-17 v poikaa totesi yhdestä suusta, että viikon Lontoon reissun paras juttu oli Hillsong kirkon sunnuntai messu. Siis oikeasti! Ja nämä pojat eivät ole seurakunta-aktiiveja. Tämä Justin Bieberin kirkon rock tyylinen messu vetosi.

Luonnollisesti sunnuntain messuun (kaksi päivässä) ei ole sisäänpääsymaksua. Mutta sisään pääsee vain 2000 ensimmäistä. Tälläkin kertaa kaikki eivät mahtuneet. Eli ole ajoissa paikalla. Uskon, että tästä muodostui reissun kohokohta myös siitä syystä, että siihen ei ollut odotuksia. Sinne mentiin ajatuksella, että jumalanpalvelukseen mennään ja kokemus ylitti odotukset. Sama toimii matkalla muutoinkin, kun jotakin tulee kohdalle yllättäen, niin se piristää vahvasti.

Messussa oli normaalin messun elementit: ylistystä, rukousta, saarna – ja lisämausteena videoitu haastattelu – siinä vielä haastateltiin lapsettomuuden kohdannutta keski-ikäistä naista – ja tämäkään ei laskenut teinipoikien mielessä messun arvoa…

Itse kävin Pääsiäismessussa myös kiirastorstaina Westminster Abbeyssä. Messuun meneminen on myös mahdollisuus säästää – kirkkojen sisäänpääsyt ovat melko arvokkaita (parikymmentä euroa). Meillä olisi sisäänpääsy sisältynyt Lontoo passiin, mutta ei yhdessä päivässä kaikkialle mennä  ja muutonkin oli mukava osallistua messuun.

Messussa kuvaus on kiellettyä ja ilmeisesti messuturistien rajaamiseksi oltiin kyllä todella tiukkoja myös messun jälkeen kuvien ottamisessa (nappasin kuitenkin pari kuten moni muukin). Messuun kuljetaan toista käytävää pitkin ja siinä jonottaessa näki kuitenkin puolet upeasta kirkosta. Joten kyllä messuun osallistumalla pääsee oikeasti näkemään kirkon. On sitten kirkkokuorolla astetta upeampi kattaus alla olevassa kuvassa😍

Kävin myös hindu temppelissä. Neasdenin kaupunginosassa on BAPS Shri Swaminarayan Mandir temppeli. Tämä on Euroopan ensimmäinen ja maailman suurin Intian ulkopuolella oleva perinteinen hindutemppeli.Temppelille pääsee metrolla parinkymmen minuutin kävelymatkan päähän (teollisuusalueen ja asuin alueen lävitse), takaisin päädyin menemään suoraan temppelin edestä kahdella bussilla metroasemalle. Elin inan monimutkaisessa paikassa temppeli sijaitsee, mutta kannattaa harkita, niin upea on.

Pikkutytöt huokaisisivat ihastuksesta, kyseessä on  satojen pylväikköjen linna, oikea ”prinsessalinna”. Kyseessä ei nyt kuitenkaan ole satulinna, vaan temppelissä palvotaan Vishnua. Hindu-uskonnon mukaan hän tuli ihmiseksi Swami Narayanin persoonassa (1781–1830).

Satuin osumaan paikalle keskellä päivää, jolloin oli munkkien lepohetki ja temppelin sisätilat olivat vain rajatusti turisteille auki. Suosittelen tarkistamaan lepohetket. Temppelia rakennettiin paikanpäällä kaikkiaan 2,5 vuotta ja se valmistui 1995. Temppelin osat olivat jo aikaisemmin käsinveistellyt Intiassa.

Värikkäät kaupunginosat ja puistojen kukkameret

Lontoon keväässä piristi värit. Puistoissa kukkaistutukset olivat huhtikuun puolivälissä parhaimmillaan. Kerrostalojen viherseinät jo olivat reheviä. Talojen ikkunoilla oli kukkaistutuksia ja yksi sun toinen pubi oli koristellut seiniä lukemattomilla kukkaruukuilla. Ja jo pelkästää talojen värit piristivät.

Kävelimme ilmaiskohteeseen Sky Gardeniin, jossa yhdistyy sekä upeat näköalat että puutarha yläilmoissa. Kävelimme todetaksemme, että ilmaiskohteeseen pääsee vain ilmoittautuessaan noin kolme viikkoa etukäteen – olinpa ollut naiivi – suunnittele sinä vierailu etukäteen.

Toisessa kohdassa on epäonnea ja toisessa onnea. Notting Hill elokuva mielessä suuntasin kaupunginosaan. Ja miten olikaan mahdollista, että kävelin suoraan kyseisille kaduille. Minä, yksi kuvausryhmä ja pari aasialaista turistia. Me kävelimme keskellä värikkäitä uinuvia katuja. Missä katujen asukkaat, missä kaikki tuhannet turistit?!?

Notting Hillin lisäksi ihan sattumalta kävelin Carnaby alueelle – värikäs ravintola/kauppakeskittymä.

Sunnuntaina oli vielä tarkoitus suunnata markkinoille, joko Camdeniin tai Portobello Roadille. No en jaksanut, jää tämä odottamaan seuraavaa reissua.

Onko mahdollista asua Lontoon esikaupunkialueella ilmaiseksi?

Tervetulotoivotuksena Lontooseen toimi se, että kolmelle 15-17 vuotiaalle tarjottiin huumeita  Whittonin KFC:ssä. Whitton on Lontoon esikaupunkialuetta, 25 minuutin junamatkan päässä Waterloosta (josta kymmenen minuuttia metrolla ihan mihin vaan keskusta-alueella). Todella siisti alue, yllätti se, että täällä törmää huumeisiin. Ei siis kertonut mitään asuinalueesta, vaan ihan siitä, että huumeita on kaikkialla – ja myyjät tietävät tarjotako niitä 50 v naiselle vai 15 v pojalle…

Asuimme kodinvaihdossa tyypillisessä englantilaisessa kolmikerroksisessa omakotitalossa. Lue lisää kodinvaihdosta tästä.  Järkyttävän jyrkät kokolattiamattorappuset! Niitä haastava imuroida ja en haluaisi pikkuvauvaa kantaa sylissä ylös alas. Kolme kerrosta takasi kuitenkin teinien kanssa yksityisyyttä – ja kukaan ei häiriintynyt, kun aamulla aikaisin heräsin ja menin alakerran keittiöön hääräilemään. Huomasin eron selkeästi, kun kaksi viimeistä päivää asuimme Lontoon keskustan hotellihuoneessa, jossa oli kaksi parisänkyä ja kylppäri – ota siinä omaa tilaa – vessa on ainut paikka minne karata sitä, että pojat mongertavat pelikieltään.

Kodinvaihtokotimme ylimmän kerroksen loft huoneesta oli hienot näköalat kauas ja kattoikkunoista sai ihailla taivasta ja tsekata päivän sään (avattuaan liukusäleverhon). Twickenhamin asuinalueella vähän joka puutarhassa kasvoi palmu. Siis oikeasti, näyttävät nämä palmut selviävän Englannin talvesta, sitkeitä ovat. Kolmikerroksisen talon alin kerros oli kyllä kylmä. Olisi alakerrassa takka ollut, mutta en jaksanut perehtyä miten se toimisi – kylmyydestä selvisi, kun laittoi Duncanin ylisuuret sisäkengät jalkaansa ja tepasteli niillä.

Ilmaiset museot ja puoli-ilmaiset teatterinautinnot

Lontoo on museokaupunkina maailmankuulu. Myös monien ei museoihmisten mielessä – heidän mielessään varmasti siitä syystä, että Lontoon perusmuseot ovat melkein kaikki pääsymaksuttomia. Voi siis halutessaan suunnitella reissunsa niin, että ei käy missään maksullisessa kohteessa ja näkemistä riittää. Lisäksi monet näistä tärkeimmistä ilmaismuseoista sijaitsevat ydinkeskustassa. Esim. British Museum ja National Gallery ovat kymmennen minuutin kävelymatkan päässä toisistaan.

Tunnetuin museoista on varmasti British Museum. Se yksi maailman vanhimpia (1759) museoita. Asuimme ihan museon vieressä Bloomsburyn kaupunginosassa ja alue oli itsessään hienostuneen tyylikäs. British Museumissa on näytteillä esim. muumioita muinaisesta Egyptistä. Itse vakuutuin erityisesti Aasia osuudesta – ehkä siitäkin syystä, että minun on ikävä Aasiaan.

Luin etukäteen, että suosittu vierailupaikka museossa on Reading Room, lukusali, jossa mm. Karl Marx, Darwin ja Dickens ovat oleilleet, lukeneet ja kirjoittaneet. Lukusalin ovella luki, että sisään pääsee 8 ihmistä kerrallaan, mutta ilmeisesti pääsiäisruuhkista johtuen, lukusali oli vallan suljettu.

Taidemuseo National Gallery sijaitsee Trafalgarin aukiolla. Siitä huolimatta, että oli pääsiäinen, Trafalgarin aukiolla oli tuhansittain ihmisiä ja taidemuseossa käy vuosittain neljä miljoonaa ihmistä, niin kävelin sisään museoon jonottamatta!!! Tuuria.

Museo oli todella vaikuttava, taideteosten määrä on käsittämätön, n. 2300 maalausta,  vuosilta 1250-1900. Kokoelmissa on esim. Van Goghin ja Da Vincin tunnetuimmat teokset. Kaikkein suosituimpia ovat huoneet 43-46 – luin tästä vasta jälkikäteen, joten en erityisesti painanut mieleeni kävinkö näissä huoneissa… Enemmän nautin kokonaisvaltaisesta elämyksestä ja lopulta taisin eksyä ja kiersin kehää museossa.

Minun oli näiden museoiden lisäksi tarkoitus käydä South Kensingtonin metroaseman lähdellä olevassa V & A taidemuseossa samalla kerralla, kun kävisin Harroldsissa – no aika ei riittänyt, en ehtinyt kumpaankaan.

Lontoo on tunnettu teatteri- ja erityisesti vielä musikaalikaupunkina. Saman päivän lippuja saa edullisesti klo 10.30 alkaen. Lippuja saa netistä jokaisen teatterin omilta sivuilta – tosin minun korttini turvamääräykset eivät antaneet ostaa, joten piti kävellä ihan fyysisesti Leicester Squaren lipputiskille. Halvimmat liput ovat yleensä vähän alle 20 puntaa, meidän liput olivat toimistomaksun sisältäen 25 puntaa. En saanut enää kaikille vierekkäisiä paikkoja, alle 16 vuotiaat eivät saa istua erillään aikuisesta. En ajatellut tästä tulevan ongelmaa.

No teatterin ovella oltiin kovin tarkkoja ja ei uskottu molempien poikien olevan 16v (oikeasti toinen oli vasta täyttämässä kuukauden päästä). Asia ratkaistiin niin, että pääsimme vip-aitioon, kävihän tämä meille!!!

Näimme Agatha Christien The Mousetrapin (hiirenloukku) 28 630. näytöksen. Kyseessä on siis maailman pisimpään pyörinyt teatteriesitys. Hiirenloukku on ollut St. Martins Teatterin ohjelmistossa vuodesta 1952. Kuningatar Elisabeth kävi katsomassa tämän samaisen näytöksen (olisko ollut samassa aitiossa!!!) esityksen 50.juhlavuoden kunniaksi 2002.

Lontoossa liikkuminen sekä lentokenttäkuljetukset

Lontoossa liikkuminen on helppoa, sen kun vain bussin/metron/junanlukijaan vilauttaa lähimaksusirua. Meillä meni noin 15€/hlö matkustamiseen per henkilö nähtävyyspäivinä. Huom. hinta sisältää myös junamatkat esikaupunkialueelle, muuten maksimisumma taitaisi olla puolet tuosta. Alle 16-vuotiaat saavat matkat puoleen hintaan, mutta pitäisi ostaa Oyester kortti tietyiltä asemilta. En saanut aikaiseksi, kun yksi oli vain alle 16, on niin helppoa käyttää lähimaksua. 

Stanstedin lentokenttä on vähän kauempana, joten liikkuminen sieltä on vähän kalliimpaa. Halvimmat vaihtoehdot ovat Airport Express bus Stadfordiin (n.20€) ja sieltä julkisilla ytimeen/esikaupunkialueille. Useamman henkilön matkustaessa Stanstedista voi olla halvinta mennä Uberillä/Boltilla, meidän matkustusaikana matka Stadfordiin/ydinkeskustaan maksoi 60€.

178 metriä pitkä liukumäki

Stadfordissa on metroaseman yhteydessä huippuiso kauppakeskus ja vartin kävelymatkan päässä ArcelorMittal Orbit. Jälkimmäinen on 78 metriä korkea näkötorni, josta alas pääsee halutessaan 40 sekunnissa 178m pitkästä liukumäestä.

Liukumäki on tehty 60% kierrätetystä ArcelorMittal -teräksestä. Torni tehtiin 2012 Lontoon Olympialaisten symboliksi. Se valmistui 2016 ja valmistuessaan oli maailman korkein ja pisin tunneliliuku. Liukumäkeä laski melko pieniäkin (pituusraja oli)… Meidän porukasta yksi laski ja hän sanoi liu’un olleen liian helppo, joten huoletta näköjään saa mennä halukkaat.

Mainoksen mukaan liuku on hiuksianostattava – ei kuulemma kokemusasiantuntijan mukaan ja ei konkreettisestikaan, sillä päähän laitetaan ”kangaskypärä”. Hinta on melkein sama, sillä liukujan hinta oli vain viisi puntaa enemmän 2022 (16/11). Liuku kuuluu London Passiin, mutta emme ehtineet mennä nähtävyyspäivinä ja oli järkevää pysähtyä matkalla kentälle.

Shoppailuparatiisiko Lontoo?

Kauppoja Englannissa riittää, Napoleon kutsui englantilaisia ”kauppiaskansaksi”. Keskustan West End on pääshoppailualue.

Meidän teinit innostui kenkäostoksilla… Muistan aikoinaan heidän isosiskojen sijoittaneen 600€ puhelimiinsa. Nyt pikkuveljien kohdalla puhelimet ovat itsestään selvyys ja niiden ei tarvitse olla parhaita – he satsaavat samalla lailla kenkiin – en ole itse koskaan maksanut 195€ kengistä…

Kensington Gardenissa olevaan leikkipuistoon ei päässyt ilman seurueessa olevaa lasta (oikein hyvä juttu!!!), mutta onneksi Regent streetilla olevaan Hamleys- lelukauppaan pääsee. Ihan aikuisellekin lelukaupassa kävely ja shown seuraaminen oli ilmainen huvi. Työntekijät ovat pukeutuneet rooliasuihin ja vetävät showta ja muutoin vain jututtavat lapsiasiakkaita.

Chinatownin läheisyydessä on myös maailman suurin M&M’s World -karkkikauppa. Kauppaan oli ilmeisesti covid rajoituksista johtuen niin tiukka asiakasmääräraja, että kauppaan luikerteli pitkä jono. Itse kaupassa näytti ikkunoista katsoen olevan väljää – emme jääneet jonoon – ei me oikeastaan edes tykätä M&M karkeista. Niiden värikkyys kyllä miellyttää silmää.

Kävellen ympäri Lontoota

Ja vaikka Lontoon metroverkosto on toimiva ja kattava, niin suosittelen kävelemään maata pitkin. Pitkin ja poikin puistoja ja London Bridge siltalta Tower Bridge sillalle.

Minä, niinkuin moni muu sekoitin sillat ja oikein tuhahdin teinillemme, joka pyynnöstäni suunnisti London Bridgelle ”Ei tämä ole London Bridge vaan tuo tuolla”. Osoitin Tower Bridgeä, joka on se 1894 valmistunut koristeellinen silta.

Westminster Bridgen toisella puolella on London Eye (se on mielestäni yliarvostettu ja ylihinnoiteltu, edellisellä reissulla kävin siellä ja mielestäni on kerrassaan tylsää madella maailmanpyörässä niin hitaasti) ja toisella puolen kellotorni Big Ben. Tämä Lontoon Parlamenttitalon yhteydessä oleva Britannian suurin kellotaulu on mitannut aikaan n. 150 vuotta. Pääsiäisenä 2022 mittava Big Benin remontti oli ohi ja kellon osuus oli taas näkyvissä.

Eräänä aamuna kävelin puistoketjun lävitse. St. Jamesin puiston läpi Green Parkiin ja Buckinghamin palatsin vieritse Hyde Parkin lävitse Kensignton Gardensin läpi Kensingtonin palatsille. Hotellimme sijaitsi lähellä Regent Parkia ja se oli minun mielestäni selkeästi paras puisto, intiimimpi – erityisesti ruusupuisto oli upea (vaikka ruusut eivät vielä kukkineetkaan)

Piccadilly Circus päiväsaikaa oli oikeastaan aika pettymys. Olen ollut siellä joskus yöaikaan – tulin juuri lennolta ja nousin ylös metrosta ensimmäisen kerran Piccadillyllä – muistan edelleen sen tunteen. Pidän kiinni siitä kokemuksesta.

Mikä sinulle on paras ilmainen nautinto kaupunkimatkoilla? Entä erityisesti Lontoossa?