Les Saintesilla, Guadeloupella on yksi maailman kauneimpia lahtia

Les Saintesin Anse du Bourg lahtea pidetään maailman kolmen kauneimman lahden joukkoon kuuluvana. Näin mainittiin jossakin, mutta ei mainittu mitä ne pari muuta olisi 😜.

Les Saintesin yhdeksästä saaresta kaksi, Terre de Haut ja Terre de Bas ovat asuttuja. Niissäkin asuu vain 3000 asukasta ja vilkkaampi Terre de Haut on sekin omanlaisensa. Siellä liikutaan sähköpyörillä, mopoilla ja golfkärryillä. Ainoat saaren autot ovat hotellien autoja ja saarella on ainoastaan yksi taksi. Saarta kiertää yksittäinen bussi nähtävyyskiertoajelua.

Puolessa tunnissa mannersaarelta Les Saintes saarelle

Guadeloupen Basse-Terren Trois-Rivierestä on n. 15 km merimatka Les Saintes saarille. Oikeasti kyseessä on yhdeksästä pikkusaaresta koostuva saaristoalue, jonka Christopher Columbus löysi 1493.

Saarelle kulkee muutama kaupallinen lauttayhtiö ja me menimme DTM Deherillä, jonka liput olivat vähän päälle 20€/hlö.

Lauttamatka kesti puolisen tuntia. Kyyti oli ajoittain niin kovaa höykyttstä, että jäin miettimään, että Desidare saarelle en kyllä halua mennä, sillä sillä lauttamatkalla kuulemma tarvitaan pahoinvointipillereitä.

Lautan saapuessa satamaan meitä oli vastassa sanititeettipoliisi, joka korosti maskien käyttöä nyt korona-aikaan. Heti hänen perässään oli turistikierrosten kauppaajia. Turistikierros oli kyllä edullinen, 10€/hlö, mutta olimme päättäneet tehdä saarella vaelluksen.

Saarille tyypillisesti lautan saapuessa satamaan on syke voimakasta, mutta kun ihmiset hajaantuvat majapaikkoihinsa, niin keskusta hiljenee. Les Saintes on sen verran pieni, että se on juuri sopiva päiväretkikohteeksi, ei välttämättä tarvetta yöpyä.

Rengasreittivaellus Les Saintesilla

Päätimme mennä vähän helpomman kautta ja menimme alkumatkan vaelluksen lähtöpisteeseen taksilla – ihan edullinen, 10€ maksoi taksi. Taksi meni vaelluksen alkupisteeseen n. 10 min (n. 3km) suoraan ylämäkeä Route Du Bois Joli kadun kohtaan, jossa oli kyltit Le Chameau vaellusreitille.

Risteyksestä suoraan ylämäkeä betonipäällystettyä kivetystä pitkin käveltiin noin puolisen tuntia ja päästiin ylhäällä olevalle näkötornille. Valitettavasti näkötornilta ei näe ulos (sinne kiivetään myös haastavasti köyttä pitkin, joten jätin kiipeämisen suosiolla, kun sain tietoa, että näkymiä ei ole).

Näkötornin juurelta näkee hyvin ja kun menee noin sata metriä polkua eteenpäin, niin näkee muut hyvät maisemat.

Rengasreitin kulkeminen on tavallaan vähän turhaan, loppuosuus on haastavampaa ja ei käytännössä näe mitään. Voisin oikeastaan suositella vuokraamaan sähköpyörät (20€/pyörä) ja menemään niillä ylös ja alas. Se hyvä puoli rengasreitissä oli, että loppumatkalla pääsi fiilistelemään saarta muutoin kävellen. Kaikenkaikkiaan vaellusmatka kesti parisen tuntia (tunti lisää, jos menisi alkumatkankin kävellen).

Les Saintesin historiaan kuuluu kiinalaiset työmiehet – he jättivät hattumallin kalastajien käyttöön

Les Saintesin isännyydestä on aikojen kuluessa taisteltu. Colubuksen aikojen jälkeen 1648 Ranska isännöi, kunnes britit valloittivat 1782, kunnes taas 1816 Ranska otti alueen haltuunsa.

Les Saintesin ”alkuperäiskansaa” ovat saintoiset eli kalastajat, jotka ovat myös taitavia veneenrakentajia. 10 m pitkät Saintoises purjeveneet tunnetaan keveydestään ja nopeudestaan.

Salakos- nimellä tunnetaan taas Les Saintesin kalastajien tyypilliset hatut. Alunperit hattutyylin saarelle toivat Kiinasta lähtöisin olevat työmiehet, jotka tulivat saarelle korvaamaan posliinitehtaalla työskennelleitä orjia.

Les Saintes on katukuvaltaan värikäs

Saaren rakennukset ovat värikkäitä, hyvää fiilistä tuovia. Kun vierailin saarella, niin koin niiden olevan vähän ränsistyneitä, mutta sitten, kun olin enemmän Guadeloupea kiertänyt, niin oikeastaan Terre de Hautin rakennuskanta on hyvässä kunnossa. Mutta persoonallista todella on.

Paikallinen kirkko, joka on ulkoa tyylikäs, paikallisista vulkaanisista kivistä tehty oli nyt joulun aikaan koristeltu sisältä mielestäni aika mauttomasti, kultaisista papereista tehdyillä tähdillä ja muulla rihkamakrääsällä.

Tännekin saarelle saimme vierailuvinkkejä Mirvalta, paikalliselta suomalaiselta Guadeloupeguidelta – hänen e-opas saarelle kustantaa 15€ ja on koko rahan arvoinen. Valitettavasti suurin osa yleisistä Guadeloupen nettisivustoista on aina ranskaksi, joten on ihanaa lukea Mirvan vinkkejä ”toisella kotimaisella” eli englanniksi.

Mitkä maisemat maailmassa ovat porautuneet mieleesi pysyvästi? Mikä tässä maisemassa sykähdytti sinua?