Ensimmäinen erämaavaellukseni Muotkalla, Norjan rajan tuntumassa

Aikoinaan Hetta-Pallas vaelluksella kyselin ”oikeilta” eräilijöiltä, mikä olisi ”the” vaelluskohde. Ehdoton ykkönen oli Muotkatunturin erämaa. Se tuntui saavuttamattomalta unelmalta, onhan Muotka tunnetusti ”erämaista erämaisin, Suomen ainoa erämaa” ja itse eksyn jopa kotikaupungissani.

Miksi Muotkalle?

Muotkan erämaa on laaja alue (1570  km²), joka kuuluu Utsjokeen ja Inariin. Virallinen erämaa siitä on tullut 1991. Muotkalla ei ole ollenkaan merkittyjä reittejä ja virallisia autiotupia todella vähän (yksi meidän reitillä, kaksi muuta muualla). Muotka  on kumpuilevien tuntureiden alue. Siellä on paljon jokia ja muutama iso järvi, erityisesti Peltojärvi kuvaa monien mielessä Muotkaa. Siellä on sekä soita, että tunturikoivikoita.

Muotka on  monimuotoisin luontokohde, jossa olen ollut, matkan kohokohtia olivat seuraavat asiat:

• Lumienkeleiden tekeminen hellesäässä, 24 C
• Keskiyön aurinko hemmotteli meitä, mutta sade ei piitannut meistä eli kuorivaatteet olivat rinkan pohjalla koko reissun
• Tunturijärvessä pulahtaminen, järvi nro 440,4 huippu! Osalla järvistä ei nimeä vaan vain numero.
• Vaellus, jolla ei otsalampulle ole tarvetta ja voi laskea housunsa pissatakseen katsomatta ympärilleen. Vaikka näkee kilometrin päähän, niin ei siellä ketään näy!!!
• Juhannuksena telttasauna Peltojärven beachillä!!!
• Pizzat vaellusruokana ja Santamarian mausteseokset lihan ja riisin kera
• Dyynit erämaassa

Vaelluksen alku:

Elämääni osui taitava reittisuunnittelija, luonnontuntija ja suunnistaja, jonka kanssa edellisenä vuonna vaellettiin Lemmenjoella. Hämmennyksen sekaisin mielin Muotkan Ruoktun pihalla tsekkaamme viikon erämaavaelluksen ruokia ja karsimme vielä turhia vaatteita. Oli vuosikymmenen hyttyskesä ja tästä saatiinkin tuta etenkin alku- ja loppumatkasta.

Muotkan Ruoktussa meillä on ilo nauttia poronkäristystä/ juustomunakasta itse legendaarisen Hansin istuessa saamenpuvussa pöydän päässä. Hän on pyörittänyt Ruoktua 50 vuotta. Hän jakaa meille elämäntarinaansa, joka ihastuttaa meitä ja kulkee ajatuksissamme koko alkumatkan.

Hänen elämänkumppani, Mannerheimintien tyttö,  ”tuli hakemaan hänet kotoa”, eli Muotkan tunturissa he kohtasivat. Neljä vuotta myöhemmin muutti nuori neito työn perässä Muotkalle aloittaen työt Karigasniemellä terveydenhuollon tehtävissä. Tähtiin kirjoitettu rakkaustarina❤️

Hans tsekkaa reittisuunnitelmamme ja suorasukaisen ystävällisesti kommentoi sitä: ”Toi on niin rankka, että ei kannata mennä tuosta”. Hänen neuvostaan vältämme myös ensimmäisen joenylityksen, kun aloitamme matkan hieman eri kohdasta.

1. Vaelluspäivä: Muoktan Ruoktulta Tuångånuäivin juurelle, klo 19.40-23.40, 4h ja 8km, 14C.

Näimme  yhden vaeltajan (hän oli jo tulossa ja kastunut läpimäräksi useampana päivänä) ja kaksi telttaa. Tässä vaiheessa tajuntaani iski, mihin olin lähtenyt, erämaassa ei ole suojia, luonto on pomo ja sen armoilla ollaan. No meillä on mukana onneksi myös Garmin Inreach ja myös hätälähetin.

Hyttyshattu käytössä ahkerasti alkumatkasta joen vartta kulkiessa. Pitkähihaisen merinon alla oleva merinoteepaita oli liikaa ja se piti ottaa pois jo alkumatkasta.

On pilvistä, kunnes juuri leiritymisen yhteydessä aurinko alkaa täydeltä terältä helottaa. Vitsit, saimme nauttia heti ensimmäisenä iltana keskiyön auringosta, mikä alku vaellukselle.

Isoisän nakkikastike muusilla maistui taivaalliselta. Iltajumppa oli ilmeisesti liian lyhyt tai klo 02 nukkumaanmeno liian myöhäinen, kun alkuyöstä oli kylmyydestä johtuen haastava nukkua. Varusteista ei ollut kiinni, Marmotin Never summer makuupussini comfort on – 14C

2. Vaelluspäivä: klo 11-18.30, 7,5h ja 7 km (!!!!), yö Peltoaivin sivurinteillä

Päivän aikana näimme  yhden teltan kaukaisuudessa ja yhden vaeltajan koiran kanssa kaukaisuudessa.

Yöllä pissareissulla oli täysi sumu, mutta herätessämme klo 8 jo pilvetön aurinkoinen päivä alkamassa. Aamutoimet kestivät normaalin kahden tunnin sijasta 3h, kun lämmitimme vähän pesuvettä, jalat saivat puropiristystä ja yksi alkava rakko urheiluteippihoitoa.

Pesu oli vähän turha, sillä 45 minuutin vaelluksen jälkeen järvi oli edessämme. Tänne piti ensimmäisenä päivänä vaeltaa, mutta tossu ei noussut sinne asti. Nyt vaellusystäväni joutui taivuttelemaan minua kävelemään reitiltä 50 m sivuun. Pienen nyppylän takana oli todellinen paratiisi!!! Uintireissu venähti, mutta mihinkäs erämaassa kiire on, nautitaan hetkestä.

Huokasin järvellä, että ”Miten on mahdollista, että tämä paratiisi on oikeasti meidän!”.

Alkuvaelluksella ihmettelimme kaukaisuudessa näkyviä valkoisia huippuja. Hei, nehän olivat Norjan tunturihuiput. Hans kertoi raja-aseman olevan 44km päässä ja oikotietä varmasti lyhyempi vaikka kirkas sää onkin.

Lunta osui monessa kohtaa reitillemme, alkureissussa se ihmetytti ja piti lumienkelit tehdä – ei ne hyvin näkynyt, sen verran märkää lumi jo oli.

Neljän tunturin ylitys päivässä oli liikaa. Varsinkin kun asteita oli 24!!! Sääennuste, jota päivän aikana tsekatessamme näytti 17C, häh, ei todellakaan ollut, olisipa ollut. Siis meillä oli lämpömittari matkassa, joten tiesimme tarkasti lämmön.

Todella uupunut olo, taukoja pahimmillaan piti pitää puolen tunnin välein. Kun jo toisenakin päivänä kilometrit jäävät alkuperäistä suunnitelmaa vähemmiksi, pitää vaihtaa reittisuunnitelmaa. Telttaa siirrettiin varmuuden vuoksi, jotta ei yöllä huomattaisi tuulen vieneen ulkoteltan!!

Lounaaksi lämmitettiin nopsasti nakkeja/punajuurifalafelpullia trangialla. Iltaruokana tortillat Särvin kalajauhelihasta (suosittelut, maustettu särjestä valmistettu paistamista ja kuivaamista vaille valmis). Kotipizzan majoneesilla (saa säilyttää lämpimässä, vaikka Suomen elintarvikelainsäädäntö ei sallikaan enää, sanoi Kotipizzan poika), kurkuilla ja pikkutomaateilla saatiin lisämakua.

Vaellus alkanut, kun makuupussi kutsui klo 21.15!! Ei kiinnostanut enää keskiyön aurinko vaan iltapesun jälkeen silmälaput (todella tarpeen!!) ja teltta kutsui.

3. Vaelluspäivä, Juhannusaatto, 10km, klo 8.30-15, 7,5h, – Peltojärven beachille yöksi

Ihana herätä klo 6, kun ei aurinko porota. Päivän lämpötila vaellukselle ihanteellinen 16C.

Päivän vaellus oli Muotkan erämaalle tyypillisesti monimuotoinen: yhden tunturin ylitys, kahden suon läpikävely, kolmen puron ylitys (yhden kahlaamalla) sekä kahden omenatarhan ( mun nimi tunturikoivikoille, näyttävät mun mielestä jotenkin Ahvenanmaan omenatarhoilta) kautta erämaabeachille saunaan.

Tänään otin suuntaa kompassilla, hei voisinko oikeasti oppia suunnistamaan?!? Vähän edelleen epäilen!

Siis oikeasti menimme  saunaan. Peltojärven rannassa on kivikasauuni, josta taitava vaelluskaverini rakensi tarpista saunan. Saunan lämmitys ja teltan rakentaminen sen ympärille oli kolmen tunnin uurastus, siinä sivussa saunan uunissa valmistui pizzat (poro/kalkkunameetvursti, juusto, aurajuusta, tomaatti, ananas).

Tänään oli kyllä upea gourmetpäivä, kun lounaaksi nautimme punajuuri, kookos, kalajauheliha keittoa – ei ehkä kuulosta taivaalliselta, mutta on!!! Lounastauko venyi 1,5h mittaiseksi, kun tarpin alla oli mukava tuulensuoja. No tauko oli tarpeen, tauon jälkeen alkoi rankat vaellusosuudet soineen ja vesistön ylityksineen!

Juhannussaunan lisäksi telttasaunan kiviuunissa paistettiin pizzat ja juotiin kossut (5ml 😭😭😭). Viimeisen piti olla kossurussian, mutta limutölkki rikkui jossakin vaiheessa vaellusta.

Päivän aikana ohitettiin sama teltta kuin päivää aikaisemmin. Tai näin luulimme silloin – näimme aikaisemmin teltan Ylemmän Harrijärven rannalla kaukaisuudesta, nyt leiri oli pystytetty Peltojärvelle. leiriläisiä ei vieläkään kohdattu. Beachin toiseen päähän saapui pariskunta. Heille veimme tervetuliaiseksi uuninlämmintä pizzaa, mutta saunaan ei kutsuttu. Itse asiassa ei enää kunnon löylyjä olisi heille riittänyt. Molemmissa päissä kirmattiin jääkylmään Peltojärveen alasti, kuka nyt turhia uikkareita päivätolkulla rinkassa kantaa!!

4. vaelluspäivä, Juhannuspäivä, klo 9-17.30, 8,5h, 10 km, yö Lahtisen kämpän vieressä

Tänään oli vilkas päivä, näimme jopa neljä vaeltajaa.

Aamuun herääminen käen kukuntaan ja aaltojen liplatukseen. Joka aamu ollut eri äänet, eilen oli mieletön lintukonsertti. Vaelluskaverini tunnistanut ainakin kapustarinnan, järripeipon ja kiirunan. Monia muita ääniä kirjattu ylös ja hän tarkistaa ne. Vaikka mitä kukkia, jopa harvinaisuuksia hän on myös tunnistanut. Itselle riittää kevään kukkien ihailu, tunnistaa osaan ehkä kahden käden verran kukkia.

Kiitollisuus siitä, että selkä kestänyt hyvin puolet vaelluksesta. Hierojani oli järkyttynyt suunnitelmistani kuukautta ennen, jolloin hädin tuskin pääsin kävelemään.. Itsekin näin kauhukuvissani Medihelin noutavan itseni erämaasta ja kirkuvat Iltalehden otsikot ”Korona-ajan retkeilyboomin tulos: Keski-ikäinen nainen haetaan erämaasta, Sinä maksoit tämänkin lennon verovaroillasi!” 😅.

Aamupala klassinen kalkkunameetvursti, parmesan munakas. Lisätwistinä eilisestä pizzasta jääneet paprikat, joiden ennallistuminen kesti niin kauan, että ei päässyt pizzan täytteeksi. Munakas tehty kotimaisesta Laitilan Munax kananmunajauheesta eli todella hyvää, kannattaa paistaa kypsäksi, scrambeled ei minun makuuni. Klassinen pikapuuro + mehukeitto antaa lisäksi hyvän alun päivän vaellukseen.

Hämmentävästi ei mitään kipuja, ei jaloissa eikä hartioissa puolivälissä reissua. Ruokia syöty myös sen verran, että rinkat ihanasti keventyneet!

Vaelluspäivä oli taasen monimuotoinen. Meidän piti tehdä valinta kierrämmekö vaativan suo-osuuden vai kierrämmekö saman reitin kun tullessa. Päädyimme lähtemään kokeilemaan suota. Ei ollut vaativaa tämä suo nähnytkään, periaatteessa olisi voinut mennä ihan vaelluskengillä muutoin paitsi vesistön ylitykset.

Opin sen, että suo voi olla vaarallisen upottava, jos siellä on rahkasammalta, tällä suolla oli harvakseltaan ihan tunturikoivuja. Suo-osuuden jälkeen oli kaunis tunturikoivikon ja katajien metsikkö, josta taas jatkettiin ensimmäiselle rinnesuolle, joka oli kuin sadusta, pieniä pajuja tunturikoivujen seassa. Saimme tähänkin päivään tunturiylityksen.

Peltojärvimaisemat olivat keskeisin maisema tänään. Peltojärvi on kuusi kilometriä pitkä ja sitä kutsutaan vuonomaiseksi. Ihan totta, vähän tulee Norja mieleen. Peltojärven rantamilla on vähän siellä täällä pieniä ja isompia beachejä, tämä on todellinen erämaabeach.  

Tunturilta matka jatkui harjannekohtaan, jonka molemmin puolin oli rinnesoita. Jouduimme nousemaan toisellekin tunturille ja jännitti se, että oli tulossa laaja kivikkoalue, mikä meidän pitäisi kulkea läpi ennen laskeutumista alas puron varteen Lahtisen kämppää kohden. Ennen kivikkoaluetta jouduimme kulkemaan jyrkkää rinnettä, mutta itse kivikkoalue olikin pääosin silokalliotyyppistä.

Totaalinen yllätys oli se, että kivikkoalueen jälkeen näimme laajat DYYNIALUEET. Näitä ei ollut edes merkitty uuteen paperikarttaan. Sähköiseen versioon oli.

Dyyneiltä sai laskeutua alas polkua pitkin ja Peltojoen reunaa pitkin Lahtisen kämpälle. Kämppä oli aivan ihana yhden hengen kämppä. Puron ranta oli niin kivikkoinen, että uinti oli mahdotonta – ehkä tästä syystä olimme ainoat yöpyjät. Tänään näimme neljä vaeltajaa. Oranssin teltan omistajiksi paljastuivat n. 60v naiset, jotka olivat kahden viikon vaelluksella. Esittelivät meille kirkkaankeltaiset AnttiTapani hellehatut – Prismassa on oikeasti hyvä retkeilyvalikoima. Lahtisen kämpän ohitti nuoripari, joka oli parin yön reissulla.

Lahtisen kämpällä otimme kunnon suihkut retkisuihkulla ja nautimme Tikka Masalaa (riisi, kana, parsakaali, kookosmaito ja Tikka Masala mausteseosta). Jälkkäriksi teimme paistinpannulla brownieita. Aah😍

Hyvän mielen päivä ollut. En odottanut päivän reitiltä mitään ja muodostui ehkä parhaaksi päiväksi. Lisäksi huomasin, että alan tehdä oivia reittivalintoja, katselin kaukaisuuteen ja kommentoin mistä mielestäni olisi hyvä kävellä😍

5. vaelluspäivä, 9 km, klo 11.30-17.30

Ensimmäinen (ja reissun viimeinen) sade ropisi teltan kattoon yöllä. Täysin ennusteen mukaisesti alkoi klo 23. Toki sitä ennen jo pikkukärpäset ulkoteltan ja sisäteltan välissä kuulostivat hämäännyttävästi kuin hienoiselta sateelta.

Valvoin yöllä tunnin, ehkä vähän ylirasitusta kehossa ja lopulta kokonaisuniajaksi tuli 8h, enkat tällä reissulla! Koti-ikävääkin vähän. Alkaa olemaan Muotka nähty. Ei oikeasti, mutta tältä reissulta. Varsinkin, kun loppumatka 9 km ”tylsää” puronvarressa menevää kivikkopolkua. Tämä on Muotkalla se osuus, joka onnistuu ilman suunnistustaitoa (kartta pitää olla, porojen sivupolkuja aina löytyy matkalta). Muotkan Ruoktulta dyyneille ja takaisin, ehkä 12 km x 2. Yön voi olla dyynien viereisellä, järvi nro 350,5. Ei ole merkitty, mutta todella vahva polku. Ei se oikeasti tylsä ole, mutta verrattuna muuhun vaellukseen niin tavallinen.

Kiitokset!

Kiitollisuus vaelluksesta, en olisi uskonut reittiä näin monimuotoiseksi. Täydet 10 + matkanjohtajalleni. Oli turvallista olla erämaassa kanssasi. Ainut jotka jäi puuttumaan oli porot. Hämmentää, että ei oikeasti nähty edes kaukaisuudessa ainuttakaan. Ei vaikka poronkakkaa, tuorettakin oli kaikkialla. Ja yhden raadellun tämän kevään poronvasan ruhon osia eli jalkoja nähty – ei kelvannut nämä osat saalistajalle😢.

Matkan ideat

• Amerikanpastillit ovat oivia kesähelteen herkkuja, suklaa ei tahri, kun on paksu kuori sen päällä
• Munax kananmunajauhe jatkoon! Ja sekaan parmesania ja kalkkunameetvurstia
• Tikka masala ja Tom Kha Soup ja Green Curry mausteseokset ehdottomasti jatkoon. Pikariisiä tärkeä keittää vain 3minuuttia
• Vaelluskaverini erikoistui vessapaperin polttamiseen tuluksilla (ei siis ollut metsäpalovaroituksen aika ja erämaassa on laajemmat tulenteko-oikeudet). Tämä on oiva lisä roskattomaan retkeilyyn ja etenkin tiedoksi kaikille teille, jotka ette osaa pissata ilman vessapaperia ja ette kanna paperia mukananne kotiin – olen muuten rento retkeilijä, mutta ympäri metsiä näkyvät vessapaperit saavat mieleni kiihdyksiin – valitettavasti vessapaperit eivät maadu siinä tahdissa, kun niitä jätellään.

p.s. Pitkäaikaiselle vaellusystävälleni, jonka kanssa aikoinaan Hetta-Pallas vaelluksella sovittiin Muotkalle tulevaisuudessa menosta tiedoksi, että Muotka ei todellakaan tule kalutuksi yhdellä vaelluksella. Itse asiassa tästä vaelluksesta jäi ne kuuluisimmat ja monien mielestä parhaat palat näkemättä. Kuarvikozza on Muotkan korkein tunturi ja se jäi huiputtamatta. Tämän terävän tunturilaen päältä väitetään avautuvan Lapin paras maisema. Eiköhän me huiputeta se jonain vuonna. Stuaraävzin autiotupa ja rotkolaakso myös jäivät kokematta. Rotkolaakson on huima, kurun pohjalta nousee 100m korkeat seinämät ja laakso on kaikenkaikkiaan 10 km pitkä!!! Rotkossa tunturikoivikkojen keskellä on myös pieniä lampia. Se alue ja siellä oleva autiotupa jo sinällään ajatuksenakin vetävät puoleensa.  Stuorrageadggeoaivilla on myös kuuluisa suuri siirtolohkare.

Kun luit artikkelin, niin mikä yllätti sinut? Oliko erämaa sitä, mitä oletit sen olevan vai oliko sen enemmän vai vähemmän? Onko Muotka sinulle tuttu, jos on, niin mitä siitä tiesit etukäteen?