Kodinvaihdossa Kulosaaressa – rakastuin ”Pyöräilijän Helsinkiin”

Tämän korona meille antoi – mahdollisuuden tehdä kodinvaihtoja kotimaassa. Siis onhan mahdollisuus aina ollut, mutta ei ole tullut mieleenkään edes lähettää vaihtoehdotusta. Appivanhempien kanssa olemme kyllä harrastaneet kodinvaihtoa (jätimme lapset kotiin ja karkasimme heille).

Kiitos kulosaarelaisen perheen äidille, hän lähetti meille kyselyn. Tästä voit lukea lisää mistä kodinvaihdossa on kyse. Itse asiassa suunnittelimme aluksi samanaikaisvaihtoa kesälle, mutta sitten rajat aukenivat ja alunperin sopimamme vaihto Norjaan onnistui (lue yksi reissun blogipostaukseni tästä). Jäi kuitenkin kutkuttamaan mahdollisuus ja elokuisena viikonloppuna tulimme.

Lammassaari ja Kuusiluoto

Kodinvaihtoon kuuluu sovittaessa perheen harrastusvälineiden käyttö, Pyysimme käyttöömme perheen pyörät ja heti ensimmäisenä ilta hurautimme Lammassaareen ja Kuusiluotoon nauttimaan auringonlaskusta.

Ja asian sivusta vähän: Arabianranta ennen Lammassaarta muistutti alueena hieman Tampereen Ratinan rantaa. Ratinan uusien kerrostalojen arkkitehtuuri on samantyylistä. Lasitetut parvekkeet ,  joissa asukkaat selvästi viettävät aikaa ja pienet, mutta suojaisan viihtyisät sisäpihat. Ja vesinäköala mahdollisimman monella.

Maisemat Kuusiluodosta:

Lammassaaren pitkospuiden jälkeen avataan portti Kuusiluotoon. Nimi on erikoinen, alueella on vain yksi kuusi ;-). Portti ja sen sulkeminen on tärkeää, jotta lampaat eivät karkaa. 1800-luvulla Kuusiluoto (Granholmen) oli Karllsonien perheen kalastustila ja kaikenkaikkiaan 20 henkilöä asui siellä. Myöhemmin alue toimi kesäsiirtolaleirien käytössä ja vielä myöhemmin tanssilavana. Nyt se on ajanmukaisesti rauhoittumiseen tarkoitettu luonnonpuisto.

Pyöräillen ristiin rastiin Helsingin keskustaa

Demokraattisesti koko perheen kesken keskustelimme, josko seuraavana päivänä mentäisiin Itä-Helsingin lauttaristeily Vuosaaresta Hakaniemeen (kesto 1h 45 min) ja kaupunkikierroksen jälkeen metrolla kotiin vai mennään pyörillä (ja vuokrataan yksi skuutti). Pyöräily voitti.

Kulosaaresta ajoimme Mustikkamaan kautta keskustaan. Suoraan jos menee, niin vartissa matka menee!!! Kalasataman ulkoilualueet ovat upeat ja nyt hyvän sään lisäksi kirppismyyjät ilahduttivat. Eniten ihastelimme pyöräväyliä. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet, että Helsinki on todella pyöräilijän Helsinki. Lisäksi leikkipuistot ja ulkoilualueet kaikkialla kaupungilla ovat upeita – pikkusisko Tampere kalpenee. Hakaniemen torin puistossa nautimme gelatot myyjältä, jonka myyntiautossa luki ”Finnish people, Italian soul”. Jäätelö aitoa helsinkiläistä ja hyvää!

Suuntasimme Puu-Vallilan kautta kirjastotalo Oodiin. Vitsit se on hieno. Kuvista olen näin aavistanutkin, mutta livenä vielä upeampi. Ja vaikka ei olisi hotelli helpotukseen asiaa, niin käy, se on nähtävyys sekin. Sen verran voin paljastaa, että ensimmäisen oven avattuani tuli fiilis, että tulinkin ylä-asteen labraluokkaan. Tiedät mitä tarkoitan kun näet ;-).

Sisääntulosta noustaan portaita itse kirjastoon. Portaikossa on  Otto Karvosen ”Omistuskirjoitus”-teos. Siinä on pyydetty ihmisiä kertomaan kenelle kirjasto tulisi omistaa. Lopputuloksena 381 sanaa. Meidän suosikkeja olivat mm. höynäytetyille, metsästäjä-keräilijöille, avaruusolijoille, virkamiehille..

Oikeasti Oodi on kaikille:

Oodi on kuin olohuone, siellä oli kotoisaa. Ja yläkerran ulkoterassi oli mukava myös. Oodista suuntasimme Korona-kesän keksinnölle, Tuomiokirkon edustalle olevalle jättiterassille ruokailemaan. Helsingin päänähtävyys on saanut ansaitsemansa elämän ympärilleen. Ruokakojuin reunustettu ja kukka-asetelmin koristeltu alue on niin viihtyisä. Istuimme pitkään ja ilolla reilusti yli satanen vaihtoi omistajaa. Jokainen perheenjäsen sai hakea erityyppisiä ruokia: hodareita (parempia sellaisia, ei mättöä), pizzaa, risottoa sekä viiniä, gintonicia, mocktailia – kaikkea löytyy. Pöydiltä kerätään astiat, mikä on sekin harvinaisuus nykypäivänä. Drinkit saa nauttia oikeista laseista, ei muovituopeista. Tätä lisää!!!

Terassia vastapäätä on Helsingin Kaupunginmuseo. Miten siellä ei ole tullutkaan koskaan käytyä, vaikka se on ilmainen ja noin keskeisellä paikalla. Museoon mennään pienen sisäpihan kautta. Se sisäpiha, aah, vaikka ei museo kiinnostaisi, niin sisäpihalla saatat haluta piipahtaa. Niin rauhallinen, kadun äänet jäivät kadulle. Ja kyseisellä kadulla lonksuttaa rautiovaunu, edes nämä äänet eivät kuulu. Voisin kuvitella istuvani pihakeinussa ja lukevani kirjaa. Artikkelin pääkuva on otettu museon ylimmästä kerroksesta, lasten leikkimaan vierestä.

Must see kirkko on myös Uspenskin katedraali. Tuomiokirkko oli koko lauantaipäivän varattu toimituksiin, mietimme miten ortodoksisella kirkolla. Sen piti olla auki vielä, mutta mikään ovi ei auennut. Huvittavasti yhdeltä ovelta oli nuoli toiselle ja siltä toiselta taas toiselle takaisin. Meitä ihmettelijöitä siellä oli jonoksi asti.

Pääkaupunkimme yllätti todella pyöräilijä-ystävällisyydessään.

Iltakävely Kulosaaressa

Kun kerran kodinvaihdossa olimme, niin halusin hahmottaa ympäristöä. Lähdimme iltakävelyllä Kulosaaressa.

Turisteille näyttäytyy Kulosaari siten, että suomenkielinen ja ruotsinkielinen koulu toimivat rinta rinnan, samalla kadulla vastapäisissä taloissa. Kulosaaren Kasinolla vietettiin häitä, mutta muutoin Kulosaaren väki vietti hiljaiseloa. Kulosaaressa on paljon vanhaa asutusta, todella suuria vanhoja taloja – toki muutama moderni isokin mahtuu joukkoon. Nämä kaksi taloa pihapiireineen miellyttivät etenkin:

Kulosaaressa on paljon lähetystöjä. Kiinan lähetystössä oli nurkkia niin monia, että yhdellä nurkalla oli monen vuoden vanhat kuivuneet lehdet. Muutoinkin remonttia kaipasi. Vietnamin lähetystö suruliputti, ehkä lähetystöä kohdannut suru-uutinen tai jotain emämaahan liittyvää? Kiinnosti samalla kadulla olevat Irakin ja Iranin  lähetystöt. Tässä kuvat molemmista, voit arvioida itse.

Kaiken prameuden ja jylhyyden keskellä on kivipaaseilla reunustettu tie, joka nousee ylös. Kysyn mieheltäni, että onko tuo yksityinen tie. Päättelemme, että ei se ole ja tie johtaa Kulosaaren kirkolle ja Kellotapulille.

P.S. Aamulenkin matkalla kotiin teimme Sipoonkorven kansallispuistossa. Kalkinpolttajanpolku, 4,8 km rengasreitti. Korpi kuvastaa aluetta hyvin. Ihan kiva, mutta en tänne erikseen lähtisi. Luontoon.fi väittää reitin olevan vaativa, mutta vaativasta kaukana (1,5h evästauon kera). Vähän kuin mikä tahansa lähimetsä. No tuli kuitattua kahdeksas itselle uusi kansallispuisto tälle vuodelle.