Bretagne ja Normandia päivässä – kohdesuositukset
Roadtripillä ehditään joskus paljon. Tällä kertaa Bretagne ja Normandia päivässä. Saint Malo pyörillä aamuvarhaisella. Mont Saint-Michelin ikoninen, Ranska esitteistä tuttu luostarisaari saavutettiin myös pyörällä. Ja lopuksi vielä ennen Englannin lautalle menoa Normandian historiaan ja 9000 amerikkalaissotilaan hautausmaahan tutustuminen.
Millainen on nykyään käytännössä täysin pommitettu Saint Malo?
Yöpyminen Saint Malon lähellä ja siellä kiertely aamulla katujenlakaisukoneiden kanssa samaan aikaan.
Jotenkin sen tunsi, että kaupunki pommitettu aikas laille totaalisesti, ei tullut samaa ikiaikaista fiilistä kuin muualla. Ei vaikka kaupunki rakennettu uudelleen. Minulle tuli Helsinkifiilis, miehelleni ei tullut mitään fiilistä.
45 000 asukkaan kaupunki vaikutti paikalliselta, toki hotelleja oli monia, mutta muutoin.
Anthony Doerrin kirjassa ”Kaikki se valo, jota emme näe” kerrotaan elämästä Saint Malossa, ”Bretagnen smaragdirannikon kirkkaimmassa jalokivessä”.
1944 elokuussa kaupungin 865 talosta vain 182 säästyi osin pommituksilta.
La Rue Chateaubriand on se katu, joka säästyi pommituksilta.
Aikoinaan kenttäsairaalana toiminut Hotel Chateaubriand on mielettömän upea.
Pyöräilimme pitkin ja poikin Saint-Malon linnoituksen muurien reunustoja. Matkalle osui mm. Cathédrale Saint-Vincent ja kaupungin vanha kauppahalli. Kovin oli hiljainen kaupunki aamukahdeksalta.
Pyöräilimme myös tsekkaamaan vuoroveden tilanteen. Grand Bé ja Petit Bé saarille pääsee kävellen vuoroveden aikana. Nyt ei päässyt.
Bretagnen Saint-Malo oli aikoinaan merkittävä kauppasatama ja Bretagnen tärkeä vientituote oli yllättäen pellava. Pellavaa vietiin jopa Amerikkaan välisatamien Espanjan, Portugalin ja Englannin kautta.
Mihin pellavaa sitten tarvittiin -tietenkin purjeveneiden purjeisiin (vaatteiden lisäksi)!!!
Nyt minäkin kuulun Mont Saint-Michelin luostarisaaren kolmeen miljoonaan vuosittaiseen vierailijaan!
Mont Saint-Michelin luostarisaari on ollut toiveissani siitä asti kun olen nähnyt ensimmäiset kuvat. Ajattelin, että en sinne päädy, kun sen verran haastavassa kohdassa.
Kuvissa näen tämän Mont Saint-Michelin 92 metrin korkuisen kalliosaaren etäältä. Mutta näkymä on kaunis saareltakin.
Nyt laskuveden aikaan näkymä saarelta ympäristöön on unenomaisen kaunis. Tasainen merenpohja jatkuu ikuisuuksiin. Pikkuruisia ihmisiä kävelee siellä täällä.
Turistikohde saari on, sen tunnistaa siitä, että minimihinta parkkeeraukselle on 17€ (2024). Parkkiin saisi jättää ostoksia vastaan alueen tiettyjen kauppojen pihaan, mutta emme jaksa odottaa liikkeiden aukeamista. Järkevä valinta. Lähtiessämme saarelta puolilta päivin, saarelle virtaa ihmismeri.
Parkkeerauksen hinta sisältäisi shuttlebussikuljetukset, mutta me haluamme pyöräillä tämän 20 min pyörämatkan.
Muista tsekata alueen vuorovesitilanne, jos olet tiukalla aikataululla. Nimittäin veden ollessa korkealla, olet jumissa saarella tunnin verran. Vuoroveden vaihtelu on alueella maailman suurimpia, 14 metriä!
Luostarisaarelle on kuljettu aina, saarta on kautta aikoihin pidetty eksoottisena.
Alunperin saarelle muutti kelttiläisiä erakkoja mantereen metsistä, mutta jo -300 luvulla kristinuskon alueelle saapumisen myötä alkoi ensimmäisen kappelin rakentaminen. Korkeimmalla sijaisevan romaanisen kirkon rakentaminen alkoi 1000-luvulla.
Ranskan vallankumouksen jälkeen luostarisaari toimi monen saaren tapaan myös vankilana.
Mont Saint-Michel on oma ranskalainen kuntansa. Siellä on pormestari, pappi, posti, poliisi. Asukkaita kuitenkin vain parikymmentä.
Saarelle tullaan sisään vanhasta kiviportista.
Siitä alkaa ”turistikatu”.
Kuljeskele ja eksy saarella -oikeasti ei eksymään pääse, mutta voit löytää kauniita yksityiskohtia.
Varaudu askeliin. Esitteen mukaan portaita saarella 350, näistä 150 luostarin sisällä. 2024 sisäänpääsy luostariin maksoi 13€. Ilman selkeää ohjausta kulkureitille luostarissa olisi eksynyt. Luostarissa on tiloja ties kuinka monia, kappelia sun toista, kryptaa ja toista. Kaikki rakennelmat on rakennettu hyvin tukemaan toisiaan, todellinen insinöörien taidonnäyte.
Suosittelen luostariin tutustumista, mutta ilman sitäkin nautit saaresta kyllä.
Omaha Beachillä rytisi 6.6.1944, nyt näet silmiinkantamattomiin valkoista hiekkaa
Ajaessamme Normandy American Cemeteryn parkkipaikalle totesin miehelleni, että saavuimme Amerikkaan. Parkkipaikka oli niin iso ja parkkipaikat leveitä, että tällaista ei ole koettu edellisen 30 päivän aikana Ranskassa.
Kylteissä lukee kaikki aina ensin englanniksi ja kun astumme museon turvatarkastukseen, niin meiltä kysytään englanniksi onko taskuissamme puukkoja🤦♀️🤷♀️🤷♀️🤷♀️.
Laukkuni kanssa menen eri jonosta kuin mieheni. Korsto seisoo edessäni kunnes laukkuni on läpivalaistu ja turvalliseksi todettu.
Museo on mielettömän vaikuttava. Etenkin muutaman minuutin mittainen video, joka kertoi paitsi hautausmaasta niin myös muutaman menehtyneen sotilaan elämästä – kannattaa katsoa.
Hautausmaalla on 9000 amerikkalaisen sotilaan hauta. Kaikki hautaristit ja Daavidin tähdet millimetrilleen suorassa.
Hautausmaa on niin kunnioittava, että minulle tulee vilunväreet jopa tätä kirjoittaessani.
Omaha Beach oli yksi viidestä maihinnousurannikosta, jotka liittoutuneet valtasivat Normandiassa
Maihinnousu 6.6.1944 ja sitä seuranneet kolmen kuukauden taistelut maihinnousu oli ratkaiseva käännekohta toisen maailmansodan loppumisen kannalta.
Tappiot olivat raskaat. Sen ymmärtää, kun katsoo Omaha beachiä. Näet ikuisuuksiin, siinä on helppo tappaa yksi sun toinen maihinnouseva sotilas😥
Ravalet Castle, Château des Ravalet on upea linna vartin ajomatkan päässä Cherbourgin lauttarannasta
Jos on kuukauden Ranskassa ja ei käy yhdessäkään linnassa, niin pakko on etsiä vielä linna ennen Englannin lauttaan ajamista.
Ravaletin linnaan ei pääse sisälle, mutta puutarha lampineen on mielettömän upea. Kauempana puistossa oli myös picnicpöytiä, joten tänne voisi tulla vaikka nauttimaan lounasta.
Tästä voit tutustua muihin Ranskan roadtripin juttuihin.
Kiitos Ranska! Kohtelit meitä hyvin – mitä nyt paku ryöstettiin! No se jo tässä vaiheessa unohdettu!
25 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Näyttääpä tuo luostarisaari todella hienolta. Sen verran hienolta itse luostari näyttää, että en kyllä missään tapauksessa jättäisi väliin – vaikka epäilemättä saari muutenkin on hieno.
Mari
Tällä reissulla on nähty paljon, mutta myös tehokkaasti ohitettu paljon. Liian vähän vaellusta, mutta paljon kulttuuria.
Raija / Kohti avaraa maailmaa
On kyllä jännä paikka tuo luostarisaari, monestakin syystä! Vuorovesi, historia… Ja mietin että jos asukkaita on parikymmentä, niin mitä kaikissa muissa taloissa tapahtuu? Hotelleja? Tuolla näkyi kuitenkin kauppoja, joten palveluita on, mutta turisteilleko vain?
Olipas todellakin paljon ehditty lyhyessä ajassa teillä 🙂
Mari
Enpä miettinytkään moista. Bookingissa oli muutama majoitus, 200€/yö nyt off-seasonina. Ravintoloita ja putiikkeja kyllä oli paljon.
Pirkko / Meriharakka
Ihan tuohon tahtiin emme noihin kulmiin ole tutustuneet vaan kahdella eri reissulla, toisella mm. St. Malo, jossa asuimme muutaman päivän ja kävimme mm. Mont Saint-Michelillä. St. Malon rannoilta jäi erityisesti mieleen yksi kai Euroopan suurimmista vuorovesivaihteluista, olisiko ollut luokkaa 9 metriä. Normandiassa kävimme pitkällä päiväretkellä Pariisista. Se museo Caenissa aiheeseen liittyen on hieno!
Mari
Jos olisimme viipyneet pidempään St Malossa, niin olisi ollut hienoa seurata vuorovesivaihtelua ja kävellä pikkusaarelle. Nyt saari oli veden saartama.
Krista / Kristallinhohtoa
Siis vau, tuo luostari. Itse kävin juuri Melkin luostarissa, joka oli myös upea, mutta ei mitään verrattuna tähän kohteeseen.
Mari
Aikoinaan näin kuvia luostarisaaresta ja ihastuin. Olen niin onnellinen, että roadtrippiimme sai kötevästi liitettyä tämän visiitin
Paula - Gone with the Gastons
Ompas tosiaan upean näköisiä rakennuksia. En yhtään ihmettele, että siitä on tullut tuollainen turistien suosima paikka. Aika erikoinen juttu tuo nousiveden tulo ja että sinne voi jäädä jumiin. Täällä Kaliforniassa on yksi samanlainen majakkasaari mutta sinne taitaa kyllä jäädä sitten jumiin koko yöksi jos ei aja siltaa takaisin ennen nousuvettä.
Mari
Olen tällä roaftripillä huomannut, että turistikohteet on syystä turistikohteita, ne on kauniita!
Virpi / Virpin Maailma
Onpa hieno ja vaikuttava saari. Tuossa alussa maintsit tuosta, että huomaa kaupungin olevan uudelleen rakennettu. Ja se on totta, että joissakin kaupungeissa, paikoissa vain tulee se fiilis, että nyt puuttuu se jokin, se vanha ja ikiaikainen tunnelma – etenkin jos kaupunki on sen ikäinen että sitä tunnelmaa pitäisi löytyä.
Mari
Se tunnelma St Malossa oli niin erilainen. Oikeastaan ainut kylä/kaupunki (tunnetuista) Ranskassa josta ei jostain syystä tykätty. Kuukausi kuitenkin kierrettiin.
Aila ja Juha
Normandian hautausmaineen kiertelimme kerran mekin, oli kyllä sekä historiallisesti että näkymiltään hieno kohde. Tekisi mieli mennä uudelleen. Näitä hautausmaita on kyllä riittänyt muitakin, esim. Verdun oli hieno ja Belgiassa olimme Brüggen lähellä myös saman ajan maisemissa. Tuo Mont Saint-Michelin saari on pitkään kaivellut mielessä, mutta eipä ole vain päässyt reitille. Ehkä vielä joskus. Näköjään kannattaisi. Aila
Mari
Yleensä reissuilla tykkään käydä hautausmailla. Tällä roadtripillä ollaan usein yövytty hautausmaan parkissa, mutta kun tultu pimeällä ja lähdetty aamun sarastaessa, niin visiitti jäänyt välistä..
Sari/ matkalla lähelle tai kauas
Tuo paikka on mielenkiintoinen ja niin täynnä historiaa. Usein on puhuttu tuonne matkustamisesta.
Nyt pääsin jutun välityksellä sinne hetkeksi.
Mari
Nojatuolimatkailu joskus nopeuttaa todellisen matkan toteutumistakin. Näin olen itse havainnut😅
Cilla Maria Travel
Tosi upea tuo luostarisaari. En yhtään ihmettele, miksi halusit käydä siellä. Peittyykö tuo silta siis kokonaan nousuveden alle?
Mari
Käsittääkseni peittyy. Ainakin niin, että bussit ei kulje ja kävellä ei saa. Emme olleet niin pitkään, että olisimme nähneet.
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Olin teininä Saint-Malossa kielimatkalla ja käytiin myös retkellä Mont Saint-Michelissa. Upea paikka! Täytyy ehkä joskus vierailla vielä uudestaan, sillä tuntuu että nyt osaisi arvostaa joitain asioita eri tavalla 🙂 Huomaan myös ison eron ryhmässä matkustamisen ja soolomatkailun välillä siinä, miten paljon ehtii kiinnittää ympäristöön ja yksityiskohtiin huomiota.
Mari
Teininä myös hengaillaan ja nautitaan enemmän matkaporukasta. Mulla menee ryhmäretkillä hermot odotteluun. Toki kiva välissä sosialisoida myös
Anna | Tämä matka -blogi
Tuo luostarisaari on ollut mielessä pitkään. Pitäisi vaan saada joku runko missä muualla kannattaisi vierailla. Ja ehdottomasti haluaisin mennä tuonne myös pyörällä, enkä autolla. Vaikuttavan näköinen paikka.
Mari
Dinan ja Lehon ovat suht lähellä – ja tosiaan Normandia, eiköhän tuosta rannikkoseudulta löydy nähtävää pidemmäksikin aikaa
Eveliina / Reissukuume
Upea tuo luostari! Ja teidän tahti myös 😀 Mutta niinhän se on reissuilla ja elämässä yleensä, että täytyy miettiä, mihin ja kuinka paljon haluaa aikaa käyttää 🙂
Mari
Mä luulen, että aika paljon matkustustahtiin vaikuttaa myös se miten arjessa elää. Tekeekö myös reipastahtisesti/verkkaisesti. Mä aina väliin päätän, että nyt en tee mitään/hitaasti.. puolen päivän jälkeen pakko taas jatkaa matkaa, kun tuli polttaa pehvan alla.
finintirol
Kiitos tämän Ranskan kulman nähtävyyksistä. Me kerkesimme tutustumaan syyskuussa vain Mont Saint-Michelin luostarisaareen. Oli kyllä monumentaalinen näky aamuauringossa, kun lähestyimme saarta. Maaginen paikka.
On se ihminen vaan kummallinen eläin, kun pitää sotia ja tappaa. Tuo puoli Normandian historiaa on todella raskasta.