Gotlanti pyörällä 3/3 päivä: 77 km Ronehamnista Visbyhyn

Gotlanti on eksoottisempi paikka kuin uskoisikaan. Mm. Ruotsissa esiintyvistä 50 orkidealajista kasvaa Gotlannissa noin 40 . 
 

Maaperässä olevan kalkkikiven vuoksi Gotlannissa menestyvät lämpimämmän ilmaston kasvit, kuten orkideat. Aikoinaan kalkkikivi on kulkeutunut Pohjolaan mannerlaattoja pitkin jopa päiväntasaajalta asti.

Yleisimminkin pientareiden kukkaloisto oli mieletön. Se pitää kokea, kuvat olivat pliisuja. Samaten miljoonat perhoset eivät kuvista välity.

Usko vaan: Aikoinaan Gotlanti on sijainnut päiväntasaajalla ja siellä on ollut yhtä vehreää kuin Havajilla! Onhan siellä vieläkin vehreää, mutta eri tavoin.

Gotlannin kansalliskukka on muratti ja sitä kiemurtelee valtoimenaan monien raukkejenkin ympärillä.

Kansalliseläin on taas siili. Valitettavasti vain yksi nähtiin – sekin yliajettuna maantiellä 😢

Ronehamnissa ei ole muuta kuin tämä täydellinen aamiaismajoitus

Tämän viimeisen pyöräilypäivän piti olla lyhyempi. Näin muistin. No ei ollut.. Nauroin mielessäni optimistiselle mielelleni. 77 km oli pidempi kuin ensimmäinen pyöräilypäivä 67 km, ei kuitenkaan ihan yhtä pitkä kuin toisen päivän 82 km.

Heräsimme viimeiseen pyöräilypäivään Ronehamnissa. Satamassa on ravintola, jonka fish and chipsit maistuivat edellisen pyöräilypäivän päätteeksi. Mutta en niiden vuoksi Ronehamniin menisi, mutta tämän majoituksen vuoksi kyllä. Bookingin rankkaus 9,5 on täysin oikea. Kaikki oli viimeisteltyä.

Aamu aloitettiin ihanalla palauttavalla joogalla. Lempeä aamujooga avasi kehon kolmanteen pyöräilypäivään. 77 kilometriä myöhemmin oli edelleen rento olo. Kiitos majoituksen emännälle Ann-Marielle!

Päivän pyöräilyreitille osui kauniita kirkkoja

Alvakyrkan ovet avautuivat meille.

Eksta kyrka ovet pysyivät kiinni, mutta pihapiirin ulkohuussi palveli hyvin.

 

Mukavia kahvilamyymälöitä osui matkan varrelle muutamia. Esimerkiksi näin söpö:

Gnisin kalastajakylään tehtiin muutaman kilometrin sivukoukkaisu. Todetaksemme, että olemme tottuneet liian hyvään. Kyseessä oli sliipattu turistikohde. Ei edes ollut söpöä kahvilaa, kylän päässä oli kyllä kahvila, mutta melko askeettinen.

Gotlannissa on niin paljon ihanempia kalastajakyliä kuin Gnisvärd  (esimerkiksi ensimmäisen pyöräilypäivän Själsö Hamn), mutta kieltämättä aika hienoja kuvia sain. 

Ehkä tämä kylä pääsisi oikeuksiinsa, jos pyöräilisin aamuvarhaisella usvan ympäröimään kylään.

Loppumatkalla hyödynnettiin sähköpyörän loput akut

Viimeinen 30 km Visbyyn oli käytännössä pelkkää tasaista pyörätietä (iso osa myös merinäköaloilla) ja paahdettiin koko matka 25-30 km/h. Suomessa sähköavusteiset pyörät eivät edes mene noin lujaa. 

Tämä oli ehdottomasti tylsin osuus kaikkina päivinä, mutta erilaisuudessaan kiva. Vastaan tuli kokonaisia pyöräileviä perhekuntia – reitti oli 100% turvallinen. 

Niin innolla mentiin, että unohdettiin, että piti pysähtyä Högklintin näköalapaikalla. Myös Toftan rantabeachit ohitettiin – vaikutti bilemestalta. 

Eli mitä lähempänä Visbyä olet, sitä enemmän kohde on pilattu. Visby on kaunis, mutta jatkossa en sen pääkadun varrella yöpyisi – paitsi jos itsekin bilettäisin. 

Ruusujen kaupungissa on kiva harhailla

Kun on pyöräillyt ympäriä Gotlantia kolmen päivän aikana 226 km (keskimäärin 75 km/päivä) ja saapuu Visbyn ”suur”kaupungin sykkeeseen, niin kokee melkein pakokauhua – kulttuurisokiksikin sitä voi kutsua. Tulee fiilis, että äkkiä pois täältä.

Olo rauhoittui, kun etsiytyi muutaman kadun kauemmaksi pääkadulta. Muutama erityistärppi kaduista: navigoi itsesi Kalastajan kujalle (löytyy tällä nimellä google mapsistä), Norra Murgatanille ja kasvitieteellinen puutarha on myös must.

Nauti Visbystä näiden ihanien kuvien kautta:

Onko neljän päivän reissu loma? – No on!!!

Pyöräilyreissun onnistumiseen vaikuttaa moni asia. Me emme saaneet pisaraakaan sadetta pyöräillessä ja ei ollut myöskään liian kuuma.

Paluumatkalla kollegapsykologin  ohjeita (taisi olla Iltalehdessä) hyvän loman edellytyksistä tsekattiin. ”Kivan tekemisen ohella ehtii myös palautua”. ”Ei haalita liikaa tekemistä”. Miten niinkuin meillä meni??!!!🤦‍♀️

Palauduttiinko? Joo ja ei, aika koville keho joutuu, kun kolmessa päivässä 226 km pyöräilee. Illalla kaaduttiin sänkyyn ja usein ylikierroksilla oleva keho haki unta. 

Kolmas pyöräilypäivä meni helposti, kun aamu aloitettiin palauttavalla joogalla. Tätä mallia voisi muillekin matkoille kopioida, vaikka pyöräilypäivän aloitus venyikin. 

Kilometrejä kyllä haalittiin, mutta pysähdeltiin ex temporee milloin mitäkin eteen tuli. Loppupäivästä ei voinut kyllä enää pysähdellä, muutoin ei olisi ikinä majapaikkaan päässyt..

Miten sinulla omilla reissuillasi nämä kaksi kriteeriä:  ”Kivan tekemisen ohella ehtii palautua” ja ”Ei haalita liikaa tekemistä” toteutuvat?