Eurooppa,  Pyöräily,  Ranska,  Roadtrip,  Saaristo

Île de Ré on ranskalaisten Ahvenanmaa

Tässä artikkelissa kerron pyöräilypäivästä, pakuyöstä saarella sekä toisen päivän aamulenkistä, auringonpalvonnasta saaren parhaimmalla rannalla sekä ajelusta vielä saaren pohjoisosassa. Île de Rén saaren hahmottaa hyvin kahdessa päivässä.


Île de Rén saari on tavallaan ranskalaisten Ahvenanmaa, tasainen koko perheen pyöräilysaari. Ruusuköynnökset talojen seinissä tuo mieleen Gotlannin Visbyn. Ei ihan yhtä kaunis saari kuin edellä mainitut. Mutta leppoisa saaritunnelma kelpaa aina.

Île de Ré on pikkuruinen saari Atlantin valtamerellä

Île de Ré on 30 km pitkä ja leveimmillään viisi kilometriä leveä. Todella tasaista, kuulemma korkein kohta on 20 metrin korkeudella🤦‍♀️. Tämän huomasi, kirkon tornista käytännössä näki koko saaren.

Île de Ré sijaitsee Atlantin valtamerellä kolmen kilometrin päässä mantereesta. Se löytyy Ranskan länsi/lounaisrannikolta, La Rochellen kaupungin vierestä. Nämä kaupungit on helppo yhdistää samaan reissuun.

Saarelle pääsee vuonna 1988 valmistunutta 2.9 km pitkää siltaa pitkin. Siltamaksu on 8€ (2024) – todellakin hinnan arvoinen.


Kylältä toiselle pyöräilyä satojen muiden kanssa

Lapsiperheet tulevat Île de Rén saarelle pyöräilemään. He tulevat rentoutumaan ja nauttimaan rauhallisesta lomasta. Todella sunnuntaipyöräilijöitä, siis aikuisemmat pyöräilijät. Lapsiperheet pyöräilivät reippaasti.

Me paahdoimme ohitse vaikka meillä on vaihteettomat rämisevät vanhat pyörät. Tämä saari ei ole himopyöräilijöille, heitähän Ranskassa piisaa. 

Pienellä saarella ranta on lähellä aina. Pyöräreittejä on kaikkialla. Autoja ei ole liiaksi, kaikki pyöräilevät. Pyörille ei muuten ole siltamaksua. 

Kuuden tunnin pyöräilypäivä Île de Réellä

Teimme mukavan reilun 30 kilometrin päiväpyöräilyn Île de Réellä. Mukava ympyräreitti.


Heti sillan ylityksen jälkeen on kylä, jossa saa parkkeera maksimissaan 1,5 tunnin ajaksi. Kun jaksaa ajaa vähän pidemmälle luostarin suuntaan, niin tienvarsiparkkia löytyy. Ensimmäinen pyöräilypätkä meni kuin siivillä. Neljän kilometrin matka meni metsikön läpi.

Saari tunnetaan historiallisista kylistään

La Flotte oli tyypillinen pieni kalastajakylä.


Kylän ravintolan seinässä oli maalaus maisemasta, jota samanaikaisesti katsoin ikkunasta. Maalaus oli niin idyllinen. Piti oikein nipistää itseä, siis olen täällä nyt ja meillä on hellivä 24 celsiuksen sää pyöräilypäivänämme.


Lounaaksi täälläkin tavanomaisesti syödään  gallettea. Laitoin naapurin mummolle heti viestiä, että me syödään sinun pitsireunusteista lettua vähän tuunattuna. Oikeasti ranskalainen versio valmistetaan tattarijauholla ja siinä on täytteenä esim. voimakasta juustoa, kinkkua ja kananmunaa. Perinteistä makeaa vehnäistä muurikkalettua herkkutäytteillä kutsutaan crêpeksi.


Flottesta vartin pyöräilyn (reilu 4 km) päässä on saaren monipuolisin kaunis, historiallinen Saint Martin de Ré. Pyörätie meni meren rantaa kaukana maantiestä.

Kylään saavuttiin vallihauta ylittäen ja kahden portin lävitse.


Flottelta löytää jo kaupat ja ravintolat –  Saint Martin de Réltä lisäksi historian. Jos Flottea kutsuu kalastajakyläksi, niin Saint Martin de Ré on viehättävä satamakaupunki.


Jätimme pyörät Parc de la Barbetteen. Puisto rajautuu mereen ja vallimuuriin. 


Puistossa oli aasiratsastusta lapsille. Aaseilla oli ”housut” jalassaan – housujen tarkoitus on estää hyttysten puremilta ja estää hyttysten välittämät sairaudet.


Saint Martin de Ré on saaren ainut vähän elitistinen paikka. Siellä asuu reilut 2000, kun koko saaren asukasluku on noin 15 000.


Reilulla parilla eurolla pääsi kiipeämään hurjan kapeita portaita kirkon torniin . Liikennevalot ohjaavat milloin saa mennä ylöspäin ja milloin alas – en suosittele vakavasta ahtaan paikan kammosta kärsiville tai selkeästi ylipainoisille.

Itse kirkko oli suljettu, mutta porraskuilusta näki pikkuriikkisen verran.


Kuusi kilometriä seuraavaan pysähdykseen

La Couarde-sur-Mer

La Couarde-sur-Merissä on kaunis pikkuruinen aukio kirkon yhteydessä ja kapeita kujia ja rento saaristofiilis.


Nyt alkoi jo matka painaa, mutta 11 km seuraavaan kohteeseen…

Sainte-Marie-de-Ré on Martinin ”pikkusisko”

Mutta siis mikä kämäinen kylä tämä olikaan. Viitat ohjasi pienelle aukiolle, jossa oli muutamia ravintoloita. 

Katsoin karttaa ja totesin miehelleni, että se keskustahan on parin kilsan päässä. Siis siellä oli kaupungintalo, kirkko  – oikeasti vielä kämäisempi nukkumalähiö. Onneksi enää viisi kilometriä ja päivän ympyräreitti tuli tehtyä.


Hiljainen yö puskassa ja aamulenkki meren kohinaa kuunnellen


Yövyimme puskaparkissa seitsemän muun pakun/asuntoauton kera kivenheiton päässä rannasta Plage du Petit Sergent ja Plage des Anneries beachejen välillä. Hurjan hiljaista. Meri oli rauhoittunut, seesteinen illalla.

Oli onni löytää Park4nightista hyvä puska – saarella kiertää ahkerasti pysäköinninvalvojat – ja kuulemmat koputtelevat ja herättelevät nukkujia.


Mieheni nukkui pitkään, lähdin aamulenkille. Rannalla oli meteliä, nimittäin aallot. Aamuaurinko nousi ja valaisi luonnon kirkkaasti.


Dyynin päällä oli bunkkeri. Itse asiassa ympäri saarta on kaikenkaikkiaan 27 bunkkeria. Niistä on puolustus hoidettu kätevästi.


Kunnon turreilua: beachpäivä ja pakulla nähtävyydeltä toiselle

Ensimmäinen beachpäivä ja ollaan oltu yli 3 viikkoa reissussa!!!

Siis kylmää on ollut ja muutoinkin vain Nizzan / Ranskan Rivieran (Côte d’Azur) seudulla ollaan oltu meren ääressä. Sielläkin lähinnä kivirantoja. 

Plage de la Conche des Baleines on kuulemma yksi saaren upeimmista rannoista. Kilometrejä pitkä ja ehkä viisikymmentämetriä leveä. Reunoilla nousevat dyynit. Aurinko porotti ja tuuli viilensi. 


Matkalla muutama muukin piipahdus: 

Les Portes-en-Rén lauantaimarkkinapäivä. Ranskalaiset ne jaksavat jonottaa. Se huomattu tällä matkalla. Ja meitä palvellaan aina viimeiseksi, jos ei olla jonossa vaan rivissä odotellaan.

Marais du Roc suolaniityt sijaitsevat ihan Les Portes-en-Rén kylän vieressä. Ei ollut auki myymälä. Ilmeisesti suolan ”satokausi” on keskikesällä, ei vielä näkynyt altaissa valkoista kultaa eli suolaa.

Phare des Baleines majakka.  


Ei ole todellista. Taaskaan ei yli kaksimetriselle autolle ei parkkipaikkaa – siis kuka sanoo, että Ranska on matkailuautoystävällinen maa.. Eli ratkaisu: minä kipaisen viilistelemässä majakkaa ja otan muutaman kuvan

Abbaye des Châteliersin luostarirauniot 1100-luvulta

Voin vain kuvitella millainen luostari ollut, kun rauniot näin upeat. Rauhoittava, vaikuttava, mystinen paikka. 


Mitä tykkäsit tästä ranskalaisesta saaresta? Näyttääkö enemmän ranskalaiselta vai saarelta?

Jos kiinnostuit muista Ranskan kohteista, lue roadtrippimme muut blogijutut tästä

24 kommenttia

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *