Burgas, suosikkikaupunkini Burgariassa. Ja muita havaintoja.

* Kaupallinen yhteistyö: Bulgarian matkailuministeriö

Oppaamme puhuu taksikuskille kuin parhaalle kaverilleen. Kommentoin matkakumppanilleni: ”Jos tuohon tyyliin Suomessa toimisin, niin määränpäähän päästyä taksikuski ehdottaisi seuraavalle päivälle treffejä satavarmasti”.

Intensiivinen voimakas puheenparsi alkoi heti, kun istuimme taksiin, he olivat välittömästi samalla aaltopituudella. Koen itseni spontaaniksi, avoimeksi ja nautin kontaktin ottamisesta toiseen, myös vieraisiin ihmisiin. Oppaamme tasolle en vain suomalaisena kykene, asteen verran asiallisuutta kuitenkin uusissa kohtaamisissa säilyy. Ja siis tarkistin, ei he oikeasti toisiaan tuntenut.

Opasparimme olivat rentoja ja avoimia. He kertoivat meille sen enempää suodattamatta (tämän vaikutelman sain) myös oman maansa ongelmista: mm.  kansalaisten talousongelmista, korruptiosta ja romanivähemmistöön liittyvistä lieveilmiöistä.

Jollakin tavalla koin, että bulgarialaisuudessa voi kuitenkin olla jotakin samaa kuin suomalaisuudessa. Ollaan suoria ja rehellisiä, mutta inan vaatimattomia(alemmuudentunteisia?). Kun kehut kokemustasi, niin siinä vaiheessa toinen selvästi ilahtuu (kuin vähän yllättyen) ja alkaa kertomaan ylpeästi lisää.

Toisessa postauksessani:

• Bulgarivinkkejä – minne mennä & mitä tehdä, missä syödä & asua

kerron elämyksistä; ja annan vinkkejä minne mennä.

Tässä postauksessa avaan kokemuksiani matkan ajalta ja paikallisten oppaidemme Bulgariasta kertomia asioita. Esittelen suosikkikaupunkini Burgasin.

Burgas lomakohteena mielestäni mahdollistaa kokonaisvaltaisen lomakokemuksen saamisen eri kohderyhmille.

Täydellinen loma: kävele ikuisesti jatkuvaa rantaviivaa pitkin viinilasi kädessä!

Bulgariassa on rantaviivaa 378 km ja joidenkin arvioiden mukaan siitä on melkein 200 km hiekkarantaa (varovaisinkin arvio on 130km). Bulgariassa piisaa siis sekä beachiä että viiniä. Kaikilla aterioilla (n. kymmenisen ateriaa) nautimme bulgarialaisia viinejä ja yhtä lukuunottamatta ne olivat huippuhyviä. Valitettavasti en ole viiniasiantuntija, joten en osaa kertoa enempää, mene ja koe itse 😉

Bulgarialaiset ovat ylpeitä viineistään. Myös käytännössä tämä näkyy tilastoista; Bulgariassa juoduista viineistä vain 10% on muualta tuotuja. Bulgarialaiset ovat omavaraisia tässä ihanteellisesti! Viinit olisivat Bulgarian lahja maailmalle, mutta jostain syystä Alkon valikoimasta näitä löytyy syntisen vähän.

Missä näkisi aitoa, oikeaa bulgarialaisten elämää?

Luulen, että aitoa, tavanomaista bulgarialaisten elämää näkisi sisämaan pienissä kylissä. Toisaalta voisi sitä turistin aika tulla pitkäksi ja tekeminen loppua siellä. Eli ehkä en kuitenkaan nosta näitä paikkoja – joita siis en oikeasti viikon Bulgarian kiertomatkalla nähnytkään.

Nostan esiin Mustanmeren rannalla olevan Burgasin. Sinne voi lentää tai mennä junalla tai ajaa hyvää moottoritietä pitkin pääkaupunki Sofiasta 3,5 tunnissa (vajaa 400 km). Burgas on noin Tampereen kokoinen kaupunki, joten sieltä löytyy hyvät palvelut. Myös kulttuuria. Burgasissa on oma kaunis hiekkaranta, mutta jos haluaa vielä paremmille hietikoille, niin Sunny Beach on puolen tunnin ajomatkan päässä.

Käytännössä kaikki toisessa artikkelissa esittelemäni parhaat paikat ovat alle tunnin päässä Burgasista – paitsi se upein Aquahouse Thermal& Beach, joka on reilun kahden tunnin ajomatkan päässä. Se on kyllä niin upealla resort alueella, että sinne kannattaisi mennä ihan vaan löhöilemään pariksi päiväksi.

Burgasin suosituin  (nähtävyys)paikka, ainakin ihmismäärä huomioiden on beachin ja kaupungin keskustan väliin sijoittuva puisto, Sea Garden. Siellä on kaikille kaikkea. Itse juoksin aamulenkillä Sea Gardenin lävitse (ehkä n. 20min) ja jatkoin eteenpäin rantaa pitkin. Näytti kartan mukaan siltä, että rantaa olisi saanut juosta ikuisesti aina lentokentälle asti.

Puistossa on ravintoloita, konserttilava (jossa oli illalla myös alkamassa musiikkiesityksiä), leikkipuistoja, pieni tivolinkaltainen ja tilaa vain olla kävellä pitkin joko puiston keskiosassa tai reunassa, josta näkee hyvin beachialueelle. Tämä Sea Garden ja beach on kaikkien oma. Rantaviivaan ei ole rakennettu, eikä saa rakentaa hotelleja. Oma hotellimme oli lähimpänä rantaa ja ainoa ”rantahotelli”. Hotellin asukkailla oli pieni ranta-alue, jossa oli aurinkopetejä ja -varjoja, mutta rantaviivaan asti sekään ei ulottunut. Ja eiköhän baarista saanut juomia muutkin ostaa kuin hotellin asukkaat.

Asuimme siis Grand Hotel Primoretzissä, johon  saa parvekkeellisen huoneen aamiaisella kahdelle henkilölle n. 110€ hintaan. Hotelli mainostaa rannan olevan 20 metrin päässä. No ehkä se onkin hotellialueen päätyttyä, mutta minun mielestä sinne on 200m 🤣. Hotellilla on upea oma allasalue, monipuolinen aamiainen ja myös spa osasto. Spa sijaitsee pimeässä pohjakerroksessa, joten voisin saada positiivisen kokemuksen siellä kylpemisestä ja monista eri saunoista vain hyvässä ystäväseurassa.

Hotellin lähellä rantaviivassa kiinni on iso rantaravintola, Neptun, siellä oli todella hyvää kalaruokaa, suosittelut. Kaupan päälle sai nauttia illan lämpimästä merituulesta.

Bulgarialaiset itse yöpyvät Burgasissa mielellään perhemajoituksessa – tätä minäkin voisin kodinvaihtajana suosia. Silloin pääsee tutustumaan tyypillisesti isäntäperheeseen (kieliongelmissakin google kääntäjä toimii hyvin) – ja ehkä oppii syvällisemmin kulttuurista jotain kuin vain hotellissa yöpyessään.

Yksi hieno nähtävyys meillä jäi kokematta, puolen tunnin venematkan päässä Burgasista löytyy Anastasia-saari. Merenkäynti oli liian kova, joten laiva ei lähtenyt satamasta. Saaressa voi lounastaa ravintolassa ja muutoin vain nauttia eristäytyneestä saarielämästä aurinko-ottaen.

Bulgarialaisen kansan taloudellisesti kova arki

Matkoilla näkee usein asioita, tai epäilee. Ei kuitenkaan tiedä varmasti. Aamulenkeilläni, eri kaupunkien kaduilla oli aamuisin klo 6.30 kuhinaa. Kunnossapito teki ahkerasti töitä. Oikeasti Bulgariassa oli todella siistiä, ei roskia, ei kulkukoiria, ei kerjäläisiä. Katuja lakaistiin käsin ja koneilla. Liian moni katujen käsin lakaisija oli selkeästi seniori – tai ainakin sen näköinen. Tälle löytyi oletettavasti myös selitys.

Minimipalkka Bulgariassa on 325 levaa/kk, eläkeläiset saavat minimissaan puolet tästä. Myös pienituloiset maksavat veroja, jos tienaavat yli 600 levaa kuukaudessa (42% on tavanomainen veroprosentti, vero määritellään progressiivisesti). Levan arvo suhteessa euroihin on helppo laskea, 2:1.

Voi jakaa yllä olevat summat kahdella, niin selviää, että eläkeläisten minimieläke on vain 81,25€/kk. Ei tarvitse enää ihmetellä, että iäkkäämpiä henkilöitä on katuja lakaisemassa aamuvarhaisella. Ei tarvitse myöskään miettiä sitä, miksi tavalliset bulgarialaiset vastustavat euroalueeseen liittymistä. Tällä hetkellä suunnitelmissa on, että 2024 Bulgaria ottaisi eurot käyttöön.

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot – sanotaan. Mutta yllätyin hintatasosta, ei Bulgariassa olekaan kaikki ruoka halpaa.  Pysähtyessämme tien varressa olevassa vihannes/hedelmäkojussa ostamassa välipalahedelmiä, niin hinnat eivät olleet halpoja. Isot luomutomaatit (kts. alla oleva kuva) olivat oikeasti reilun kaksi euroa kilo. Muutkin hedelmät olivat samoissa hinnoissa kuin Suomessa sesonkiaikana. En tarkalleen tiedä Suomen minimipalkkaa (tai sitä ei ole, mutta työehtosopimukset säätelevät palkkoja), epäilen sen olevan kokoaikaiselle työntekijälle n. 1500€/kk ja Bulgariassa tämä on tosiaan 163€/kk, että revi siitä… Ei meillä elinkustannukset ole kymmenkertaiset… Ravintoloiden halvat hinnat selittyvät niin Bulgariassa kuin monessa muussakin maassa sillä, että niillä sektoreilla palkkataso on surkea.

Muista tipit, se on osa tarjoilijan palkkaa (ei vain kiitos hyvästä palvelusta)!!!! Yleinen ohje on, että minimissään 10% ravintolan laskun loppusummasta olisi sopiva tipin suuruus. Ravintolassa syöminen on halpaa: parillakympillä syö ja juo yksi henkilö hulppeasti. Bulgariassa kannattaa siis lomailla myös perheen ruokahuollosta vastaavan näkökulmasta, hänkin saa pitää lomaa.

Kuinka pitkä on kesä Mustanmeren rannalla? Milloin on hyvä aika matkustaa?

Burgasissa ja muuallakin Mustanmeren alueella on kunnon talvet, mutta suomalaisten näkökulmasta kesää siellä on noin toukokuun alusta lokakuun puoliväliin eli viitisen kuukautta. Vähän vuodesta riippuen. Päivälämpötilat ovat yleisesti 22-30 ja öisin lämpöä on 13-21. Elo-syyskuun vaihteen vierailuni aikana lämmöt olivat juuri tuota, jopa janan yläpäässä. Jonain iltana kahdeksalta oli vielä 25 astetta lämmintä ja ei todellakaan tarvittu pitkähihaista. Kesäkauden ilmasto on muutoinkin trooppinen, sopivan kostea, ei liian kuuma. Toukokuun alun ja syyskuun lopun välillä Burgasin alueella sataa korkeintaan viisi päivää kuukaudessa. Vaikka Sofiassa ja Plovdidissa oli epävakaista, niin Mustameren rannalla ei tullut pisaraakaan sen neljän päivän aikana, jotka siellä olimme – ja shortseilla ja t-paidalla pärjäsi.

Kauneus ja rumuus samassa paketissa. Traditiota ja suoraa puhetta

Bulgaria on yrittänyt rekrytoida ulkomaisia yrityksia maahan onnistumatta. Yritysten veroprosentti on 10. Tätenkään ei ole saaty yrityksiä Bulgariaan, koska korruptio niin vakavaa. Oppaamme sanoivat, että välistä vetäjiä on kaikkialla ja aina. Vaikka korruption tuomaa  turvattomuutta on maassa, niin turisti on melko turvassa esim. kadulla on turvallista liikkua. Opas toi esiin ainoana turvattomana alueena romanialueet – mutta lisäsi, että niihin ei vahingossa päädy. Jotenkin oppaan puhetta romaneista kuunnellessani tuli mieleen isäni puheet lapsuudessa – isäni mukaan mustalaiset osaavat huijata, valehdella ja tietävät oikeutensa vähemmistökansana ja ottavat ne. Virallisesti 7 miljoonan asukkaan Bulgariassa on n. 300 000 romania (luultavasti enemmän), joten toki mittakaava on ihan eri kuin Suomessa.

Kauneutta maahan tuovat Bulgarian maatalouden väriläiskät. Tomaattejen ohella laventeli ja ruusu. Ruusupellot ovat kukassa kesäkuussa ja laventelipellot taas heinäkuussa. Ehkä bulgarialaiset nukkuvat parhaiten maailmassa?!? Ainakin laventelin sanotaan auttavan nukkumiseen (ja palovammoihin).

Bulgarialainen ruusuöljy on maailmankuulua ja kemikalioteollisuuden hyödyntämä niin parfyymeissä, rasvoissa kuin saippuoissakin. Vaikka romaneista voi olla myös ongelmia Bulgariassa, niin he poimivat laventelit ja ruusut sesonkityönä. Muut bulgarialaiset taas menevät Espanjaan poimimaan appelsiineja ja appelsiinikauden jälkeen Saksaan mansikanpoimijoiksi. Muutoin monet kansanväliset call centerit sijaitsevat Bulgariassa.

Keskustelin oppaamme paljon bulgarialaisista perinteistä ja selvisi, että Suomessa ja Bulgariassa on melko paljon samankaltaisia perinteitä, mutta niitä toteutetaan eri aikoihin.  Virpominen tapahtuu joulun aikaan ja juhannuksen naimataiat tehdään sunnuntaina ennen palmusunnuntaina. Maaliskuun alun, kevään juhlistamisen juhla on Martenitsa . Silloin toivotetaan hyvää kevättä läheisille ja tuntemattomille vastaantulijoille antamalla punavalkoisia ”naruja”.

Naimisiin menemiseen ei liity vahvoja perinteita, sillä se on oppaamme mukaan nykyään harvinaista. Naimisiin meno tekee usein arjesta hankalampaa ja vähentää yksilönoikeuksia. Yhteen sun toiseen asiaan pitää silloin olla puolison kirjallinen lupa. 

Palmusunnuntai on pääsiäispäivien joulun lisäksi merkittävä tavallisen kansan kirkkopyhä. Pääsiäislauantaihin liittyy maassa mielestäni mukava perinne, silloin iltakirkossa sytytetään kynttilät ja kynttiläkulkeina kirkkokansa matkaa kotiin. Näitä uloslähtemisen traditioita liittyy myös pitkäperjantaijumalanpalvelukseen. Silloin pappi antaa ”vedenpirskotussiunauksen” kirkosta lähteville. Siunauksen jälkeen kirkkokansa lähtee kirkosta kävellen pöydän alitse ulos ;-).

Millaisia ajatuksia tämä artikkeli sinussa herätti? Tuliko mieleen johonkin muuhun maahan liittyvä mielenkiintoinen traditio, jonka haluat jakaa? Lisäsikö vai vähensikö tämän artikkelin lukeminen mielenkiintoasi matkustaa Bulgariaan – miksi näin?