Kalifornian viinialueen söpöt historialliset kylät

Santa Ynez Valleyn alueella on vieri vieressä kolme kylää (Solvang, Los Olivos ja Santa Ynez), jotka erilaisina täydentävät toisiaan. Ne ovat toisaalta kuin lännenkyliä, toisaalta rakennuksista osa on myös yli satavuotiaita viktoriaanisia puumansioneita. Michael Jacksonin elämäntyötä kävin kunnioittamassa myös hänen Neverland Ranch tilan portilla. Ja pienen aamuvaelluksen tein Lizard Mouth reitillä Cachuma järven lähistöllä Los Padres National Forestissa.

Päivä oli täydellinen roadtrip-päivä!

Alue kaikenkaikkiaan on minusta oman kokemukseni perusteella (ajoin Kaliforniassa 2000km) Kalifornian kauneinta. Santa Ynezin laakso jää kahden vuorialueen väliin: San Rafaelin ja Santa Ynezin.

Jos minun pitäisi valita Pasific Coastal Highway tai Santa Ynez Valley – jälkimmäinen voittaisi ilman muuta. Ei kyllä 10-0, mutta ehkä 5-4. Tämä kertoo paljon!?

Kauneuteen vaikuttaa alueen vaihtelevuus. Idyllisten kyläkeskittymien lisäksi ajoittain kumpuileva vehreä maasto, ajoittain laakeat viinialueet ja kirsikkana kakun päällä Cachuma järvi. 

Järvi on 7.5 mailia pitkä ja rantaviivaa sillä on jopa 42 mailia. Kauneutta lisää se, että kaukaisuudessa näkyvät Sierra Madre vuoret.

Sana cachuma tarkoittaa merkkiä ja näköalapaikalla koin paikan olevan pyhä. Joissakin paikoissa tulee kosketetuksi enemmän ja tämä oli sellainen. 

Alueella sijaitsee myös aikaisemmin Michael Jacksonin omistama Neverland Ranch. Joten, jos Michael viihtyi täällä, niin sekin kertoo alueen viehätysvoimasta jotain. 

Jo matka Santa Barbadasta vuoristoreittiä on kaunis ja takaisin taas voit ajaa Pacific Coastal Highwaytä. Eli kyllä tähänkin alueeseen rantareitti kuuluu. 

Santa Ynezin alueella on samanniminen kylä, jota paikalliset suosittelivat

Cachumajärvellä tapaamani pariskunta kertoi tämän Santa Ynezin kylän olevan heidän suosikki. He arvostelivat kovin sanoin Solvangin kaupallisuutta ja heidän mielestään koko Solvangin kylän voi sivuuttaa. 

Santa Ynezin kylä on oikeastaan yksi katu ja sen poikkikatu. Sen pikkuruisuus lisää söpöyselementtiä. Kadulla ei kävellyt juuri muita kuin minä ja pääsin kunnolla ihmettelemään rakennusten kauneutta.

Matalasta pienestä kaupparakennuksesta saadaan näyttävä, kun kadunpuoleinen julkisivuseinä on puolet korkeampi kuin itse rakennus. Tämä tyyli on tuttua vanhoista amerikkalaisista leffoista. 

Kylällä oli myös pikkuruinen, muutaman päivän viikossa auki oleva kirjasto ja vankkurimuseo – jälkimmäinen olisi ollut auki, mutta minulle riitti fiilistely siitä, millaista elämä kylässä on ollut hevosvankkuriaikaan. 

Kultakuumeen aikaan, 1800 -luvun lopulla kaivauksille vietiin ihmisiä ja tarvikkeita vankkureilla. Vankkurireitti kulki Nevadan Carson Citystä, Kalifornian Bodieen.

Astetta isompi Los Olivosin kylä on viinimaistajaisiin ja viihtyisiin ravintoloihin erikoistunut.

Kuten arvata saatat, niin Los Olivos sai nimensä alueella toimineen 5000 oliivipuutilan mukaan. 

Los Olivosin kylän keskiössä on liikenneympyrän tapainen, jossa on keskellä Amerikan lippu. Tästä neljään suuntaan lähtee kadut, joiden varrella on mitä kauniimpia taloja. 

Tunnelma kylässä on kutsuva ja tuntui, että kaikki turistitkin viipyilivät ja olivat hyvällä tuulella.

Kaupungin kotisivuilla kuvataan kylää juuri siten kuin itsekik koin: ” The charming historic town of Los Olivos is a rewarding and relaxing weekend getaway or fun-filled day. Whether you want award-winning wine tasting, fine or casual dining.”

Alunperin Los Olivos on sijoittunut 1861 rakennetun hevosvankkurireitin varrelle. Reitti kulki San Franciscosta Los Olivosin kautta Los Angelesiin ja vielä eteenpäin San Diegoon. 

Vähän myöhemmin, 1887 avattiin Pacific Coast rautatie ja tämä lisäsi kaupungin suosiota ennestään. Samana vuonna rautatien kanssa avattiin hotelli, nykyiseltä nimeltään Mattei’s Tavern majoittamaan kulkioita. 

Solvangin kylä on pieni Tanska – rinta rinnan Tanskan ja Yhdysvaltain lippuja

Copenhagen Drive on Solvangin kaupungin pääkatu. Tämä on kuitenkin iso kylä, oikeastaan kaupunki.

Vähän tulee jo ähky tanskalaisista ristikkotaloista kun kulkee kadulta toiselle. Ymmärrän kyllä tapaamani pariskunnan kritiikin.

Kaupallisuuden huipentuma on usein se, että kaduilla kulkee pikkujunia hevosten vetämänä. Junamatkustajille kuuluu kerrottavan kylän historiaa. 

Mutta kylä on oikeasti tanskalainen, vaikka en tanskaa kaduilla kuullutkaan, englannin ja espanjan lisäksi vain japania. 

1911 Solvangiin saapui kolme tanskalaista maahanmuuttajaa, jotka ostivat 10,000 eekkeriä maata. 

Tanskalaisen rakennuskannan lisäksi selkeiten silmään pistää leipomot ja kulmakioskit, joista voi ostaa uppopaistettuja Aebleskivers munkkeja. Ehkä överiksi menee se, että pikkukylässä on monta tuulimyllyä.

Minua kaupallisuus ei haitannut. Päinvastoin vähän iski kateellisuus siitä, että Tanska saa täten upeaa pr-mainetta. Hemmetti, menivät ne ekat suomalaiset maahanmuuttajat Michicanin kylmyyteen ja eristäytyivät sinne.

Solvangissa sen sijaan on paljon tapahtumia kuten syyskuiset Danish Days. Tällöin kaduilla on kulkee paraati: kansallispukuisia ihmisiä ja hevosvankkureita. 

aebleskivereitä syödään kilpaa ja kuunnellaan Hans Christian Andersonin tarinoita. Kuulostaa hienolta, vaikkakin voin kuvitella ihmispaljouden, kun väkeä riitti huhtikuisena arkipäivänäkin. 

Lyhyt, kalliohyppelystä pitäville sopiva pieni vaellus, Lizard’s Mouth

Kodinvaihtoemäntäni vinkkasi liskojen suu vaelluksesta Los Padres National Forestissa. Tällä alueella paljon eri vaellusreittejä. All trailsistä löysin lähtöpaikan. Santa Barbadan suunnasta ajaessa jo matka sinne kulkee Forest Routen kapeaa serpentiinitietä. Tältä tieltä käännyt West Camino Cielolle ja ajat pidempään.

Tiedät ohittaneesi lähtöpaikan, jos vasemmalla puolella tietä on ampuma-alueen portti. Samalla puolella tietä on lähtöpiste, joka osoittaa suunnan, mutta muuten merkkejä ei ole. 

Polku on osaltaan muovautunut, mutta jos haluat löytää liskon suun eli kolon kalliossa, niin all trailsin ohjeet tarvitse. Itse en niilläkään löytänyt, muutaman metrin päässä olin kyllä useampaan kertaan pyörinyt. Kartastasta näkyy, että lähellä käväisin: 

Nautin kallioilla kiipeilystä, silokallioista, siirtolohkareista, näkymistä ja totesin, että matka on tärkein, ei päämäärä. 

Jos olisin ollut porukalla ja etsijöitä olisi ollut useampi, olisi varmasti helposti löytynyt. Moni ottaa kallionkielekkeeltä kuvaa ja kun tämän löydät, niin todella lähellä olet.

Michael Jaksonin Neverland Ranch on edelleen ”pyhiinvaelluskohde”

Tapasin Lake Cachuman näköalapaikalla pariskunnan, joka vinkkasi edesmenneen Michael Jacksonin piilopaikasta. Sain vähän ajella ees taas, sillä google maps löysi useampia reittejä.

Ensimmäinen reitti oli vesiperä, sillä maps ohjasi minua kääntymään peltotielle ja ajamaan vielä kuusi kilometriä. Varmasti olisi päässyt, mutta kun siinä oli lukittu portti ja kieltokyltti.

Tämä oli niin ihana reitti, että kannattaa muidenkin ajella ajelemisen ilosta. Ja ehkä pysähtyä alueen viinitiloille.

Varsinainen tilan portti, jossa oli portinvartijan mökki ja jossa portin aitaan ja valotolppiin fanit olivat jättäneet rakkaudentunnustuksia Michaelille löytyi Los Olivosin keskustasta lähtevää tietä ajamalla. Ei niin upea tie kuin tuo toinen, mutta tällä pääsi perille.

Muita haahuilijoita ei näkynyt, mutta varmasti pyörii epäsäännöllisen säännöllisesti, sillä vartiointiliikkeen auto pyörähti paikalla.

Oletko sinä vieraillut Sanyyt Ynezin viinialueella ja ajanut Higway ykköstä? Mitä sanot mielipiteestäni, että viinialueella ajaminen on upeampi kokemus kuin rantatie?