Gotlanti pyörällä 2/3 päivä: 82 km Slitestä Ronehamniin

Gotlanti on Itämeren suurin saari. Gotlanti sijaitsee keskellä Itämerta, 100 km Ruotsin mantereelta itää kohden. Karkeasti se on Latvian korkeudella. 

Gotlanti on pyöräilijöiden paratiisi, sillä ympäri saarta on merkittynä punaisilla merkeillä ”The Gotland Trail”. Ja ei hätää vaikka et näitä reittejä ajaisi, kaikkialla oli rauhallista pyöräillä – jopa heinäkuussa.

Kesällä 2022 alkoivat suorat risteilyt Suomesta Gotlantiin, Finnair on pitkään lennättänyt suomalaisia suorilla yhteyksillä. Pyörämatkailija pääsee myös lentämään halvemmalla, sillä light lippu riittää, kun minireppua suurempaa ei pyörän tarakalla kannata kuljettaa. Pyöriä saa kätevästi ja edullisesti vuokrattua netin kautta.

Tiesitkö, että argeologisten kaivausten perusteella Gotlannin ensimmäisiä asukkaita olivat suomalaisia! Jo 5000 vuotta sitten suomalaisia hylkeenpyytäjiä asui saarella.

Saarella on seesteinen tunnelma

Gotlannin ympäripyöräilyn toinen, 82 km:n päivä oli yhtä metsää (Gotlannista puolet on metsää). 

Slitessä oli mukava beach ja alla olevien kuvien Åminnestrand  on vielä mukavempi, suosittu beach. Uimapysähdys siellä aloitti päivän kevyesti.

Gotlanti  tunnetaan raukeistaan – tuulen ja veden hiomista ja muovaamista kalkkikivipaasista

Halusimme pyöräillä vähän pienempiä teitä ja muutimme reittiä. Harmittelin, että rannikon raukkialueet jäivät välistä. No ei haitannut, raukkeja on kaikkialla. 

Alueen maaperä on koralliriuttaa. Viimeisen jääkauden aikana 10 000 vuotta sitten Gotlanti oli veden alla . 

Suoraan tien varressa oli Klinteklinten raukkialue.

Raukit ovat ikiaikaista koralliriuttaa yhdessä kovan kalkkikiven kanssa. Maaperä huuhtoutui vähä vähältä pois, kaikki paitsi raukit. Riuttamateriaali oli kestävämpää.

Fossiilirikkaalle saarelle voisi tulla vaikka fossiilijahtiin.

Tuli opittua, että jos tiellä ei ole numeroa, niin se on kinttupolku

Pikkupolkuja pyöräiltiin sitten parisenkymmentä kilometriä.. En voi suositella.

No oli siitä hyötyäkin, miljoonia perhosia taas nähtiin. Päivän missio oli saada kuva yhdestä näistä tuhannesta perhosesta.

Taukoa pidettiin Buttlen kirkossa. Tavanomainen ulkoa, upea sisältä.  Taas tehtaan vieressä. Hämmentää nämä saaren monet rumat ja ympäristöön melua tuottavat tehtaat, Slitessä oli samoin. 

”Oletko koskaan syönyt salmiakkia kirkossa?” – tiedusteli ystäväni. Vastasin: ”Olen varmaan, mutta en taatusti pyöräilykypärä päässä”. Pyöräreissu on vauhdissa siinä vaiheessa, kun kypärä pysyy päässä tauoillakin 🤷‍♀️🫣😍. Lapsillahan on vastaava tapa 😅🥰.

Krugmakeri ja loppis olivat päivän teema. ”Keramik rundan Gotland” -reitin  kirppis- ja keramiikkapysähdysten vuoksi päivä piteni. No toisaalta kevensi oloa, mutta pidensi päivää.

Kalkkikiviset talot ovat niin kauniita. Niitä sai ihastella joka puolella.

Lisämauste on vielä Gotlannissa tyyypilliset kauniit, koristeelliset sisäänkäynnit puukoristeineen.

Ronehamns bed and Breakfast oli ihan nappi valinta yöpymiseen. Tässä majoituksessa emäntä asui yläkerrassa ja alakerrassa on vain kaksi vuokrattavaa huonetta ja iso olohuone. Meillä oli onnea, toisessa huoneessa ei yöpynyt kukaan ja koko alakerta oli meidän. Tyylillä kalustettu.

Aamulla osallistuimme emännän vetämään joogatuntiin yläkerran joogastudiossa.

Joogatunnin jälkeen pyörän selkään hyppääminen oli todella helppoa – olin pelännyt, että ei jaksaisi, mutta kävikin päinvastoin.

Miten sinä motivoit itseäsi jatkamaan reissua, on sitten ähky pyöräilystä tai valkoisista kylistä tai sadoista temppeleistä?