Kahvilla Hanoin junakadulla – ja muita nähtävyyksiä Vietnamin pääkaupungissa

Lensimme Pohjois-Vietnamiin Hanoihin. Vietnam on pitkä maa, olemme matkanneet viikon aikana Ho Chi Minh Citystä Hanoihin 1 730 kilometriä. Hanoissa on maaliskuussa kevättalvi ja lämpöä +20C. Meille kesään tulleille melkein kylmää😅

Hanoi on erilainen kuin muut aasialaiset pääkaupungit. Vaikka asukkaita on kymmenisen miljoonaa, on kaupungin keskus eli vanha kaupunki ja sen ympäristö  matala rakennuskannaltaan ja vihreä – pikkukaupunkimainen. 

Hanoin vanhan kaupungin läpi menee juna – tämä pitää kokea itse

Hanoin vanhan kaupungin läpi kulkee juna monasti päivän aikana. Parin tunnin välein. Juna oikeasti menee tosi läheltä ja junaradan varrella olevissa kahviloissa olevat ihmiset ovat selkä seinää vasten painautuneina.. 

Vähän jopa pelotti, kun ymmärsin todellisuuden.. Siinä vaiheessa ei karkuun päässyt – oli vain painauduttava seinää vasten. Olin nähnyt videoita junan lähestymisestä, mutta siltikin yllätti.

Todelliset otokset ovat vähän huonolaatuisia, mutta tämä kuva todistaa tilannetta aika hyvin:

Juna oli valtavan leveä, tuli järkyttävän lähelle ja oli PIIITKÄÄÄ.. Juna ei siis hidastanut ollenkaan .. Onnettomuuksia taatusti sattuu😨

Tässä kohdassa junarataa oli vain ravintoloita. Kahviloiden pitäjät keräsivät pöydät pois junan tullessa. Muutoinkin huolehdittiin hyvin varoittamalla ihmisiä puhaltamalla pilliin. Mutta meneehän juna vaikka kuinka pitkältä  kohtaa kaupungin läpi.. Mitenkähän muualla?! Lapsia en junakadun ravintoloihin toisi. Ei kyllä näkynytkään.

Tästä on muodostunut epävirallinen nähtävyys. Myös valokuvaajan ottamille kuville tunnelmallinen ympäristö.

Hanoi on paikallisten kaupunki

Jos junakatuturismia ei huomioi, niin turistit uppoavat massaan. Hanoi on todella paikallisten kaupunki. 

Hanoissa asuu 10 miljoonaa ja moottoripyöriä 6 miljoonaa.. Ho Chi Minh oli oppaan mukaan vielä vilkkaampi ja tämä myös oma kokemus. Autot ovat verotuksesta johtuen kalliimpia kuin minitalot, siksi moottoripyörät ovat niin yleisiä.

Hanoissa on Vietnamille tyypillinen liikennekaaos – Oikeasti liikenne soljuu käsittämättömän hyvin, vaikka mitään järjestystä tai sääntöjä ei ole. 

Ainut ohje on: kävele eteenpäin, älä pysähdy. Tiedät mitä tarkoitan sitten, kun olet Vietnamissa käynyt.

Katuruokaa laitetaan vähän joka kadulla – astiatkin pestään kadulla, maassa on sikin sokin raakoja kanoja ämpärissä ja kattilat porisemassa. 

Arkkitehtuuri on monimuotoista: ranskalais-kolonialistisen ajan taloja ja heti vieressä uudempaa talokantaa sulassa sovussa. Pieniä temppeleitä on kytkettyneinä asuintaloihin.   Yllätykseksi Hanoi on myös vehreä, kapeillakin kaduilla on puita. 

Taloja kannattaa katsoa ylöspäin, ne usein kauniinpia yläkerroksista, tyylit vaihtuvat kerros kerrokselta, kapenevat ja parvekkeille/kattoterasseille on istutettu kukkia. Taloja ei ole juurikaan kunnostettu. Jotenkin tulee rappioromanttinen fiilis, sama kuin Italiassa. 

Mutta fiiliksen pilaa äkkiä liikenne, kauniista taloista ei pääse nauttimaan, kun pitää olla silmät selässäkin. Ja joka paikassa tööttäillään.

Hanoin vanhakaupunki tunnetaan ”36 katua” – nimellä

”36 katua” – nimi johtuu siitä, että Hanoin vanhankaupungin 36 katua on nimetty kyseisellä kadulla harjoitetun spesifin käsityötaidon tai  myytävän tuotteen mukaan. Edelleen  on niin, että on esim. stereokatu ja kattilakatu🙃. Kaduilla oikeasti eksyy.

Kadun puolella on kauppa, takana asuintilat. Ravintolan yläkertaan kiivetään jyrkkien portaiden kautta tai sitten ravintolan läpi ja portaita ylös mennään hierojalle (liiketilan kadunpuoleisella puolella vain kynsistudio tai jalkahierontapiste). 

Mennessäni portaita pitkin hierojalle, hyppelin ravintolan esivalmisteltujen ruokien ylitse🤔🤦‍♀️

Hanoin Old Quarter kadut ovat täynnä moottoripyöriä. Sekä siis kadut, että katujen varret. Ei siis ole jalkakäytäviä. Suojateitä ei myöskään tunneta juurikaan missään Vietnamissa. Jos jossakin ei ole mopedeita, niin on katuravintola ja sen edessä lastenkokoisia muovituoleja – pöytiä.

Hoan Kiem lammen ympäristö on kaupunkilaisten yhteinen olohuone

Old Quarterin eteläosassa on pieni   järvi / iso lampi. Perjantaista sunnuntaihin lammen ympäristön kadut on suljettu liikenteeltä korttelien matkalta Old Quartersissa. Olin lenkkeilemässä lampea ympäri monen muun tapaan. Muutoinhan lenkkeily on kaduilla melko mahdotonta. 

Kadulla oli myös tanssiryhmä kuvaamassa tanssivideota.

Hoan Kiemin järven toisesta päädystä löytyy saari, jossa on  Ngoc Son Temple eli Jadevuoren temppeli. Sisäänpääsy 50 000 kongia (n. 2€).

Iltavalaistuksessa vanhoja rakennuksia on kivanäköisiä, mutta melko pikkukaupunkimainen fiilis tulee

Sotaturismi on keskeisesti osa Hanoita 

Jos kuulet puhuttavan Hanoin Hiltonista, niin puhutaan Hoa Lo – vankilasta

Vuonna 2024, 50 000 dongia maksoi sisäänpääsy, 100 000 audiokuulokkeet, yht reilu 5€. Suosittelen audiokuulokkeita.

Hoa Lo Prison oli yksi Indokiinan suurimmista ja korkeimman turvaluokituksen vankiloista. Turvallisuuden takasi Ranskasta tuodut materiaalit, mm. pääovet olivat metrin syvyiset.

Hoa Lo oli 1800-luvulta alkaen ensin poliittisten vankien  ja sitten Vietnamin sodan aikaisten amerikkalaisten sotilaiden vankila.

Museossa kerrotaan sekä  tarinoita ranskalaisten siirtomaaisäntien julmuuksista, poliittisten vankien kohtelusta että tarinoita siitä, miten hyvin vietnamilaiset kohtelivat amerikkalaisia sotavankeja. 

Eniten minulle jäi mieleen mestauslaite, jolla 400 poliittista vankia mestattiin vuosien aika. Sitä päästiin myös liikuttamaan eri kyliin ja mestattiin siellä omien edessä. Julmaa.

1930-40 -luvuilla vankilassa oli vain poliittisia vankeja. Päiväohjelma päättyi klo 18.00 ovet sulkemiseen ja silloin poliittiset vangit alkoivat epävirallisen ”vankien kirjoitustyön”. ”Prison party” vankilan puolue. Vankilassa julkaistiin omaa lehteä ja puolueella oli äänestyksellä valittu johdettu organisaatio. Lehteä kirjoitettiin tupakka-askeihin yms.

Tätä toimintaa pyrittiin rajoittamaan. Tyrmään laitettiin ne, jotka organisoivat aktivisteja vankilassa yms. Yksi vanki kertoi miten oli ollut 15 päivää eristyksessä vain riisi ja suola ruokana.

24.12.-51 oli 16 elinkautisvangin karkausyritys. Viisi onnistui. Yksi vanki lainasi hetken avainta ja painoi mieleen sen muotin ja sitten alkoi avaimen työstäminen. Tällä avaimella pääsi sellistä, mutta lopullisesti viemäreiden kautta he karkasivat. Muitakin karkauksia oli.

Museossa esiteltiin naispuolisten poliittisten vankien tarinoita. Poliittisten naisvankien lapset asuivat vankilassa, jos heillä ei ollut sukulaisia huolehtimaan lapsista. Naisten kesken oli hyvä henki, naiset auttoivat toinen toisiaan. 

Kerrottiin myös aktivitisteista ja miten he aktivismin tähden menettivät opiskelu/työpaikkojaan, ja eivät voineet enää elää perheenä.

Vietnamin sodan aikana pohjoisvietnamilaiset sotavangit ja Yhdysvaltain lentäjät olivat täällä ”Hanoin Hiltonissa” vankina.

Amerikkalainen vanki Alvarez kertoi tarinassa paikallisten antaneen jouluna karkkia ja vieneet nähtävyyskierrokselle ilman virallista lupaa.

Olikohan amerikkalaisten sotavankien olot niin hyvin kuin sanottiin?? Ei kidutettu ollenkaan. He saivat kaksi terveellistä ateriaa päivässä, pääsivät päivittäinen suihkuun ja vaatteet pestiin kerran viikossa.

Toisaalta Alvarez  oli 8 vuotta vankina, pisimpään kuin kukaan muu. Kaipa siinä tapahtuu ystävystymisiä ja kuka ystävälleen ilkeä olisi.

Muraalitaiteella kuvataan myös historiaa ja elämäntapaa

Hanoin (27 P. Phùng Hưng) katutaide pukukoon kuvien kautta:

Onko Hanoi sinulle tuttu kaupunki tai muut Vietnamin kaupungit? Mikä on suosikkikaupunkisi Vietnamissa?