Ei koskaan Kanarialle! -oliko päätöksen pyörtäminen hyvä juttu?
Elämäni ensimmäinen matka 13 -vuotiaana oli pakettimatka Kyprokselle. Tämän, matkana sinänsä onnistuneen matkan jälkeen päätin, että en koskaan mene pakettimatkoille enkä varsinkaan turistirysiin kuten Kanarian saarille. En ole edelleenkään ollut pakettimatkoilla. Kerran olen ostanut Tjäreborgilta pelkät suorat lennot Mauritiukselle, mutta pakettimatkaksi sitä reissua ei todellakaan voi kutsua, voit lukea reissusta lisää tästä. Turistirysissä olen kyllä ollut. Phuket Thaimaassa oli pahimman laatuinen sellainen. No se palveli kuukauden reissua kolmen 0-7 – vuotiaan lapsen kanssa todella hyvin, mutta uudelleen en sinne kyllä menisi… Millainen turistirysä Kanarian saariin kuuluva Teneriffa sitten oli?!
Asuimme Teneriffalla sisämaassa vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä eteläiseltä lentokentältä. Kylän nimi oli Granadilla de Abona. Asuimme vähän syrjemmässä kylän keskustasta, keskustassa oli kirkko, hautausmaa, ruokakauppoja ja muutamia ravintoloita ja muita kauppoja. Ja vaikka todellisella turismista elävällä saarella ollaan, niin kaupassa ei ketään turistiksi tunnistanut, paikallisia varmasti suurin osa oli. ”Turistirysät” Los Christianos, Playa de las Americas ja Costa Adeje sijaitsivat puolen tunnin päässä, niiden ohitse nopeasti ajoimme.
Matka lentokentältä kodinvaihtokotiimme oli ankea, kuivaa maanviljelysmaata. Tienristeyksessä meitä odotti Jose Luis, paikallinen liikemies, kiinteistömoguli. Hän ajoi meidät kotiimme, jossa vietimme seuraavan viikon. Kotimme oli kunnon bilemesta, siis tyylikäs sellainen. Ison uima-alueen ulkopuolella oli ulkogrillausalue (avouuni perusgrillien lisäksi)isoine baaritiskeineen. Voin niin kuvitella ison porukan juhlimaan. Me emme grillanneet, mutta paukku/jäätelötarjoilu altaalle kyllä toimi hyvin! Talossamme oli iso olohuone ja makuuhuonekäytävän perällä iso keittiö, josta pääsi kätevästi patiolle syömään. Keittiö oli erittäin hyvin varusteltu. Tehosekoittimella teimme smoothieita aamupalaksi. Paikallinen kaurapuuro oli aivan huippua, niin pehmeää ja hyvää verrattuna suomalaiseen. Lomaviikon suosikiksi muodostui rasvakeittimellä tehdyt kasvikset, katkaravut ja perunat. Ihastuimme niin paljon, että suunnittelimme rasvakeittimen ostamista kotiin. Järki voitti, se olisi liian tehokas keino lihottaa itsensä oikein kunnolla… Mutta en ole kyllä oikeasti ikinä syönyt niin hyviä ranskiksia.. Ehkä tämä muisto riittää?!
Lomamme ei ollut oikein rantaloma. Lähirannallamme El Medanossa toki käytiin, mutta ei uitu, oli jo ilta ja vähän kylmempi. Upea ranta. Vaelluslomaksi tätä reissua oikeastaan kutsuisin. Varusteet kyllä olivat vähän niin ja näin. Kun talvikenkäkautena lähdetään matkaan, niin kovimmassa kasvuiässä olevan teinimme lenkkarit olivat jäänyt pieneksi. Hän vaelsi isänsä lenkkareilla ja iskällä oli omat sileäpohjaiset kaupunkikengät jalassa (ja kerran kunnolla kaatuikin siitä syystä).
Loman loppupuolella kolmen vaelluspäivän jälkeen isä kysyi lapsiltaan : “Viettekö tekin sitten aikuisina omaa perhettänne vaeltamaan reissuilla?”. 14v katsoi isänsä pilke silmäkulmassa ja vastasi “Se riippuu siitä, miten pähkähullu oma vaimo on?”. Totesin miehelleni, että hän on kasvatuksessaan onnistunut ja tuon lauseen kautta avioeroriski pojalla on heti puolittunut.
Vaellus Teiden tulivuorelle
Teiden tulivuori oli matkamme pääkohde. Kolmanneksi korkein aktiivinen tulivuori maailmassa. Jo ajomatka Teidelle on elämys, matkalla on useampia levähdysalueita, johon vain haluaa pysähtyä ottamaan kuvia. Kuitenkin lopulta nämä kuvat kalpenivat huipun kokemukselle, mutta en varmasti olisi ollut tyytymätön reissuun vaikka en olisi Teideä huiputtamaan päässyt.
Huiputettiin Teide, 3731 m meidän oman kellon mukaan. Sen verran ”huijattiin”, että mentiin vaijerihissillä ylätasanteelle, josta kävelimme huipulle ylös puolisen tuntia suuntaan. Huomaa, että huiputus edellyttää huiputusluvan anomista, niitä myönnetään 200 kpl/päivä. Jos haluat huiputtaa, niin ole ajoissa, viime tipassa ei enää huipulle pääse. Tässä linkki huiputusluvan anomissivustolle. Huiputuslupa ei maksa mitään. Tasanteelta käveltiin alas, oli reipas 3,5 tunnin lenkki. Osa meistä kärsi lievästä päänsärystä, vuoristotaudin oire. Voin lämpimästi suositella kävelyä alas, näköalat ovat hyvät ja se on myös keino säästää. Vaijerihissi on melko kallis (yhdensuuntainen hissi 21/10,5€ ja menopaluu 37/18,5€). Mutta yllättävän rankka alaskävely on, pienimmäisemme 12v alkoi vähän turhautua väsymyksen myötä. Lisäksi, kun olimme alhaalla, niin huomasimme, että emme olletkaan parkkipaikalla, josta olimme lähteneet vaan useamman kilometrin päässä. Lapset jäivät odottelemaan meitä, kun me vanhemmat lähdimme juoksemaan maantietä pitkin autolle. Lopulta liftasimme ja päädyimme hyppäämään vaellusmatkan aikana tutuksi tulleiden ranskalaisten kyytiin.
Vaellus Anagan luonnonpuistossa
Toinen aikuinen tyttömme vei pikkuveljensä Siam Park vesipuistoon ja me muut lähdimme Pohjois-Teneriffalla sijaitsevaan Anagan luonnonpuistoon. Useista eri reiteistä valitsimme neljän tunnin reitin, jotta olisimme sopivasti hakemassa vesipuistoilijoita. Jouduimme alkuun juoksemaan vajaan tunnin osuuden reitistä, sillä aamu oli vielä niin kylmä ja meillä oli todellakin liian kevyt vaatetus, shortsien ja pitkähihaisen ohuen paidan lisäksi olisi tarvinnut olla vähintään kevytuntsikka (myös Teidelle on hyvä varautua kerrospukeutumisella). Lämpötila nousi onneksi ja auringonpaisteessa oli ihanan, juuri sopivan kesäinen lämpö. Reitillä oli upeita vuoristomaisemia. Ihailimme rinteeseen rakennettuja peltoja. Maisema näytti kuin riisipellot Balilla, mutta kun kysyimme, niin nämä viljelykset paljastuivat perunapelloiksi. Tällä reitillä oli myös kahvila. No sen anti ei hääppöinen ollut, kanakeittoni oli mauton liemi, jossa oli jotain paloja ja ranskalaiset olivat raskaita öljyssä liotettuja perunoita. Oli kyllä hienoa, että vuoristossakin pystyi keskipäivällä helmikuun vikoina päivinä vaeltamaan topissa ja shortseissa.
Vaellus Mascan kylässä – tai miksi se ei onnistunut?
Kolmas vaellus oli suunniteltu Mascan kylään. Lopulta emme vaeltaneet, sillä Los Gigantes maisemapaikan ravintolassa googlettaen selvisi, että reitillä on ollut sortuma ja se on korjausten ajan suljettu.
Onneksi kuitenkin menimme Mascan kylään, sinne ajoi 45 min ja suurin osa upeaa vuoristoreittiä. Kuski joutui kyllä koville kapealla kiemurtelevalla tiellä, sillä vastaan tuli mm. bussi ja yksi kuorma-auto, joka oli vienyt ravintoloihin ruokaa. Kylään johtaa vain yksi kapea vuoristotie. Protestiksi emme ostaneet kylästä mitään, sillä emme halua lisätä vuoristotielle liikaa ruokakuormia tuovia kuorma-autoja.
Maisemat näissä eri paikoissa olivat niin erilaiset: Granadilla de Abona, jossa asuimme, oli maaseudulla oleva “kaktusmaa”, Teide tulivuori, Masca taas vehreä vuoristokylä, Anagaa kuvaisin Balin riisiterassien kaltaisten perunaterassien ja Madeiran tyylisten puusolien yhdistelmäksi. Matkalla Teideen oli jossakin vaiheessa ihan Suomen näköistä puustoa, mäntyjä.
Bensa oli alkoholin lisäksi halpaa, koko reissun bensat maksoivat vain 40€ – ja me ajettiin paljon. Toki kilometrejä ei saarella pääse mahdottomasti tulemaan. Koko reissulla oltiin vain tunnin ajan ostoskeskuksessa – me tytöt oltiin vaatekaupoissa ja pojat kävi syömässä pikaravintolassa. Siinä Siam Mall/Americanos alueella oli aina ruuhkat, joten onneksi ei asuttu tällä turistialueella.
Johtopäätös lomalta oli itsellä se, että todellakin haluan mennä Kanarian saarille uudelleen. Monet ikäiseni ovatkin vinkanneet Kanarian luontokohteista. Ei Kanaria ole vain suomalaisten kansoittamia lihapullabaareja. Kuitenkin Kanaria inhoni on saattanut periytyä, sillä reissun jälkeen 20-vuotiaamme totesi, että hän ei enää lähde enää perhereissuille paitsi jos ne ovat riittävän kaukana tai sellaisia, että hänellä ei itsellään olisi rahaa..
Mitä kohteita Kanarialta suosittelisit etenkin kaltaiselleni luontoa ja rauhaa rakastavalle reippailijalle?
16 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Uskon, että Kanarialta löytyy kivoja paikkoja. Itse asiassa itsellänikin on käynyt nimenomaan Teneriffa mielessä, vaikka todennäköisesti ihan lähivuosina sinne ei tulekaan lähdettyä. Juuri tuo kiipeäminen Teidelle kiinnostaa.
Mari / Kodinvaihtaja
Kun en muualla Kanarian saarilla ole ollut, mutta nämä Teneriffan vaellukset olivat mukavia, ehkä Anaga vehreydellään vielä kivempi
Pirkko / Meriharakka
Ensimmäisen Kanarian reissun jälkeen, jonka vietimme, viikon, Puerto Ricossa, olin kyllä sitä mieltä, että tätä lajia riitti ja yli 20 vuotta siinä menikin ennen kuin palasin saarille. Tosin silloinkin vaan mennen tullen muutamaksi yöksi matkalla Mauretanian Nouakchottiin, jonne oli hyvät lentoyhteydet Las Palmasista. Vaellusreissut eivät ihan ole meidän juttumme, mutta Las Palmasista jäi kyllä ihan kohtuullinen fiilis, eli ei tuo vielä kerran Kanariallekin ihan poissuljettu juttu enää nyttemmin ole!
Mari / Kodinvaihtaja
Ainahan se on mitä lomalta hakee. Helppoa on varmasti olla ja rentoutua Kanarian saarilla, etenkin pikkulapsiperheelle helppo vaihtoehto.
Taina / Seikkailupyöräilijä
Olipa kiva lukea tämä postaus! Tasan vuosi sitten olin myös Teneriffalla ja pyöräillessäni satuin tuonne Granadilla de Abonaankin! Muistan kuinka se teki vaikutuksen nimenomaan aitoudellaan (poljin sinne rannikon turisteja kuhisevasta Costa Adejesta) ja paikallisuudellaan. Samaisella pyörälenkillä kävin myös tuolla Medanossa ja siitä pidin myös. Anagassa kävin vaeltamassa minäkin, ja se oli ehkä maisemallisesti suosikkini koko saarella. Vaikka Teneriffalla ja Kanariansaarella on maine massaturismipaikkoina, niin saaret tarjoavat todella paljon upeita maisemia ja ihan paikallisina säilyneitä kyliäkin. Teneriffaakin enemmän ihastuin tosin viereiseen La Gomeran saareen, joka on vaeltajan taivas! Sitä suosittelen lämpimästi mikäli luontokohteet ja vaeltaminen kiinnostavat.
Mari / Kodinvaihtaja
Kiitos! Kauhistelimme ja ihastelimme pyöräilijöitä Teneriffalla. Ei huonokuntoisille, respect!!!
Taina / Seikkailupyöräilijä
Ai niin, piti jakaa linkki tuohon omaan juttuuni, jossa Granadilla de Abona on mainittuna: https://www.seikkailupyorailija.com/teneriffa-missiona-maantiepyoraily/
Mari / Kodinvaihtaja
Onneksi peruuntui retki, ihana seikkailu sinulla oli!!! Mukavasti tempasi juttu mukaansa, jännitin koko ajan, että onko se eks setä oikeassa😜🤪😭
Anne / Elämää Nomadina
Kanarian saaret eivät omiinkaan matkakohdesuosikkeihin ole mahtuneet, koska pitkään kai kuvittelin, että ne ovat vain pelkkää turistihotellia toisensa kyljessä. Sellainenhan se maine pitkään oli, kuten monella muullakin kohteella mihin Suomesta on tehty pakettimatkoja. Nyt kun on tiedossa miten mahtavia luontokohteita ja patikkareittejä esim. juuri Teneriffalta löytyy, voisin todellakin lähteä! Ja siis tietenkin nimenomaan omatoimimatkalle, ja mieluiten vähän pidemmäksi aikaa.
Mari /Kodinvaihtaja
Meitä ennakkoluuloisia löytyy näköjään enemmänkin😳😃
Aron / Ja sitten matkaan...
Minullakin oli vahva ennakkokäsitys Teneriffasta turistihelvettinä, mutta yllätyin positiivisesti. Saari on toisaalta sen verran suuri, että siellä on paljon erilaista näkemistä ja tekemistä, mutta toisaalta kaikki on kuitenkin melko lähellä. Minulla ei ole kokemusta saaren eteläpuolen turistikeskuksista, sillä olen aina majoittunut pohjoispuolella. Anaga on vielä näkemättä, joten varmasti vielä yksi Teneriffan vierailu on vielä luvassa.
Mari /Kodinvaihtaja
Itse jo ajattelen, että voishan sitä antaa mahdollisuuden joskus jopa ihan pakettimatkalle ja turistihotellille… Jos nyt joskus jonnekin pääsisi, oikealle matkalle, ei virtuaalisellsiselle, vaikka sitten turistihelvettiin😜😭
Maapalloilija
Tylsä juttu, että hienolla paikalla on tietynlainen ikävä maine. Mutta eihän se paikan vika ole. Hyvä, että ennakkoluuloista huolimatta jotkut uskaltautuvat toteamaan luulot vääriksi ja kertovat vielä muillekin 🙂
Mari / Kodinvaihtaja
Katselin dokkaria Kanarian saarten tilanteesta nyt pandemian aikana. Siinä sanottiin, että Pohjoismaista tulivat saarivaltion ensimmäiset turistit. Nykyään Briteistä 50%. Ekat suomalaiset ei varmasti vaellellut ja nykyäänkin moni jää turismikeskuksiin. Mutta paikoista on niin moneen, niin Teneriffastakin.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Mulla on ollu aina vähän samantyylinen ajatusmaailma Kanariasta. Nyt kun oltiin viime vuonna Madeiralla, ja luin, että Kanarian La Gomeralla olisi samanlaista luontoa, niin mielenkiinto heräs, että sinne vois joskus suunnatakin. Mutta nuo perinteiset turistirysät, jotka luettelit, ei kiinnosta yhtään.
Saapa myös nähdä millainen Kanariansaarten tulevaisuus ylipäänsä on. Just katoin eilen Areenasta dokkarin koronan vaikutuksista saarten turismille, eikä kyllä hyvältä näyttänyt. Ohjelmasta jäi muutenkin vähän ristiriitainen tunnelma. Ensin valitettiin kun matkailijoita ei ole, ja sitten valitettiinkin jo siitä, miten Kaanriansaaret toimii vaan löhölolmapaikkana pohjoiseurooppalaisille ja miten me kuulemma pidetään kanarialaisia vaan meidän palvelijoina. Ööööh.. Tuskin se matkailijoiden vika on, jos Espanjan valtio ei ole panostanut muuhun elinkeinoon kuin turismiin.
Aila ja Juha
Olipa hauska lukea, että tekin olette olleet Kanarialla kodinvaihtolomalla. Itse tunnistan nuo ennakkoluulot myös. Olin kerran ollut Kanarialla ennakkoluuloistani huolimatta, kun yhdelle koulun syyslomalle ei löytynyt mitään muutakaan kahden teini-ikäisen pojan kanssa ja silloin totesimme, että sinne ei tarvitse enää mennä. Sitten yllättäen saimme kodinvaihtopyynnön Kanarialta huhtikuulle ja kun pystyimme järjestämään kahden viikon loman juuri pyydettyyn ajankohtaan, päätimme lähteä sittenkin. Eikä ollut huono reissu ollenkaan, vaikka kohde oli Playa del Ingelesissä oleva loma-asunto. Meidän lomamme pelasti ennen kaikkea se, että vaihdoimme myös autoja ja kiertelimme Gran Kanarian sisäosissa monenlaisissa kivoissa paikoissa. Lopulta näimme jopa Las Palmasin pääsiäiskulkueita. Kanarialaiset vaihtarimme olivat aika kauhuissaan välillä jättäneet auton kotikadullemme parkkiin, kun lumikeleillä ajaminen oli ollut vieras ajatus. Mutta homma oli antoisa puolin ja toisin. Meille retkeily oli parasta, vaihtarimme taas olivat tutustuneet aivan erityisesti Suomen klassisen musiikin tarjontaan. Ihan Turkua myöten, kun kuulivat, että nuorin poikamme oli siellä yhden konsertin solistina.