Kuuden päivän roadtrip Kalifornian Pacific Coast Highwaytä pitkin

Highway 1 on Route 66:n ohella varmasti Kalifornian legendaarisimpia roadtrippejä. Tämä reitti tunnetaan myös nimillä California State Route 1 ja Pacific Coast Highway. Reitti kulkee Kalifornian halki rannikkoa pitkin San Franciscosta Los Angelesiin (oikeasti Dana Pointiin asti).

Merimaisemat ja luonnonpuistot tarjoavat henkeäsalpaavat maisemat lähes koko matkan varrelle. Välissä mennään sisämaahan ja Big Surin alueella koet olevasi lehtipuumetsän huomassa.

Meillä oli kahden yön kodinvaihdot sovittuna Santa Cruziin ja Santa Barbadaan, joten suunnittelin roadtripin näiden ympärille. Santa Barbadasta voi lukea:

• Espanjalaistunnelmissa Amerikan Rivieralla eli Kalifornian Santa Barbadassa

Ensimmäisenä päivänä ajoin sisämaan kautta John Wayne airportilta (Orange County) Santa Cruziin. Los Angelesin ruuhkat tulivat tutuiksi ja puolivälissä matkaa parin tunnin ruoka- ja ostostauko erämaassa olevassa Outlet Mallissa. Matkan varrelle osuu niin vuoristoa kuin öljynporausalueitakin. Aamuyhdeksältä matkaan ja iltakahdeksalta perillä. 

Toisena päivänä päiväretki San Franciscoon (sisämaareitti ylös ja alas highway ykköstä). Lue lisää pyöräilypäivästämme San Franciscosta tästä.

Kolmantena päivänä Highway ykköstä pitkin Santa Barbadaan. Tämän artikkelin esitellyt kohteet pitkälti tältä päivältä.

Santa Cruzin keskiössä on beach ja suoraan rannan yhteydessä oleva huvipuisto

Santa Cruzin huvipuisto on Kalifornian vanhin, 100 vuotias.

Täydellinen suunnitelma ja vinkki perhematkailijoille: teinit huvipuiston laitteisiin ja vanhemmat kärventämään nahkaa beachille. 

Itselle Santa Cruz tuli tutuksi lähinnä majapaikkana että aamulenkkikohteena.

Monterey vai Carmel-by-the-Sea – joskus pitää tehdä valintoja

Montereyn akvaariota oli suositeltu, mutta tällä kertaa sekä se, että yksityinen 17 mile road jäi meiltä välistä.

Kalifornialaisen serkkuni mies kertoi rantareitin suosikkipaikkansa olevan Carmel-by-the-Sean. Kodinvaihtoperhe taas haukkui sen elitistiseksi. Molempia oli, tykkäsin. 

Kaupungin ranta on hieno – tämä ja Santa Monican beach saivat minut parhaat pisteet. Molempien rantojen hiekka poikkeuksellisen valkoista kalifornialaiseksi hiekaksi.

70 mailia rantareittiä ja tiesulun vuoksi sama matka takaisin

Talven 2023 rankkasateet ja niistä seuranneet tulvat olivat sulkeneet rantatien pitkäksi aikaa. Muutamaa viikkoa ennen roadtrippiämme tie oli avattu. Sen enempää en enää selvitellyt. Onneksi, muuten olisi upea kohta reitistä jäänyt kokematta. 

Big Surin kohdalla oli jotain kylttejä tien katkeamisesta ja sitten lopulta teksti ”Road closes in 5 miles” pysäytti, totta se on… Meitä oli ihan jonoksi kääntöpaikalla….

Mitä sitä itkemään , kun tie katkeaa ja toisella puolella on vuori ja toisella pudotus valtamereen, niin auton nokka vain käännetään. Tiedostin kyllä ajopäivän pitenemisen.

Jos olisin kääntynyt aikaisemmin nämä maisemat olisivat jääneet välistä:

Reitillä on useampia siltoja. Vuonna 1932 valmistui kuuluisin ja kaunein  eli Bixby Bridge. Se on yksi maailman korkeimmista betonisilloista. 

Mc Way Falls vesiputoukselle google maps ohjasi ajamaan vielä eteenpäin. Onneksi olin tarkkana ja huomioin vasemmalle johtavan kyltin. Vaikka moni varmasti tiesi tien katkeavan, niin siitä huolimatta pieni parkkipaikka oli täynnä. Saimme viimeisen paikan. Paikalla maksetaan parkkimaksu käteisellä (10$) laatikkoon.

Parkkipaikalta oli ehkä reilun puolen kilometrin kävely polun päähän, josta näkee pienelle suljetulle hiekkarannalle ja putokselle, joka laskee suoraan hiekkarannalle ja siitä Tyyneen valtamereen. Puolen päivän jälkeen aurinko paistaa siten, että putousta jopa osin haastavaa nähdä. 

Kaunishan ja jopa romanttinen paikka on, mutta jotenkin ei säväyttänyt.

Reitin muuttumisesta johtuen kaksi suunniteltua kohdetta jäi välistä – tämä harmitti

Vuonna 1919 William Randolph Hearst peri maa-alueita ja rakennutti itselleen lomapaikan. Hänen mukaansa se on Hearst Castle. Tämä kartano on valtava: 56 makuuhuonetta, 61 kylpyhuonetta ja 19 oleskelutilaa. 500 hehtaaria puutarha-alueita, uimaaltaita, oma elokuvateatteri ja eläintarha. Jopa lentokenttä! 

Toinen väliin jäänyt kohde oli merinorsut Elephant Seal Vista Pointissa. Aiemmin reitin varrella oli toinen merinorsupaikka Sea Lion Point.

Sen jätimme väliin pitkien autojonojen tähden – ajatuksena, että edessä on vielä toinenkin paikka pongailla merinorsuja.

Jos olisi ollut yksi ylimääräinen päivä, niin Channel Islandsin kansallispuisto ja sen vaellusreitit olisi kiinnostanut. Upeita maisemia olisi ollut tiedossa tässä Venturasta  lyhyen lauttamatkan päässä olevasta kohteesta. Hämmentävästi tämä on yksi vähiten vierailtuja kansallispuistoja Yhdysvalloissa.

Santa Barbadan ja sen alueen muut kohteet esittelen erillisessä postauksessa. Nämä kohteet näimme neljäntenä ja viidentenä roadtrippäivänä.

Lue lisää:

• Kalifornian viinialueen söpöt historialliset kylät

Dyynejä ja beachejä rantareitin varrella

Kodinvaihtoperheeni suositteli pysähdyspaikaksi Aceano Dunes Naturalia.

Tälle dyynirannalle olisi halutessaan saanut vaikka mennä ajamaan. Itse nautin tuulesta ja herättelin itseäni pitkästä ajopäivästä. 

Kuudentena ja viimeisenä päivänä kohteena oli John Wayne lentokenttä ja auton palautus. Päivälle oli suunniteltuna beachpysähdyksiä. Muutama ex temporee pysähdys matkalla ja pidemmät pysähdykset 21 mailin mittaisella Malibu beachillä sekä kuuluisalla Santa Monica laiturialueella. Molempiin kympin-viidentoista parkkimaksut. 

Malibu beach oli pettymys. Iso osa 21 mailin beachistä ei edes näy tielle, sillä ranta on pitkälti asutettu muurimaisesti. Toki asukkailla on suojattu ranta katumeteliltä ja ylimääräisiltä piipahtajilta.

Santa Monica taas oli maineensa arvoinen. Pitkä ja leveä ranta-alue ja klassikko huvipuisto. Iloinen yllätys oli, että laiturialueella oli Forrest Gumpista tuttu Bubba Gump Srimp ravintola.

Jos olisi ollut enemmän aikaa, niin Huntington beach olisi varmasti kohde.

Onko sinulla kokemuksia tiesuluista tms. alkuperäistä suunnitelmaa pidentävistä muutoksista?