Lofooteilla: Pikkupatikoita, keskiyön aurinkoa & kastejuhlaa
Edellisellä Lofoottien reissulla tutuksi tulivat Reinebringen, Ryten, Offersoykammen ja Tjelbergtind. Tällä kertaa vaelluskohteita olivat kaksi pitkää, kuuden tunnin vaellusta eli Matmora ja Festvågtinden.Lue näistä klikkaamalla nimen kohdalta.
Tässä artikkelissa esittelen kolmen tunnin vaelluksen Djevelportenille sekä helpon reitin Hauklandin beachiltä Uttakleivin beachille. Nämä olivat suunniteltuja juttuja, mutta osallistuminen kastemessuun oli yllätys. Ja paikallinen kalakeitto maistui!
Kolmen tunnin Aamuporrastreeni Djelvelportenille
Kipusin Djevelportenille juhannuksena 2022. Tällöin Djevelportenin alkuosa oli sherpaportaita – minun vauhdillani siis puolisen tuntia kesti tämä osuus.
Portaiden jälkeen jyrkähköjä, mutta kuivalla säällä helppoja silokallio-osuuksia. Haarautumiskohdasta lähdin kipuamaan vasemmanpuolista reittiä 300 m loppumatkan. Tämä osuus oli haastava, mutta siihen on tulossa sherpaportaat (portaita oli jo tuotu, joten eiköhän ole valmis 2023).
Olin yksin Djevenportenilla, joten en uskaltautunut itse kivelle kipuamaan.
Djelvelportenilta voi jatkaa Floyalle jos haluaa haastaa itseään lisää ja vielä hieman lisää voi haastaa menemällä ihastelemaan lähempää Svolværgeitan pylvään mallisia kallioita. Norjassa löytyy aina lisähaasteita!!
45 minuutin vaellus rannalta toiselle
Hauklandin ja Uttakleivin ranta ovat vain muutaman minuutin ajomatkan päässä toisistaan, mutta kuin kaksi eri maailmaa.
Haukland on vilkas ja suosittu etenkin lapsiperheiden keskuudessa.
Uttakleiv todella valokuvauksellinen kivikkoineen ja lampaat laiduntamassa vehreää vuoristomaisemaa vasten.
Kävelimme beachiltä toiselle olevan reitin. Reitti kulkee helppokulkuista metsäautotietä vuoren ja rannan välistä koko matkan. Ennen tunnelin valmistumista ollut varmasti ainoa kulkureitti. Molempiin suuntiin tätä noin neljän kilometrin matkaa kävellessä maisemat olivat hienot, vähän erilaiset toisesta suunnasta kulkiessa. Reitin voi tehdä halutessaan rengasreittinä, jolloin kiivetään Mannen kukkulan kautta toiseen suuntaan.
Lofooteilla riittää erilaisia rantoja erilaisiin tarpeisiin
Rambergin ranta on ehkä suosikkirantani Lofooteilla. Jos kuitenkin camping paikkaa (tai surffausrantaa) etsisin, niin sitten valintani olisi ehdottomasti Flakstadissa oleva Skagsandenin ranta.
Tämä ranta on mitä ihanin auringonlasku/keskiyön auringon ihailuranta.
Yllätys kirkossa 😳😳😳
Skagsandenin Rannan vieressä on iki-ihana Flakstadin kirkko. Se on syötävän söpö ulkoa, mutta sisätiloista vielä upeampi. Kirkko ei ilmeisesti ole juuri auki kuin kirkonmenojen aikana. Tsekkasimme messuajankohdat kirkon ulkopuolelta edellisenä päivänä.
Yllätyksemme oli, että kirkossa oli meneillään kastejuhlat useammalle pienokaiselle. Tästä johtuen kirkossa moni oli pukeutunut norjalaisiin kansallisasuihin.
Menimme myöhässä, joten missasimme itse kasteen, mutta paikallisen kirkkokuoron esiintyminen oli ihokarvoja nostattava kokemus ja kirkkokahvien sijasta pihamaalla oli tarjolla kuivatetusta kalasta tehtyä kalakeittoa.
Ympäri Lofootteja näkyviä kuivuvia kaloja viedään lähinnä Italiaan ja Espanjaan. Tämän kalakeiton resepti oli siten myös italialainen. Kuivunutta kalaa pehmennetään liottamalla vedessä viikko (päivittäin pitää vesi vaihtaa). Todellista perinneruokaa maistoimme – ei monet paikallisetkaan tätä usein saa!
Autolla ympäri saarta
Vaikka itselleni Lofootti-juttu on vaellukset, niin pääkaupunki Svolvaerista saaren päähän asti Å i Lofotenille on valokuvauksellista ihan auton ratista käsin. Tässä fiiliksi kirkoista kyliin ja maisemista matkan varrelta
Ørsvågvaer on syötävän söpö alue. Alueella vuokrataan retkeilyvälineitä, on campingiä, rorbumajoitusta. Ehkä upeinta oli kokea alue yläilmoista. Löysin paikan vahingossa ihan vain aamuvarhaisella ympäriinsä ajellessani.
Kiipesin alueen keskellä olevalle kukkulalle. Pakko myöntää, että en uskaltanut enää tulla alas yksin vaan soittelin miehelleni ja juttelin nappi korvassa hänen kanssaan samalla kun laskeuduin – ei edes vaikeaa, mutta ”turha” paniikki meinasi iskeä.
Eurooppatie päättyy Å:hon. Lofootteja pelätään kalliin majoituksen vuoksi. Alle satasella (80€) saa kuitenkin ihan mukavan kahden hengen huoneen Lofoten Å HI Hostellista. Ihan Å:n ytimessä on vanhoja historiaa huokuvia taloja. Kyseessä oli 1868 rakennettu talo, jonka ensimmäisiä asukkaita olivat Å:n ensimmäinen kauppiasperhe. Ehdottomasti parasta talossa oli huippuäänieristys.
Pidän myös hostellien yhteisöllisyydestä, hotellien aamupalapöydissä ei vain kuulu huudella viereisiin pöytiin, hostellissa taas olisi epäkohteliasta olla ottamatta kontaktia muihin.
Paikallissuosituksen saimme Makalaos ravintolaan Leknesiin. Leknes sijaitsee saaren keskiosassa ja sieltä on lyhyt matka kaikkialle. Tavanomainen, persoonaton kylä, inan kaupunkimainen. Tyytyväisinä lähdimme ravintolasta jatkamaan matkaa.
Eurooppatien varrelta näkyvä, ehkä upein kylänäkymä on Reinebringenin kylän suuntaan. Tähän näkymään ei vaan voi kyllästyä!!
Seuraavan reissun suunnitelmat
Jos vielä Lofooteille vielä menen, niin sitten haluan mennä venematkan päässä oleville autiorannoille. Näille pääsee hyppäämällä aamupäivällä Reineltä veneeseen . Pikkurahalla, noin kympillä kokee Reinefjordenin samalla. Vartin venematkan päässä olevasta satamasta on kuulemma helppo muutaman kilometrin mittainen polku Horseidstandelle. Bunesstandenin lauttasatamadta Bunesin autiorannalle kävelyä on kuulemma vieläkin vähemmän.
Koen, että moni maa on nähty kun on kerran käynyt. Norjaan ei vain kyllästy! Mikä maa on sinulle vastaavanlainen, voit palata uudelleen ja uudelleen?
17 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Lofootit on kyllä upea kohde! Ja tykkään kovasti myös Lofoottien rannoista, vaikka vesi on sen verran kylmää, että itseäni ei kiinnosta mennä uimaan. Sellaisia maita on itse asiassa useampiakin, johon voisin palata uudelleen ja uudelleen. Näitä ovat esimerkiksi Australia, Etelä-Afrikka, Indonesia, Japani, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat.
kodinvaihtaja
Merivesi Lofooteilla ei ollut vain kylmää vaan jääkylmää. Hetken tepastelin nilkkojamyöten rantavedessä ja tuntui, että jalat jäätyivät.. Lapsia rantavedessä leikki kyl…
Sandra / The Present is Perfect
Ai että, en ihmettele yhtään, miksi Lofootit kiinnostavat vuosi vuodelta enemmän matkailijoita. Välillä tuntuu niin epäreilulta, miten Norja on voittanut tuossa maisemalotossa, vaikkei Suomen Lapissa sinänsä vikaakaan ole. Toivottavasti pääsen Lofooteille pian. Parina edellisvuonna korona on laskenut matkustusintoa (eikä ole ollut aina mahdollistakaan), tänä vuonna bensan hinta on liian kova itselleni tuollaiselle autoreissulle.
kodinvaihtaja
Onneksi kaikki suomalaiset ei ole Norjassa käyneet, niin riittää Lappikävijöitä!!
Anne | Elämää Nomadina
Hienoja kuvia huikean upeista maisemista, on melkoista silmäkarkkia tuo seutu! Pohjois-Norjassa ei ole tullut kovin montaa kertaa käytyä, joten ehdottomasti voisin mennä uudelleen, ja Lofooteille ilman muuta sekä patikoimaan että muuten vain fiilistelemään luontoa ja kyliä. Seuraavan kerran kun Suomessa vieraileminen ajoittuu kesäkaudelle, pitää vakavasti harkita road tripia halki Norjan samalla.
kodinvaihtaja
Lofootit tosiaan upea vaikka ei vaeltsisikaan, kylät ovat niin ihania!
VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa
Ahh, kauhea ikävä tuli Lofooteilla tätä postausta lukiessa ja kuvia ihastellessa. <3 Käytiin muutama vuosi sitten aika samoissa maisemissa ja maisemat olivat kyllä törkeän upeat. Lofootit on ehdottomasti kerran elämässä -materiaalia vähintäänkin. Ohh, pääsispä pian taas seikkeilemaan tuonne.
kodinvaihtaja
Oli kyllä tekemistä toiselle visiitillekin!!
Ne Tammelat
Onpa mielettömän hienoja maisemia ja etenkin tuo, missä pilvet peittävät kylän. Ihanaa, että osuitte paikalle kastejuhliin. Pääsee seuraamaan paikallisten perinteitä ihan lähietäisyydeltä 🙂
kodinvaihtaja
Olimme kirkossa ainoita ulkomaalaisia (katseella arvoiden). Pari norjalaista vaeltajaa oli, mutta he eivät jääneet kalakeitolle.
Elina / elinanmatkalaukussa
Norja on meille maa, mihin halutaan aina palata uudestaan ja uudestaan. Siihen ei kyllästy <3 Nytkin tuli kaipuu takaisin Lofooteille, joku kerta taas uudestaan! 🙂 Aika ihana tuo kastetilaisuus! <3
kodinvaihtaja
Sama vika😍😍😍
Pirkko / Meriharakka
Portaat eivät innostaneet – eivätkä taitaisi nytkään innostaa 🙂 Mutta Uttakleivin rannassa oli kyllä jotain ihan maagista. Mereltä nousee vähän usvaa ja kaikki on vähän epäterävää, ollaan kuten jossain satumaailmassa. Mutta niinhän Lofootit monelta kohdin on, satumaisen kauniita maisemia!
kodinvaihtaja
Maaginen ja satumainen ovat hyvin kuvaavia sanoja❤️
Katja / Pinkkis
Mekin käytiin viime vuonna tuo Haukland-Uttakleiv reitti, ja menomatkalla mentiin sieltä mäen kautta kiipimällä. Ei ollut ollenkaan vaativa reitti sekään, ja mitkä maisemat! Tänä vuonna oli tarkoitus palata taas Lofooteille parin päivän pikavisiitin verran mutta jää nähtäväksi pitääkö jättää välistä kun aika on niin rajallinen, voi olla että pysytään vaan Suomen lapissa.
Mielelläni palaisin useaankin eri maahan ja kohteeseen, mutta ehkä tässäkin on yksi ylitse muiden ; USA. En vaan saa kylllikseni siitä luonnosta ja monipuolisista maisemista. Vaikka jo pelkästään Yellowstonessa on tullut käytyä kuusi kertaa ja parhaimmillaan vietetty siellä 2 vko putkeen, tuntuu silti että ihan hirmuisesti on vielä sieläkin näkemättä. Toivottavasti ensi vuonna taas…
finintirol
Upeaa luontoa ja mahtavaa vuoristoa!
Tuo kastejuhlaan osuminen oli varmasti mukava ja vielä monilla juhlan kunniaksi kansallispuvut. Hienoja kokemuksia, joita ei saa muuta kuin välillä reissuun lähtemällä:)
Hienot ja kätevät portaat olivat rakentaneet Djelvelportenille ja nuo aamu-usvan kuvat on hienoja. Mukavasti talot kuultavat usvan läpi.
Osuttiin just eilen Innsbruckin vanhassa keskustassa olevaan kirkkoon. Aika toisennäköisiä on kirkot tuolla pohjoisilla rajoilla ja täällä Euroopan vanhojen kuningaskuntien ja katolisen kirkon kotomailla. Kauniita rakennuksia kummankin tyyliset omalla laillaan.
Kiitos tarinasta ja upeista kuvista upeista paikoista:)
kodinvaihtaja
Nämä yllättävät tilanteet reissuissa ovat mieleenpainuvimpia. Ehkä osa matkailun koukuttavuutta itselle.