Inarin Pielpajärven erämaakirkolla ja polulla pyhyys koskettaa
Pielpajärvi Inarin maaseudulla on ollut saamelaisten talvikylä. Aina näköjään on haettu arjesta erottuvia hetkiä. Pielpajärvelle tultiin markkinoille ja kirkollisiin hetkiin. Kirkonmenot kestivät jopa parisen viikkoa.
Pysäköinti ja reitti erämaakirkolle
Pielpajärven erämaakirkon parkkipaikka löytyy, kun Inarin Siidalta (hieno saamelaismuseo, suosittelen, aikaisemmin olen käynyt siellä) ajaa Sarviniementietä pitkin muutamia kilometrejä.
Kävelyä kirkolle on edestakaisin 9,5 kilometriä. Aikaa käytimme noin neljä tuntia, toki viipyillen ja evästellen. Reitti on merkitty keltaisin kepein, eksyminen olisi oikeastaan onnistuminen, niin selkästi merkattu reitti on. Myös taksiveneellä pääsee kirkkorantaan.
Olin kuvitellut reitin tylsäksi kivikoksi ja juurakoksi. Toki juurakkoa ja kivikkoa on, mutta ihanaa. Noin 45 minuuttia metsämaisemaa ja sen jälkeen järvien rantoja loppumatka, Puntsijärvi, Iso Pielpajärvi ja Pikku Pielpajärvi.
Luonnon tarjoamia hienoja taukopaikkoja löytyy monia. Matkalla penkkejä ja Inarin seurakunnan Lapin vuodenkulkua kuvaavia plakaatteja niihin sopivine raamatunkohtineen. Puron solinaa. Matka hoitaa sielua monin eri tavoin.
Jesaja 55:12 ”Iloiten te saatte lähteä matkaan ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään.”
Pielpajärven erämaakirkon historia
Alkuperäinen kirkko 1600-luvulta lahosi ja nykyinen kirkko valmistui 1760.
Uusi kirkko, tasavartinen ristikirkko oli selkeästi vanhaa suurempi: pituus on 11,75 metriä ja leveys noin 11,45 metriä. Kirkon ristiholvien pituuden määritti se, millaisen puun poro jaksoi vetää.
Pielpajärvellä on asuttu talvisin joskus pitkiäkin aikoja. Kirkonmenoja oli pääsääntöisesti neljästi vuodessa. Kirkkokentällä sijaitsi jopa kuusikymmentä eri sukujen kirkkotupaa. Tuvissa asuttiin kirkkovisiittien ajan samoin kuin Utsjoenkin kirkon vieressä olevissa kirkkotuvissa (niitä edelleen pystyssä). Muitakin rakennuksia silloin oli monia: pappila, väentupa, talli, navetta.
Kirkko säilyi käytössä 1800-luvun loppuun, uuden keskustaan rakennetun kirkon yhteyteen siirrettiin sittemmin rakennuksia.
Sodan yhteydessä pommitus tuhosi Inarin kirkon vuonna 1940. Sen yhteydessä syntyi uudelleen juhannuskirkkoperinne Pielpajärvelle, joka jatkuu edelleen. Lisäksi Pielpajärvellä on pääsiäislauantain kirkonmenot ja ulkoilmajuhlat.
Pyhyys koskettaa erämaakirkolla
Olin tavallaan parkkipaikalle saavuttuani pettynyt. Olin mielessäni suunnitellut käveleväni reitin hiljaisuudessa ja saapuvani kirkolle, avaavani ikkunaluukut, hiljentyväni ja lähdön yhteydessä sulkevani ikkunaluukut.
Sitten parkkipaikka oli niin täynnä, että viimeisen parkkipaikan saimme, kun puoliväkisin yhteen nurkkaan auto tungettiin. Syyskuisena maantaina puoliltapäivin oli jopa bussikin parkkipaikalla. Tuntui kun saavuinkin turistikohteeseen.
Kaikkea muuta, lopulta kaikki meni suunnitellusti, jopa ikkunaluukut avasimme ja suljimme. Kellään muulla kävijällä ei näköjään ollut samaa suunnitelmaa kuin minulla🫶.
Hämärän hyssykkään kirkkosaliin tulvi valo. Pielpajärven erämaakirkolla on ikiaikainen, edellisten sukupolvien, historian ja Jumalan kosketuksen luoma pyhyys läsnä. Tämä pitää kokea itse.
Pielpajärven erämaakirkko ja reitti sinne oli vielä koskettavampi kuin uskoinkaan. Jos mieheni kanssa järjestämme avioliiton uudelleensiunauksen, niin tämä pääsi varteenotettavaksi paikaksi. Muita mahdollisia paikkoja minulle ovat Kolin Akkakoli, Bengtskärin majakkasaari ja oma kotipiha. Kovaan listaan pääsi tämä. Millainen on sinun vastaava lista Suomessa (tai ulkomailla)?
P.S. Jos vielä haluat toisenlaisen yhteisöllisen ”pyhyyden” kokemuksen, niin suosittelen ajamaan reilun tunnin Inarista Kiilopäälle ja varaamaan paikan Suomen ladun savusaunalle – vuonna 2023 maksoi 12€/hlö Suomen ladun jäsenille (20€ per vuosi jäsenyys) tai Kiilopäällä majoittuville (muille 15€). Pulahdus raikkaaseen (9C) tunturipuroon suositeltavaa, mutta ei pakollista.
Ja tietenkin pikkuporrastreeni Kiilopään huipulle (nopsasti tunnissa, viipyillen 1,5 tuntia) on aina paikallaan.
14 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Tämä on ollut muutamaankin kertaan harkinnassa, kun olemme Inarissa olleet. On joka kerta jäänyt väliin, koska janareitti itsessään ei ole niin kiinnosava kuin rengasreitit. Lisäksi, kuten aluksi totesit, on omatkin ajatukset reitistä ylipäätään olleet…noh, että tylsähkö. Mukava kuulla, että näin ei ole. Kuulostaa mainiolta kohteelta, pitää ottaa ensi kerralla ohjelmaan.
Mari
Siida huonolla kelillä, tämä hyvällä. Suosittelen.
Eveliina / Reissukuume
Tää olis kyllä upea kohde, jos/kun Inariin eksyy 🙂 Aika mielettömät saunontamaisemat 😉
Mari
Onneksi saatiin niin kiva kelikin!
Reissu-Jani
Hieno paikka. Itse kävin tuolla Juhannuksena 2020 kun kiersin kuukauden Lapissa eri kohteissa. Lähdimme heti aikaisin aamusta matkaan eikä yllättäen paikalla ollut ketään kun saavuimme kirkolle. Hauska oli avata ikkunaluukkuja ja kävellä hiljaisessa kirkkosalissa. Joimme läheisellä katoksella vielä ”kirkkokahvit” – aurinko paistoi ja kesä hymyili meille. Palasimme samaa polkua takaisin autolle. Todella moni kulkija tuli vastaan.
Mari
Tuli hymy huulille kun luin kommenttiasi – osaan niin kuvitella. Meidän kirkkokahveilla piisasi porukkaa.
Mari Jalava
Onpa vaikuttava paikka! Itse käyn aina kaikki kirkot ja hautausmaat katsomassa ja ne antavat ihan älyttömästi sisältöä matkailuun. Ne kertovat alueen historiasta ja ihmisistä. Ja tuollaiseen paikkaan rakennettu krikko, se vasta herkistäisikin. Onneksi saitte kuitenkin olla rauhassa itse kirkossa. Tuo vie kyllä fiilistä, jos tuon tyylisessä paikassa olisikin ”turistiryntäys”.
Mari
Lopulta ihmisiä oli aika paljon sisälläkin, mutta ei ihmeesti haitannut – ihmeteltiin itsekin jälkikäteen tätä
Elina / elinanmatkalaukussa
Täällä olis ollu kiva käydä pari kesää sitten, mutta arvelimme että a) tyttö ei olisi jaksanut kävellä b) meidän mukana olleet vanhat koirat eivät olisi jaksaneet c) venekyydin kanssa oli jotain, että sinne olisi päässyt yhteen suuntaan tms. No anyway, ei käyty, mutta toivottavasti vielä joskus. Näyttää todella hienolta ja tunnelmalliselta kirkolta!
Mari
Hyvällä kelillä ihana reitti ihan kävellä – eli kannattaa odottaa lasten kasvamista kyllä
Cilla Maria Travel
Tämä on yks niistä kohteista, mitä haluaisin nähdä kunhan Lappiin joskus pääsen sulan maan aikaan. Tullut pyörittyä Inarin seudulla vaan talvella, kun on ollut sesongilla töissä. Kiilopääkin on tuttu, mutta siellä tuli harrastettua savusaunan lisäks avantouintia.
Mari
Nyt, kun olen katsonut tämän viikon lumikuvia ”ruska-aikaan” Lapista, niin tullut fiilis, että lumiaikaan en enää halua Lappiin.
Raija / Kohti avaraa maailmaa
On kyllä todella rauhoittavat kuvatkin! Jälleen kerran: ihana lukea ja katsella tietäen että itse tuonne(kaan) ei tule lähdettyä.
Mari
Onneksi paikkoja on paljon. Ihania ja itselle helpommin saavutettavia.