Kotisaaremme Guadeloupen Grande-Terre on muutakin kuin beachkohde

­Kun Basse-Terrellä on sademetsää ja banaaniplantaaseja, niin Grande-Terren tunnusomaiset maisemat ovat beachit rannikolla ja sokeriviljelmät pohjoista rantaa kohden ajettaessa. Sokeriviljelmä tarkoittaa Karibialla aina myös rommitislaamoa ja suosikkimerkkimme tislaamo onkin Grande-Terrellä. Jutussa vinkkiä snorklauskohteeksi ja huikea vaelluskohde.

Minne ainakin suunnata?

Ravintolaelämää ja turisteille suunnattuja palveluja löytää eniten Gosierista, Sainte Annesta ja Saint Francoisista. Suosikkirantani on ihanan hienohiekkainen Club Med la Caravelle Sainte Annessa, Sainte Annen beachin puolesta puhuu se, että rannan vieressä on myös paikallinen päivittäin auki oleva tori.

Tosin Gosierin perjantainen iltatori on eläväisempi ja ainakin itselle tuli fiilis, että siellä oli enemmän paikallisia ostoksilla kuin turisteja. Fiilistä toi osaltaan musiikki. Torin vieressä ranta-alueella on myös picnikpöytiä ja wc, joten faciliteetit ovat kunnossa. Torin yläpuolella on hieno leikkipuistolapsille ja Gosier kyltti, jonka vieressä on mukava ottaa kuvia.

Uniikki vierailukohde Grande-Terrellä on Morne a l’Eaun hautausmaa, joka on kuvattu artikkelin pääkuvaan. Toki samantyylisiä hautausmaita löytyy vähän joka kylästä inan vaatimattomampia, joten ehkä en tälle hautausmaalle lähtisi erikseen tekemään reissua.

Gosierissa ei saa käydä tekemättä retkeä viereiselle saarelle

Gosierilla must see kohde on Ilet le Gosier saari. Meillä oli ilo uida saarelle paikallisen suomalaisen Mirvan eli Guadeloupeguiden kanssa. Saarelle ui puolessa tunnissa ja takaisin virtauksista johtuen vähän nopeammin. Itse asiassa meidän uinti kesti vartin verran enemmän ja takaisinkaan tulo ei ollut helppoa, allot olivat aikas kovia. Ilman Mirvaa emme olisi uskaltaneet. Jätimme auton So Fresh ravintolan parkkipaikalle ja suuntasimme siitä rantaa kohden ja uimaan lähdimme ihan vasemmasta reunasta läheltä aallon murtajaa. Saari näkyy hyvin.

Saarelle pääsee kyllä muutoinkin: pikavene ajelee saarelle säännöllisesti edes takaisin (klo 9-17) lounastaukoa lukuunottamatta ja menopaluu maksaa vitosen. Saaressa on majakka ja pieni vaatimaton ravintola, mutta ei juuri muuta.

Se on se idea, irtautua hälisevästä meiningistä ja upottaa jalat rantahietikkoon.

Goshierin perjantain iltatori on myös paikallisten kokoontumispaikka:

Aja Sainte Annen kautta Saint Francoisiin ja siitä edelleen niemen päähän  La Pointe des Chateauxiin

Ehkä ihanimmat beachit koko maassa ovat Sainte Annessa!!! Ihanan pehmeää, valkoista hiekkaa ja mahdollisuus löytää myös varjokohtaa palmun alta. Et kyllä yksin pääse näillä beacheillä olemaan.

Koululaisten päätöspäivän kunniaksi Sainte Annen Club Med La Caravelle beachillä oli musiikkia ja karnevaaliasuihin pukeutuneita oppilaita:

Saint Francois on 1683 löydetty kalastajakylä, joka on ehkä nykyisin kehittynein turistialue Guadeloupella. Saint Francoista löytää luksushotelleja, täyden 18 reikäisen golf kentän ja marina-alueen. Sen jälkeen kun orjuus poistui alueelta, niin orjien tilalle tuli intialaisia työntekijöitä ja he asettuivat pitkälti Saint Francoisiin. Tämä näkyy edelleen ainakin Raisin Clairs beachin viereisellä hautausmaalla.

Asuimme aivan rannalla, noin puolen kilometrin päässä Raisin Clairsin pääbeachiltä Crystal Appartmentsilla. Emme linkkaamassani asunnossa, mutta vastaavassa kodinvaihdon kautta. Saint Francoisista muodostui koti ja tärkeintä oli vieressä oleva leipomo ja sieltä patonkien ja croisanttejen jonottaminen joka aamu muiden ”paikallisten” kanssa ja kävelyt hiekkarannalla.

Eli jos olisin sinä ja en asuisi Saint Francoisissa, niin ohittaisin sen ja ajaisin parikymmentä minuuttia aina kaakkoisimman niemen kärkeään La Pointe des Chateauxiin ihailemaan dramaattisia maisemia. Ajomatkalla on kaksi must see kohdetta. Mukava snorklausranta, jonka löytää google mapsista nimellä Beach strap salt (vähän ennen Chateauxin parkkipaikkaa metsäpolku vasemmalle tiestä ja kävelyä ehkä puolisen kilometriä).

Toinen, aivan uniikki ja lapsille ja lapsenmielisille ilmaista iloa tuova on La Douche, suomeksi suihku eli sopivasti suojainen merivesiallas, johon riittävän tuulisella säällä lentää aaltojen mukana merivettä suihkunomaisesti. Mukava sekä kokea että katsella. Ajomatkalla Doucheen on pitkin matkaa kilometrien ajan ihania uinti ja auringonottopaikkoja – omalle porukallenne varmasti löydätte oman sopen.

Atlannin rannan puolen mielenkiintoinen vierailukohde on  rommitislaamo Le Moulessa

Atlanninrannan puoli eli Grande-Terren pohjoisosa on vähemmän turistinen ja mielestäni vähän rähjäinen. Moulen kaupunki on yksi vanhimmista kaupungeista ja kauniisti sanottuna siellä on autenttista karibialaista retro meininkiä. Jotenkin muutoinkin tuntuu, että saareen kuuluu sellainen suomalaisesta näkökulmasta rähjäisyys.

Ennen tätä matkaa koin, että oman kotimme osin 30 vuotta vanhat astiat alkavat olla roskalavalle valmiita. Kahdessa paikallisten kodissa tällä reissulla asuneena totean, että guadeloupelaisilla kriteereillä astioitamme voidaan vielä käyttää seuraavat parikymmentä vuotta. Meillä sentään on laadukasta posliinia ja yhdenmukaisuutta astioissa ;-).

Ensimmäisellä kauppareissullani seison pitkään rommihyllyn edessä, varmaan kymmentä eri rommilaatua, minkä näistä ottaisin ostoskoriin? Viereeni tuli paikallinen mies ja ilman yhteistä kieltä sain hänet kertomaan oman rommisuosikkinsa ja sehän lähti matkaan. Ihan sattuman oikusta ajoimme meidän oman rommitislaamon ohitse ja oli aivan pakko pysähtyä Distillerie Damoiseaussa.

Damoiseau rommilla on Guadeloupissa 50% markkinaosuus myydystä rommista ja sitä viedään yli 40 maahan. Kyseinen rommitislaamo on ollut Damoiseau Pere suvun omistuksessa vuodesta 1942. Tislaamon sisäänkäynnissä on iso rommisammio, vastaavanlaisissa 10000-60000 litraa rommia vetävissä sammioissa kypsennetään rommia 3-6 kk. Käsittämättömästi tislaamon monissa tiloissa pääsi kulkemään vierailijat täysin vapaasti. Vasta myöhemmin luin, että  vierailijat olisivat saaneet baarissa ilmaiseksi myös maistella – mene sinä. Taas kerrat kaikki kyltit ja esitteet olivat ranskaksi, niin kaikesta ei saa selvää käsitystä helposti.

Jos kuitenkin Basse-Terren pohjoisosan Reimonenq Tislaamo osuu matkallesi, niin älä hämmenny Suomen lipuista sisäänkäynnillä – mitä ilmeisemmin tislaamon omistajasuvulla sukuhaaroja myös Suomeen. Emme valittavasti päässeet selvittämään asiaa, kun se osa Basse-Terreä ei osunut matkasuunnitelmiimme.

Kaikkialla Guadeloupessa on mielenkiintoisia hautausmaita, mutta dramaattisin on Morne à l’Eaussa matkalla pohjoiseen

Morne a l’Eau osuu sopivasti ajomatkalle pohjoisen Grande-Terren beacheille. Paikalliseen tyyliin hautausmaa on rähjäinen, katsoa jalkoihisi astellessasi eteenpäin, etenkin hautakumpujen välistä kävellessä voi helposti kompastua.

Vierailumme aikana taivas oli mustanpuhuva ja alkuun tuli myös vähän sellainen olo, että hautausmaalla olisi jotain pelättävää. Tämän hautausmaan 1800 hautaa muodostavat ikäänkuin rinteessä olevan kaupungin. Mielessä oli myös Guadeloupeguidesta lukemani juttu, että halloweeninä paikalliset tulevat hautausmaalle pelailemaan läpi yön korttia kynttilävalaistuksessa. Sinällään tyyli sopii guadeloupelaisille hautausmaille.

Iso osa hautakummuista on oikeastaan taloja, ei paljon erilaisempia kuin paikallisten talotkaan, ne kun ovat monasti yksikerroksisia ja vaatimattomia. Toki tämän hautausmaan kaikki ”hautatalot” eivät ole ihan yksinkertaisia. Osassa mustavalkoisista laattataloista on parvekkeet ja sisätiloihin johtaa pitkät portaat. Kun kurkkasin ”hautatalon” sisään, niin sisällä ei kuitenkaan ole mitään. Mustavalkoisten hautojen väliin osuu aina muutama värikäskin.

Kävely beachiltä beachille

Anse Bertrandin Plage de Chapelle beachiltä kävelee rantaviivaa pitkin kulkevaa polkua Port Louisin Anse du Souffleurille 1,5 tunnissa. Nämä beachit ovat mukavia valkohiekkabeachejä, selkeästi rauhallisempia kuin eteläisen Grande-Terren beachit. Käväisimme myös Anse Laborden beachillä odottaessamme sateen lakkaamista. Kaikilla beacheillä on pienet raflat. Vaellusreitti löytyy Plage de Chapellessä toisesta päästä kuin missä on ravintola ja sen vieressä oleva parkkipaikka (reitti löytyi myös ihan Google mapsistä). Reitti on helppo, täysin tasainen, se kulkee läpi mangovemetsien, anopinkielipuskien ja ”sireenipuskien”. Mukava päivälenkki, ei kyllä mitään erikoisen upeita maisemia.

Vaellus huikeissa maisemissa ja äänimaailmassa

Porte dÉnferin ravintolaa vastapäätä on parkkipaikka, johon selkeästi tuli vaellushenkistä porukkaa. Ravintolan vierestä lähtee lyhyet pitkospuupolku, joka jatkuu selkeänä polkuna. Noin tunnin kävelymatkan päässä on Madame Coco kallionkieleke. Ohitimme tämän sujuvasti, sillä jo sitä ennen oli niin upeita huikaisevia näkymiä koko matkan varrella, että ei ollut mitään syytä uhmata aitaa, joka oli laitettu selkeästi siitä syystä, että paikalla oli tapahtunut maansortuma. Reilun vartin kävelymatkan päässä Madame Cocon penkiltä tulee toiselle penkille, joka on Trou du Souffleurin penkki.

Arvoimme hetken, että uskallanko lähteä jyrkkää mäenrinnettä alas. Onneksi vastaan tuli nuoripari rantatossuissa ja he sanoivat, että ”joo alas pääsee viidessä minuutissa ja vain tämä alkuosa haastava” – näin se olikin.

Tämän vaellusreitin upeutta on vaikea kuvailla. Koko 1,5 tunnin yhdensuuntaisen kävelyn ajan kävellään kalliokiellekkeiden päällä hyvää tasaista polkua pitkin katsellen ja kuunnellen tyrskyävän meren iskeytymistä rantakallioihin. Kun lopuksi laskeudutaan alemmas, niin saa kokea pärskähdyksiä. Tämä rentouttaa jos mikä. Aurinkovoide on tarpeen, koko matka muutamaa mangrovemetsäpätkää lukuunottamatta kävellään paahteessa.

Saimme paljon upeita vinkkejä paikalliselta suomalaiselta Mirvalta eli Guadeloupeguidelta. 15€:lla voit ostaa häneltä kattavan e-oppaan. Oppaassa ei ole vinkkiä ”salaiselle” privaattirannalle, Mirva sen meille kertoi, mutta valitettavasti sinne aikamme ei riittänyt. Ehkä sinä menet. Tämä beach on tunnin vaellusmatkan päässä ja tänne Pointe Sable rannalle alkaa kävelyreitti Port Louisin kalastajasatamasta (Port de Pecheur).