Kuolemanlaakso / Death Valley kevättalvella
Death Valley, Kuolemanlaakso on 225 kilometriä pitkä kuiva aavikkolaakso Kaliforniassa. Se on Yhdysvaltain kuumin, kuivin ja matalin paikka.
Helpoiten, reilussa parissa tunnissa sinne ajaa Nevadan Las Vegasista. Kun lentojamme aikaistettiin päivällä, niin totesin, että nythän me vuokrataan auto ja mennään sinne.
Pelkästään alueen läpiajoon pysähdyksineen kuluu useampi tunti, toki heinäkuussa varmasti selkeästi vähemmän aikaa, kun ei lämpötilan ollessa koholla voi edes vaeltaa/kävellä yhtään pidempään. Lopulta retkipäivä oli aika pitkä, kaikenkaikkiaan 11 tuntia. Eikä ehditty kaikkialle mihin olisin halunnut mennä..
Alueelle saapuessa maksetaan pääsymaksu (30$/auto). Onneksi lippua ei tarkastettu, sillä… yhdellä pysähdyspaikalla laitoin lipun tuulilasin eteen ja oven avatessa, tuuli vei lipun mennessään. Oli hurja tuuli koko päivän!
Kuolemanlaakso on hyvä matkakohde maaliskuun lopussa
Vierailumme aikaan lämpötila oli n. 16-25 C. Täydellinen sää nauttia alueesta. Heinäkuu on kuumin kuukausi ja silloin ei autosta juuri poistuta. Sää ihan tavallisena iltapäivänäkin voi olla 45C ja suurin mitattu lukema on ollut 56,7 C.
En ihmettele, että Death Valley on niin suosittu turistikohde. Lopulta kohde on aika monipuolinen: kivettyneitä hiekkadyynejä, kivikkoja, vuoria, aavikkopensaita, sedimenttejä, mäkiä, suoria pitkiä teitä.
Alue on hämmentävän värikäs, vuoret ovat väriloistossaan kuin luonnon oma taideteos. Välillä tulee fiilis, että olisi elokuvan kulisseissa.
Kuumuus on ohjannut kohtaloa
Kuolemanlaakso nimettiin 1849-50 alueelle eksyneen joukon kunniaksi. Yksi heistä sai pysyvän asuinsijan laaksosta menehdyttyään.
Uudempi kuolemantapaus on vuodelta 1996. Saksalainen uusperhe: Egbert Rimkus, 34 ja hänen 10-vuotias poikansa, Egbergin tyttöystävä Cornelia Meyer, 28 ja hänen 4- vuotias poika katosivat, tapauksen tutkinta on edelleen käynnissä..
Muista nämä tapaukset kunnioituksella ohittaessasi kyltin: ”Next services 74 miles”!
Kuolemanlaaksossa on upeita nähtävyyksiä
Kuolemanlaaksoon ajetaan kanjoneiden läpi.
Ajoimme erikseen Dante´s View näköalapaikalle (edestakaisin reilu puoli tuntia). Matkalla tuli fiilis, että ollaan hiekkakuopilla. ”Tuosta varmaan kauhakuormaajalla otettu ja hiekan väri erilainen kuin vieressä” – ajattelin. Tästä kohteesta saa fiilistä mitä tuleman pitää, upeat näkymät laajalle kansallispuistoon.
Ylhäällä oli hurjan kylmä, olisi tarvittu pipo, käsineet ja kevytuntsikka. Onneksi muualla ei tarvittu, olisi tullut kylmä päivä. Alkuvuosi on alueella kyllä kylmä, pahimmillaan voi olla 4 astetta.
Tällä reitillä oli muutama niin pitkä suora, että oli mahdollisuus testata vuokra-automme (Dodge Changer) kiihtyvyys. Parissa sekunssissa 60 miles/h😮
Seuraavaksi ajoimme reittimme kauimmaiseen kohteeseen eli Pohjois-Amerikan matalimpaan kohta eli Badwater Basiniin. Sinne ajoi vajaan tunnin. Tämä on kuivunut suolajärvi. Parkkipaikalta kävelimme leveää ”suolatietä” pitki useamman sata metriä laajemmalle ”järvialueelle”.
Alkupätkä tuntui kuin olisi vähän epätasaisella luistinradalla kävellyt.
Järviosuus oli ihan ok, mutta ei livenä näytä lähellekään yhtä kivalta kuin kuvissa🫣😂
Seuraavaksi reitillä on pakollinen pysähdyspaikka, Artists Palette. Sinne ajellaan yksisuuntaista tietä, ja matka on jo pelkästään tämän tähden suositeltava. Taiteilija on väripaletillaan saanut vuoret hehkumaan väreissä – oikeasti taitaa olla niin, että mineraalit kallioperässä hehkuvat.
Golden Canyon trailhead – kohdasta voit lähteä joko menopaluuvaellukselle Red Cathedralille (meiltä keski 1 h 15 min). Voisi mennä myös pidemmälle ympyräreitille, mutta jos menet, niin suositellaan All Trails apin lataamista. Mukava pieni haikki, joka on helppokulkuista paitsi ehkä viimeinen vartti, jossa kiipeämistä.
Kansallispuiston ehkä suosituimpiin alue on Zabriskie Point osuu viimeiseksi kohteeksi. Alueella erillinen parkkimaksu. Tämä on eroosion kuluttanut alue on syntynyt sedimenteistä, jotka taas ovat lähtöisin arviolta viisi miljoonaa vuotta sitten kuivuneesta järvestä, Furnace Creekistä. Alue on todella karua. Näillä hiekkadyyneillä ei taideta heinäkuun kuumuudessa kävellä. Hiekkadyynit siis kovettuneita. Mukavia vaellusreittejä useampi.
Olisin halunnut mennä Racetrack Playaan – Badwater Basinista oli vielä kolmen tunnin ajomatkan päässä. Jäi siten näkemättä tämä erikoinen paikka, joka tunnetaan itsestään liikkuvista kivistä. Ilmeisesti kivet liikkuvat aika hitaasti, sillä niitä ei ole itse teossa saatu kiinni. Mutta isotkin, kymmeniä kiloja painavat kivet jättävät jälkeensä uria kuivuneen järven pintaan. Joskus ne muuttavat suuntaakin.
Ihan ymmärrettävää. Meidän kotipihassakin tuuli on järisyttänyt meitä. Kesäöisin isännän/emännän viiriin tuuli tekee solmuja.
Mysteerin selvittämisessä auttoi google, ensin epäilimme meitä jekuttaneen ystäväperheemme kujeilijaisän ja sitten tapahtuman jatkussa naapurin pikkupoikia syytimme mielessämme😂😘. Luonto on ihmeellinen❤️
20 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Death Valley on kuvien perusteella todella näyttävä paikka. Me ei olla siellä vielä käyty, vaikka aika lähellä paikkaa ollaan liikuttu. Death Valleyssa olisi nähtävää varmasti useiksi päiviksi, mutta yhdessäkin päivässä alueesta saa varmasti jonkinlaisen kuvan. Seuraavalla Yhdysvaltojen matkalla on tarkoitus siellä käydä, samoin useissa muissa upeissa Yhdysvaltojen kansallispuistossa.
kodinvaihtaja
Meiltä taas jää esim. Bryce Canyon näkemättä vaikka tosi lähellä käydäänkin🤷♀️. Liian paljon hienoja paikkoja täälläkin.
Pirkko / Meriharakka
Me kävimme tuolla taisi olla helmikuussa, joka sekin oli hyvää aikaa juurikin lämpötilojen suhteen. Badwater Basin jäi parhaiten mieleen, erityisesti siellä se kyltti, että paljonko ollaan merenpinnan alapuolella, oliko luokkaa -100 metriä.
kodinvaihtaja
Itselle Badwater oli vähän pettymys, oletin sen olevan ”hienompi”
Nadine G / Via Per Aspera Ad Astra
Hyvin erilainen matkakohde. En ole itse käynyt missään sen tapaisessa paikassa. Luonto tekee kyllä ihmeellisiä taideteoksia kivestä ja hiekasta.
kodinvaihtaja
Jotenkin vaikea edes kuvitella, että kivet ovat olleet dyynejä kymmeniä tuhansia vuosia sitten.
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Hienot on maisemat! Te olette olleet lämpötilan suhteen juuri passeliin aikaan tuolla. Läkähdyttää jo ajatuskin noista keskikesän lämpölukemista. 😛
kodinvaihtaja
Keli oli kohdallaan kyllä❤️
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Aivan mielettömätt maisemat. Se on tosiaan kuin parasta taidetta, kun katsoo luonnon aikaansaannoksia aina yhteen sopivia värisävyjä. Upeita kuvia sinulla.
kodinvaihtaja
En itse lopulta kulttuurista perusta, mutta luonto edustaa minulle kaikkea.
Krista / Kristallinhohtoa
Upeita luonnon taideteoksia. Monesti olen ollut lähettyvillä, mutta eipä ole koskaan tuolla tullut käytyä.
kodinvaihtaja
Itsellekin jäi moni paikka käymättä, vaikka olisi ollut ”lähellä”
Martina
Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista. Kuolemanlaakso oli toki nimenä tuttu ja luulin kai tietävänikin mikä se on. En kuitenkaan tiennyt että se on näin monipuolinen paikka! Mahtavaa kun maailma avartuu muiden matkajuttuja lukiessa. 🙂
kodinvaihtaja
Juuri näin, itsellekin moni vieras paikka tullut blogeja lukiessa ”tutuksi”
Elina / elinanmatkalaukussa
Onpa kyllä mielenkiintoinen kohde! Suolajärvet ja liikkuvat kivet, ei voi lopettaa Kalifornian alueen ihmettelyä, kuinka mielettömiä paikkoja siellä on! Onpa kyllä erikoista, miten kokonainen perhe voi vaan tuolla kadota, saas nähdä selviääkö se katoamismysteeri koskaan!
kodinvaihtaja
On kyllä aikas mielenkiintoinen osavaltio – ehkä Utahissa oli ajaessa parhaat maisemat.
Anna | Muuttolintu.com
Maaliskuun loppu on varmaan aika hyvää aikaa käydä tuolla. Me oltiin tammikuussa pari yötä, kun lähdettiin pakoon rannikon tulvia. Ja yllättävää kyllä jopa täällä satoi vettä, oli aika huono tuuri matkassa! Ja tuuli oli varsinkin tuolla Badwater Basinissä niin kova, että hyvä että pystyssä pysyi. Tammikuussa oli myös aika kylmä. Tosin parempi sekin varmaan kuin keskikesän kuumuus. Löydettiin onneksi aika viihtyisä hotelli.
kodinvaihtaja
Badwater Basin oli kovin tuulinen, toiseen suuntaan tuuli auttoi etenemään😅
Aila ja Juha
Toivottavasti ei ole nimensä veroinen paikka. Hienoja maisemia ja varmasti mieleenjääviä patikkareissuja. Emme ole käyneet tuolla, mutta kun nyt olemme olleet helmikuun puolivälistä asti patikoimassa useita kertoja viikossa Malagan vuorilla ja lähiseutujen vuorilla, tämmöinenkin reissu sopisi varmaankin…
Juha
kodinvaihtaja
Onneksi ei meille ollut nimensä veroinen. Kesällä kuumuus kyllä voi tappaa