21 km:n vaellus Grand Canyonilla Usassa
Kuulemma vain 0,1 prosenttia Grand Canyonin vierailijoista vaeltaa. Noin 5900 vaeltajaa vuodessa versus 5,9 miljoonaa vierailijaa. Grand Canyonin upeudesta huolimatta tämä vaellus ei pääse lähellekään top3 vaelluskohteitani… Olenko ainut mielipiteeni kanssa?
Vaelsin Grand Canyonia alas ja ylös 21 kilometrin verran. Vaellukseen tarvitset hyvät polvet, evästä, juomaa ja aikaa koko päivän. Meiltä aikaa kului reilut kahdeksan tuntia. Tässä artikkelissa kerron tarkemmin miten onnistuu vaellus yhdessä maailman seitsemästä luonnonihmeestä.
Grand Canyon faktaa
Grand Canyon on 446 km pitkä ja leveydeltään 6-29 km. Kanjonin reunalta Coloradojoen pohjalle on enimmillään 1800 metriä.
Luonnollisesti Grand Canyon on Unescon maailmanperintokohde (1978). Sen alkuvuodet kansallispuistona ajoittuvat vuoteen 1919.
Valmistautuminen vaellukseen
Alunperin olisin ollut kiinnostunut Rim to Rim vaelluksesta, mutta se on haastavempi organisoida, sillä alku-ja lähtöpisteen etäisyys on neljä tuntia autolla (linnuntietä olisi 15 km).
Mietin myös kanjonin pohjalle asti menemistä. Olisi edellyttänyt yöpymistä (tai todella hyvää kuntoa). Pohjalla on telttapaikkoja, varsinaisen mökkimajoituksen voi ostaa, jos arpaonni suosii. Arvontaan saa osallistua muutamaa kuukautta ennen. Ystäväni sanoi, että on sula mahdottomuus saada majoitus. Myöhemmin selvisi, että serkkuni lapsineen oli voittanut arvonnassa majoitusvaraamisoikeuden. Eli kandee roikkua odottamassa oman ajankohdan arvontaa.
Toisaalta päivävisiitin puolesta puhuu se, että jos on joustoa vaelluspäivissä, niin joustaminen vaelluspäivissä voi kannattaa. Vaihdoin hotelliyöpymispäiviä kahta päivää ennen. Alkuperäisenä vaelluspäivänä oli pilvistä ja kovaa lumipyryä, päivää myöhemmin upea keli.
Yövyimme 1,5 tunnin ajomatkan päästä eteläisestä Grand Canyonista. Edullisia majapaikkoja on lähimmillään tunnin päässä Williamsissa, mutta koska yövyimme samassa hotellissa kaksi yötä, niin Flagstaff oli hyvä.
Grand Canyonilta vartin ajomatkan päästä löytää (2023) hostellimajoitusta n. 250€/yö. Kannattavaa tämä etenkin, jos neljä yöpyjää, sillä huoneessa kaksi 160 cm leveää sänkyä.
Majoituksestamme Flagstaffistä lähdimme ajamaan klo 4, jotta ehdimme ensimmäiselle Hiker’s express bussille, joka lähtee Visitor center shuttle terminaalilta klo 6 kohti south Kaibab trailheadiä. Ensimmäinen bussi lähtee klo 5-7, riippuen vuodenajasta.
13,2 mailia (21 km)South Kaibab trail- Tonto trail – Bright Angel, 8 h 15 min
12 466 askelta kanjonin pohjaa kohden South Kaibab trailiä pitkin, 13 239 askelta muka tasamaata Tonto trailiä ja viimeisillä voimilla 10 813 askelta takaisin ylös Bright angel trailiä.
Alaspäin mennessä hyppelin portaita alas. Maisemat mielettömät. Meitä oli upea porukka, kuusi muuta samassa bussissa. Vähitellen hajaannuttiin.
Tonto trailin kääntökohdassa oli vessat. Yllätykseksi Tonto ei ollutkaan niin tasainen kuin luulin. Alkoi jo vähän tylsistyttää, kun se osuus ei tuntunut milloinkaan loppuvan. Vastaan tuli myös muulit.
Koko vaellus olisi mahdollista mennä muulin selässä – minua ei saisi moiseen maksustakaan. Tietyissä kohdissa huimasi ihan omilla jaloillaankin kulkien saati jos katselisi maisemaa metrin ylempää huojuvan luontokappaleen selästä..
Kun lopulta yhdistyttiin Bright Angel polulle ja aloitettiin kipuaminen, niin oli todella paljon muita päiväretkeilijöitä. Moni tulee Bright Angelin alas ja ylös, koska tässä reitin ainoat vesipisteet. Bright Angel kuitenkin selkeästi tylsempi kuin South Kaileb eli mieluusti kanna vettä ja mene ees taas vaeltaessasi South Kailebia.
Viimeiset kilometrit oli aika kidutusta. Ei auttanut vaikka 19v kantoi minunkin reppuni. Ja viikon oli polvien yläosan lihakset kipeät vaelluksen jälkeen. Viimeiset kilometrit olivat milloin mudan ja milloin jään peittämät.
Minua kauhistutti miten pienten lasten kanssa polkua tultiin alaspäin. Yhdelle lastenvaunujen kanssa taiteilevalle perheelle mun oli pakko sanoa, että please kääntykää, maisemat ei parane ja polku jyrkkenee ja liukastuu – onneksi uskoivat.
Loppuosasssa oli vielä tylsät maisemat – siis verrattuna niihin mitä itse olin nähnyt. Loppupätkästä en edes ottanut montaakaan kuvaa.
On hyvä huomata, että alaspäin mennessä kuumenee. Ylhäällä oli huhtikuun puolivälissä aamukuudelta -12C ja Tontolla, josta olisi vielä kolmasosa matkaa pohjalle, oli arvioni mukaan lähemmäs 20 C lämmintä.
Pitkää vaellusta Grand Canyonilla suositellaan siksi keväisin ja syksyisin. Huhtikuun puolivälissä ylhäällä oli vielä lunta ja jäätä ja meillä oli kenkiin kiinnitettävät ”jääraudat”. Osa vaeltaa myös talviaikaan, mutta silloin haastaa valoisan ajan pituus.
Kun nousimme ylös, niin kauhistuimme ihmismassoja. Tuntui, kun olisi jossakin tapahtumassa. Taitaa se 5900 vaeltajaa versus 5,9 miljoonaa vierailijaa suhdeluku olla ihan totta.
Parkkipaikalle oli 50 minuutin kävely. Aloimme jopa harkita sitä (vaikka ihan istuessakin jalat vapisivat väsymyksestä ja jalkapohjiin sattui kävely asvaltilla), sillä bussijonot olivat järkyttävät. Onneksi busseja hankittiin lisää ja lopulta odotusaika oli kohtuullinen.
Olimme suunnitelleet kiertävämme ilmaisbusseilla vielä eri näköalapisteillä, mutta bussijonojen näkeminen muutti suunnitelman ja bussiin päästyämme huristelimme pysähtymättä autolle. Se oli hyvä päätös, sillä käytännössä millään pysäkillä kukaan muukaan ei jäänyt pois ja siten pysäkillä odottavia ei päässyt kyytiin…
Onko sinulla kokemusta jonkin upean luontokohteen kokemisesta yhdessä suuren ihmismassan kanssa? Miten tämä mielestäsi vaikutti kokemukseen? Mitä mieltä olet väitteestäni, että Grand Canyon ei pääse lähellekään top3 vaelluskokemuksiani?
25 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Tuo pituus hieman ihmetyttää, eikö 16,5 mailia oli 26,5 kilometriä? No, kuulosti joka tapauksessa siltä, että kesäkuukausina tuota on täysin järjetöntä lähteä edes yrittämään, kun tuossakin säässä se oli ihan riittävän vaativa, huh.
Hmm.. yleensä yritetään välttää (erityisesti) luontokohteissa ruuhkia ja ajoittaa käyntimme niin. Jos Great Ocean Roadin muutaman kuuluisimman kohteen sellaiseksi laskee, niin niissä oli kyllä valtavat ruuhkat. Siksi tuollakin reitillä useampi muu kohde jäi mieluisampana mieleen.
Luulenpa, että Grand Canyon ei omiin suosikkeihinikaan tule pääsemään, kun sinne joskus pääsen. Joka tapauksess kohde on sellainen, jossa haluan ilman muuta päästä käymään!
kodinvaihtaja
Aivan oikein – olikin 13,2 mailia – Colorado riverin kautta 16. Muutam heti, kiitos. Noi kolme mailia kannatti jättää välistä – olisi ollut itselle liian kova yhdelle päivälle.
Upeahan vaellus on, mutta aika yksipuolinen ja siten lisää rankkuutta.
Pirkko / Meriharakka
Juu, emme vaeltaneet, mekään. Kävimme kyllä katsomassa maisemia niin illalla kuin aamulla, eli yövyimme sentään noilla kulmilla. Ja kävimme katsomassa maisemia helikopterilennolla yläilmoista – ihan kiva kokemus sekin!
kodinvaihtaja
Tuo lähellä asuminen mahdollistaa nuo aamut ja illat eli ihmismassojen välttämisen. Ehdotonta jos ei vaella
finintirol
Upeita maisemia. Kovin kuivaa, mutta virkistävän toisenlaista kuin täällä meillä Tirolissa. Voisi myös nuo olla sopivat maisemat patikointiin vaikkakin tuo ihmismäärä on sellainen, jota vierastan. Saan ”allergisia oireita” mikäli on liikaa jonoja tai parkkitilan kanssa taiteilua 😀
Tuo lumirinne näyttää kyllä tamppaantuneelle tosi liukkaalle, olisi hyvä varmaan olla piikit kenkien pohjaan mukana.
Patikointia muulin selässä 🙂 no taitaisi jäädä multakin tekemättä kahdestakin syystä. Luontokappaleiden päähänpistoista ei aina tiedä ja patikoinnin yksi suola on kävely.
kodinvaihtaja
Mun mielestä taitaa olla suomalainen piirre tuo ”ihmisallergia” – tunnistan todella saman vaikka muka olen niin sosiaalinen ja nautin ihmisten kohtaamisesta
finintirol
Niin se taitaa olla, suomalainen ja yleensäkin kylmempien ilmastojen ihmisten ”allergia”. Mulla se liittyy sujuvaan liikkumiseen ja helppoihin pääsyihin paikkoihin, joihin haluaa mennä. Mitä enemmän porukkaa sen hankalammaksi liikkuminen ja sisäänpääsyt muodostuu, kaikkialle pitää varata paikka ennakkoon ja/tai jonottaa, yäks 🙂
Ne Tammelat
Jännittävän kuuloinen vaellus! Kiinnostaisi kyllä kovasti käydä tuolla uudelleen, jos tilaisuus tulee. Nuo jenkkivuoristojen sääolosuhteet ovat kyllä yks mielenkiintoinen lisämomentti reissuun.
kodinvaihtaja
Jotenkin fiilis, että jos Suomessa sää voi olla radikaalisti erilainen 1000 km päässä, niin jenkeissä riittää 100 km😅. Niin ja vuoristossa 1 km
Emilia/Merkintöjä maailmasta
Mielenkiintoinen reissu kaikkineen, en ollut tullut jotenkin ajatelleeksi, että tuollakin voisi patikoida saati mennä muulin sedässä 🙈
Paranemisia sinulle ja ihania reissuja 🌼
kodinvaihtaja
Kiitos, elän ja hengitän reissuista – edelleen.
Stacy Siivonen
Joo, on kokemusta. Tuppaa olemaan niin, ettei luontokohteet ole luontokohteita, vaan ruuhkakohteita. Saltonilla ei ollut ruuhkaa. Yosemitessa ei ollut talvella ruuhkaa, kun uutisissa oli ollut, että puistoon pääsy on epävarmaa. Los Angelesin seudulla kun asui, joutui miettimään, minne kaikki menivät ja sitten valitsemaan jotain muuta, mutta silti oli ruuhkaa, koska kaikki muutkin ajattelivat niin. Jossain Joshua Treen syrjäseuduilla ei ollut ruuhkaa.
kodinvaihtaja
Kalifornialaiset on mun kokemuksen mukaan ulkoilmaihmisiä – varmaan jopa enemmän kuin suomalaiset. Ja eiköhän pandemia vielä lisännyt ulkoilua samoin kuin Suomessakin. Ja sitten vielä turistit päälle, niin ruuhka on valmis.
Paula - Gone with the Gastons
Aika monta kertaa olen käynyt mutta aina on ollut lapset mukana, niin pidempiä vaelluksia ei olla päästy tekemään. Olen kyllä joskus miettinyt, että olisi kiva tehdä käydä joku reitti alas mutta joskus sitten, kun lapset on isompia tai eivät ole mukana. Lyhyempiä polkuja ollaan tehty. Minullekaan Grand Canyon ei ole ollut sellainen Top -kohde vaan siinä ylempänä Utahissa olevat kansallispuistot on olleet minun mielestäni vielä upeampia.
Joku sanoi, että siellä on paljon skorpioneja. Näittekö? Tai ehkä oli liian kylmää niille vielä.
kodinvaihtaja
Mitään eläviä olentoja ei muulejen lisäksi nähty – ei edes lintuja. Puolen päivän jälkeen nähtiin useampia perheitä vaeltamassa monen päivän vaelluksia – pienimmät lapset alakouluikäisiä
Tanja / Tädin ja tytön matkablogi
Melkoinen säävaihtelu tuo pakkasesta kesään. Oliko polku merkitty siten ettei eksymisen vaaraa ollut, se olis mun isoin pelko.
kodinvaihtaja
Ei niin mitään vaaraa eksyä. On vain yksi polku. Toki aikut vaara olisi ollut se, että olisi vahingossa missannut oikopolun Tonto reitille ja olisi mennyt vshingossa pohjalle asti ja kävelyä olisi tullut viisi kilsaa lisää – en olisi selviytynyt…
Cilla Maria Travel
En usko, että nauttisin itsekään, jos luontokohteessa olisi hirveä määrä muita ihmisiä. Tämän vuoksi pyrimme yleensä matkustamaan off-seasonin aikaan. Esimerkiksi Dolomiiteilla Sorapis-järven reitillä tuli vastaan vain ehkä 10 muuta ihmistä, mutta kun olen katsonut videoita kesältä, on siellä polku niin ruuhkautunut, että ihmisiä istuskelee maassa odottamassa, että pääsee jatkamaan eteenpäin. Ihan älytöntä, kun vielä miettii, miten kapea polku on ja vieressä monen sadan metrin pudotus laakson pohjalle.
kodinvaihtaja
High season on lopulta tosi lyhyt. Toki pitäisi aina tsekata myös koululaisten kevätlomat, välttää viikonloppuja. Itse monasti reissulla mennyt tyhmästi viikonloppuna jonnekin ja vasta kohteessa miettinyt, että tämne olisi pitänyt tulla ma-ti.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Upeita kuvia ja aikamoiset säävaihtelut siellä! En kyllä itsekään uskaltaisi keikkua muulin selässä tuolla. Olen kerran käyttönyt muulia, kun ei voinat ja happi riittäneet tulivuoren kraaterisra nousuun ja vettäkin satoi turkaisesti. Näillä oikeutin itselleni muulin:)
kodinvaihtaja
Tuossa tilanteessa muuli just sopeva. Viimeiset kilometrit ylös olisi mullakin voinut täällä hyvin kelvata – pelko olisi unohtunut😉
Heidi / Maailman äärellä
Komealta vaikuttavat kyllä maisemat, mutta onhan se niin, että jos pitkän patikan aikana maisema ei vaihdu tarpeeksi, niin rupee tympimään – erityisesti, jos patikka on vielä erityisen raskas.
Hurja on kyllä toi lämpötilavaihtelu. Auringonnousu ja/tai -lasku noissa maisemissa ois kyllä kiva päästä kokemaan – siis jos sen sais kokea ilman ruuhkia. Luontokohteisiin haluan päästä hiljentymään enkä tykkää yhtään, jos on ruuhkaa ja meteliä!
kodinvaihtaja
Sait kiinni juuri syystä, miksi ei pääse tämä top vaelluksiini. Upea maisema, mutta kuin taulu.
Aila ja Juha
Olipa hurja kokemus ja monipuolinen reitti. Onneksi jaksoitte!
kodinvaihtaja
Jälkikäteen aina huippufiilis erilsista reiteistä.