Lofoottien suosituimmat päivävaellukset: Reinebringen ja Ryten

Lofooteilla vaeltamiseen vaaditaan vähintään keskiverto kunto (mitä huonompi kunto sitä enemmän sisua), terveet nivelet, paljon juomaa, eväät nautittavaksi ylhäällä ja lämmintä vaatetta huipulle.

Yllätyimme siitä, että vuoripuroja ja vesiputouksia ei näkynyt elokuun lopulla. Joten kanna vesi mukanasi, jos et puhdistimia omista (plus niitä lammikoitakin aika harvassa, osassa vaelluksista ei ollenkaan). Näistä meidän vaelluksista ei mikään ollut helppo. Käytännössä vuoren valloitus tarkoittaa sitä, että polku menee enemmän tai vähemmän suoraan ylöspäin (siis kuitenkin patikointia, ei vuorikiipeilyä). Sateella vaeltamaan ei kannata lähteä. Etenkin alastulo on vaarallista sateella ja eihän niitä maisemia näe, kun taivas on harmaa ja pilvinen.  Huipulla tuulee joka tapauksessa, joten voin vain kuvitella mitä se on sateella. Plus opasteet ovat vähintään surkeat. Toki urat ovat maahan painautuneet tuhansista kulkijoista, mutta paikoitellen uria menee myös useampaan suuntaan.

Norjan vaelluksia varten kannattaa ladata Outtt – niminen appi, sieltä löytyy kaikki vaellukset Norjassa. Outttissa esitellään Lofooteilta 28 eri vaellusta. Halutessaan voi jopa ostaa apin kautta karttanavigoinnin kohteeseen.

Esittelen seuraavaksi Lofoottien tunnetuimmat vaellukset: Reinebringenin ja Rykenin. Ne ovat upeita, mutta jostain syystä minua kiehtoi vielä enemmän Offersøykammenin ja Tjeldbergtindin vaellukset, lue näistä vaelluksista lisää tästä.

Reinebringen, 2 h vaellus (+ tauko), raskas

Reinebringen on Lofoottien kuuluisin päivävaelluskohde.  Nämä näköalat ovat sinun, kun menet sisukkaasti 1600 porrasta ylös ja vielä sen jälkeen kipuat hetken rinnettä ylös:

Edestakainen matka on vain 1,4 km, mutta kun matkataan 420m  korkeuskäyrää ylöspäin, niin meiltä kului 1 h 30 min ylös mennessä. Portaita oli huippuhelppoa tulla alas, se kesti vain puolisen tuntia.  Parkkeeraus ja reitin alun löytäminen on Norjassa hankalaa. Kylttejä ei käytännössä harrasteta. Jos ajat Svolvaerin suunnasta, niin voit jättää auton Reinen kylän risteyksen parkkialueelle ja kävellä siitä tunnelia kohden. Me jätimme auton tunnelin jälkeen olevalle parkkialueelle ja kävelimme siitä tien reunaa tunnelia kohden. Takaisin tullessa seurasimme tässä kohtaa pidemmän aikaa valasrypään kisailua ja uintia. Vitsit ne äänet oli jotain, kun mahtavat valaat tulivat pintaan aina välillä. Lofootit tarjosi meille luontoelokuvan pätkän!  Tunnelin suun oikealta puolen lähtevät portaat. Niitä mennään sitten 1600 askelmaa ja päälle vielä loppumatka rinnettä kivuten. Portaat ovat nepalilaisen sherpojen tekemät ja osassa askelkorkeus todella korkea. 1600 askelta on siis hurjan paljon. Loppumatkasta taukoa oli pakko pitää aina 50 askeleen välein. Matkalla tulee myös tylsä fiilis, sillä näköalat portaiden puolella ovat melko tylsät. Ne kaikki näkymät ovat toiseen suuntaan, muista tämä kavutessasi! Tämän reitin kulkee lenkkareissa hyvin, vaelluskengät hieman kohlot ”porrasjuoksuun”. Toki loppumatkassa vaelluskengät olisivat inan auttaneet.

Huipulla olimme me ja seitsemän muuta suomalaista (sekä italialaisnuorten ryhmä). Portaita kävelevistä ihmisistä noin puolet oli suomalaisia. Koronakesällä 2020 suomalaiset todella ovat päättäneet valloittaa Norjan. Huipulta voisi jatkaa vielä toisen nyppylän päälle. Sieltä tulisi kuulemma vielä upeammat kuvat, mutta meille nämä riittivät. Hurjasi vallan katsoa, kun sinne piti kiivetä rinnettä oikein kunnolla ylös ja käytännössä koko matka olisi ollut nelinkontin kapuamista.

Ryten, 3h (+ tauko), raskas

Rytenin vaellus on opastuksissa medium (sininen) raskausasteeltaan,  kun Reinebringen määritellään punaiseksi eli vaikeaksi. Ehkä näin onkin, mutta Rytenistä tekee mielestäni raskaan myös se, että se on kestoltaan pidempi ja etenkin viimeiset nousut eivät tunnu koskaan loppuvan. Tätä huomioimme myös muiden vaeltajien suhteen, epätoivo meinasi osalle iskeä. Tsemppasimme alastullessa heitä (tai siis ”nolot äidit” -sarjaan kuuluva henkilö tsemppasi). Vaellus on helppoa siihen asti kunnes alat näkemään Kvalvika beachin, siihen asti se on sitä keskiraskasta. Kaikenkaikkiaan matka on 8km edestakaisin. Ylös patikoimme 1h 45 min ja alas 1h 15min.

Parkkipaikkoja alueelle on useampia. Itse laitoimme google mapsiin Ryten/Kvalvika trail ja löysimme parkkialueen. Lähellä oli tiellä levikkeitä, joihin mahtui autoja tukkimatta tietä (eikä ollut M(öte) merkkiä, joten varmasti ihan sallittua parkkeerata siihen. Tien varressa vasemmalla puolella on kyltti reitin alusta – siis ihan oikea metallikyltti, wow, tämä on jotain Norjassa!!! Polkua kuljetaan hetken matkaa ja sitten aletaan nousta ylöspäin. Lähempänä reittiä on maatalon pihapiiri, johon kuulemma on parin euron maksu (näimme alueen tullessamme alaspäin). Tästä on eri sisääntulo reitille.

Yleissääntö reitillä: nouse aina ylöspäin. Jos menet suoraan risteyskohdassa, niin saatat olla menossa Kvalvika beachille. Sinnekin moni menee, mutta loppulaskeutuminen sinne on kuulemma niin haastava, että en menisi, paitsi jos haluaisin telttailla siellä. Beachin näkee ylhäältä vallan hyvin. Reitillä on aina siellä täällä alkumatkassa punaisia maalimerkkejä kivissä, mutta sitten ne loppuvat. Kyllä huipulle kuitenkin löytää – varsinkin, jos aina valitsee ylöspäin menevän reitin ;-). Norjalaiset eivät ole turhan tarkkoja näissä opasteasioissa.

Rytenille mentäessä mennään aina oikealle ja ylöspäin (paitsi yksi kohta, mutta siinä  on kyltti). Kvalvikalle on mahdollista mennä osin samaa reittiä. Forsvatnet järven kohdalta menet vasemmalle (Rytenillle oikealle). Jos missaat polun, niin ylempää Rytenille mennessäsi näet alempana pitkospuut. Kvalvika on upea beach, jonne ei muutoin pääse kuin näitä polkuja pitkin. Se on siksikin todella suosittu telttailupaikka.

Telttailu Norjassa on todella yleistä. Muutoinkin tuntuu, että Helly Hansen on sekä norjalaisten kansallispuku ja arkivaate. Jopa Bergenin keskustassa olen todennut olevani kaltaisteni joukossa, sillä kuoritakki ja Kari traa merinot ovat ihan perus kaupunkiasu ;-).

Lofoottien läpi kulkevan E10 tien varrella on paljon mahtavia levähdyspaikkoja, ehdoton suosikkini on Nappstraum tunnelin lähellä oleva Skredan levähdysalue. Se on muuten paikka, johon auton voi jättää parkkiin, jos haluaa minun mielestäni Lofoottien parhaiden näköalojen ääreen. Lue lisää tästä Offersøykammenin vaelluksesta. Jos sinulla on aikaa vain yhteen vaellukseen, niin toki voisi houkutella mennä Reinebringenille tai Rytenille, mutta minä menisin Offersøykammenille! Tai voihan sitä mennä mihin vaan, takaisin pitää tänne tulla joka tapauksessa, näihin maisemiin ei väsy!!!